Kruunupyynjoen vesistö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kruunupyynjoen vesistö
(Suomen päävesistö: 48)
Valtiot Suomi
Maakunnat Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Kruunupyynjoen vesistö (48)
Vesistöjako Kruunupyynjoen alaosan alue (48.001),
Kruunupyynjoen keskiosan alue (48.002),
Rekijärvsjön alue (48.003),
Peckassjön alue (48.004),
Porasjoen alaosan alue (48.005),
Porasjoen yläosan valuma-alue (48.006),
Raisjoen valuma-alue (48.007),
Särsbäckenin valuma-alue (48.008),
Jöusbäckenin valuma-alue (48.009)
Laskujoki Kruunupyynjoki
Laskupaikka Kruunupyy, Luodonjärvi, Perämeri [1]
Koordinaatit 63°46′05″N, 22°56′24″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 787,65 km² [2]
Järvisyys 2,81 % [2]
Alueen pituus 100 km [3]
Alueen leveys 20 km [3]
Pääuoma 140 km [3]
Keskiylivirtaama 34,3 m³/s [4]
Keskivirtaama 6,4 m³/s [4]
Keskialivirtaama 0,76 m³/s [4]
Kartta
Joki laskee Perämereen LuodonjärviLuodonjärvessä Kruunupyyssä.

Kruunupyynjoen vesistö (ruots. Kronoby ås avrinningsområde, vesistöaluetunnus 48) on Suomen päävesistöalue Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Sen laskujoki Kruunupyynjoki laskee Perämeren Luodonjärveen. Vesistöalueen pinta-ala on 787,65 neliökilometriä. Alueen järvisyys on 2,81 %.[5][2]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistön sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruunupyynjoen vesistöalue sijaitsee karkeasti määriteltynä Lappajärven ja meren välissä. Se on noin 100 kilometriä pitkä mutta keskimäärin vain noin 8 kilometriä leveä. Vesistöalueen alajuoksun alueet kuuluvat pääasiassa Kruunupyyn kuntaan, mutta reunat voivat ulottua lounaassa Pedersören puolelle. Keskijuoksulla se sijaitsee edelleen Kruunupyyssä, mutta ulottuu itäpuolella Kaustisen ja Vetelin puolelle ja länsipuolella Evijärven puolelle. Latvavesien kapea valuma-alue sijaitsee maakuntarajoja seuraten Vetelin, Lappajärven, Vimpelin ja Perhon alueilla. Kruunupyynjoen vesistö rajautuu lounaassa kokonaan Ähtävänjoen vesistöalueeseen (47) ja koillisessa Perhonjoen vesistöalueeseen (49). Pohjoisessa lyhyen vedenjakajan takana sijaitsee Kokemäenjoen vesistön (35) laaja alue. Merenrannikolla joensuun ympäristö luetaan kootusti Perämeren rannikkoalueeseen (84).[1][6][7]

Vesistöalueen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen kolmannessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [5][2]:

  • Jöusbäckenin valuma-alue (48.009)
  • Kruunupyynjoen keskiosan alue (48.002)
  • Särsbäckenin valuma-alue (48.008)
  • Rekijärvsjön alue (48.003)
  • Peckassjön alue (48.004)
  • Raisjoen valuma-alue (48.007)
  • Porasjoen alaosan alue (48.005)
  • Porasjoen yläosan valuma-alue (48.006)

Vesistöalueen maankäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen valuma-alueesta on metsämaata, avoimia kangasmetsiä ja kalliomaita 75,3 %, maatalousalueita 13,1 %, kosteikkoja ja soita on 6,3 % ja rakennettuja alueita on 2,9 %. Maa-alueiden lisäksi on kokonaispinta-alasta vesistöjä 2,4 %.[8]

Kalastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalastustutkimuksessa vuodelta 2014 selvisi, että valuma-alueen alajuoksulla toimii 30 verkoilla, katiskoilla, ongella, vavalla ja pilkkimällä pyytävää kalastajaa. Heidän keskimääräinen saaliinsa oli 17 kilogrammaa ja se muodostui ahvenesta, kiiskestä, hauesta, särjestä, salakasta, säyneestä ja mateesta. Saalis oli saatu kesäisin keskimäärin 10 päivän kalastuksella. Yläjuoksulla ja Terjärvillä kalasti noin 200–300 kalastajaa. Jokikalastuksen tärkein saalis muodostui ahvenesta, hauesta ja lahnasta, ja järvikalastuksen hauesta, ahvenesta, lahnasta, särjestä ja mateesta. Tärkeimmät kalastusvälineet täällä ovat verkot, katiskat ja vieheet. Saaliskalojen lisäksi vesistössä elää kivisimppu sekä istutuskaloina harjusta, taimenta, siikaa ja kuhaa. Luodonjärveen istutettuja lasiankeriaita on noussut jokeen Kruunupyyn taajamassa. Joen rapukanta on ollut vahva, mutta se taantui 1960-luvulla rapuruttoon. Rapu palasi 1980-luvulla, mutta rutto tuhosi sen uudelleen vuonna 1992. Vuonna 2014 tavattiin Kruunupyyn taajaman yläpuolella muutama rapu. Kalastus on kiellettyä Kruunupyyn taajama-alueen molempien säännöstelypatojen alla sekä 200 metrin säteellä Grundforsin säännöstelypadosta.[9]

Virtaamia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruunupyynjoen mitatut virtaamat vuonna 2019

Kruunupyynjoen virtaamia on mitattu Kruunupyyssä olevalla mittausasemalla vuodesta 1993, ja seuraavat tunnusluvut ovat vuosilta 1993–2008. Joen keskivirtaama on 6,4 kuutiometriä sekunnissa (MQ, m³/s), keskiylivirtaama on 34,3 m³/s (MHQ) ja keskialivirtaama 0,76 m³/s (MNQ). Suurin mittaushistorian virtaama on 60 m³/s ja pienin 0,1 m³/s. Oheisessa kuvaajassa on kuukautiset keskivirtaamat eri kuukausina. Vuosi 2019 ei ole sikäli normaali, että talvella virtaamat ovat lumettomuudesta johtuen varsin suuret kun taas edellisenä vuonna oli paljon lunta. Kevättulva alkoi maaliskuun lopulla ja se oli sekä huhtikuussa että toukokuussa varsin raju. Vuoden 2019 syksyllä oli kuvaajan perusteella voimakkaita tulvia.[10][4]

Koskien käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruunupyynjoessa on vuoden 1980 koski-inventoinnin mukaan 26 koskea, joista 7 on rakennettua vesimyllykoskea. Porasenjoessa sijaitsee 15 koskea, joista kolme on rakennettuja. Kaikki vesistöalueen rakennetut kosket ovat pääuomassa. Nyt 2010-luvulla on 11 koskea kunnostettu kalojen kutualueiksi ja kalastajille koskikalastusalueiksi. Porasenjoen yläjuoksulla on pitkä jokiosuus, jonne on rakennettu joenuomaan peräti 29 pohjapatoa [10]. Grundforsin yläpuolelle on rakennettu säännöstelypato 1950-luvulla ja siinä on myös kalatie. Paikalle on myös lupa rakentaa vesivoimalaitos. Laitoksen kaavailtu tehokapasiteetti olisi 0,3 megawattia ja arvioitu vuosituotanto 0,9 gigawattituntia [11].[12][9]

Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruunupyyjoen vesistön pääuomaan kuuluu sen alajuoksulla Kruunupyynjoki, joka laskee vetensä kahta suuhaaraa myöten Luodonjärveen ja noin 9 kilometriä pitkään merenlahteen, jonka pohjukka on nimeltään Jåksholmsfjärden ja pohjoisosat Bysundet. Osa vedestä virtaa Jåksholmsfjärden Boholmskanalenia myöten Öjanjärveen. Karttanimiä seuraten voidaan Kruunupyynjoeksi nimettyä uomaa seurata nousemalla joea ylöspäin. Se virtaa tämän nimisenä vesistöalueiden kolmannen jakovaiheen Kruunupyynjoen alaosan- (48.001), Kruunupyynjoen keskiosan- (48.002) ja Rekijärvsjön (48.003) alueilla. Rekijärvsjön alue alkaa Djupsjönistä, joka on tässä tekstissä Kruunupyynjoen alku. Kartasta mitattuna Kruunupyynjoki on noin 68 kilometriä pitkä.[6][1]

Djupsjönin lasku-uomassa sijaitsee Grundforsenissa säännöstelypato, joka pitää yläpuolisia järviä Djupsjönin, Tvärasjönin, Långverkasjönin ja Peckassjönin vedenpintoja lähes samalla korkeudella. Säännöstelypadolta Peckassjönin lounaisrantaan on 5,8 kilometriä pitkä. Pääuoman tämä osuus virtaa Peckassjön alueella (48.004) ja seuraavat Porasjoen alaosan alueella (48.005). Peckassjönin eteläosaan laskee 1,7 kilometriä pitkä Krokuånin joki, joka muodostuu Vähätkylissä, kun kaakosta tulevaan Porasenjokeen yhtyy lounaasta tuleva Svartbäcken. Uoman pituus Svartbäckenistä Sääksjärveen on 41 kilometriä, Sääksjärven selänylitys tuo 1,4 kilometriä lisää. Seuraava osuus päättyy Porasjärveen noin 28 kilometrin jälkeen. Joki kuitenkin haarautuu Mustapuroksi ja Porasenjoki latvaksi. Mustapuron valuma-alueen pinta-ala on 17 neliökilometriä, kun Porasenjoen latvan valuma-alue on 28 neliökilometriä [8]. Siksi kuuluu Porasenjoki pääuomaan latva-alueillakin. Järven ylitys ja jatkoksi vaikeasti valittava latvaoja tuo pääuomalle enää pari kilometriä lisää pituutta. Pääuoman kokonaispituus on kartasta mitattuna 146 kilometriä, mutta toisinaan näkee pituudeksi mainitun 140 kilometriä [10]. Porasenjoen pituus on mittauksien mukaan yli 70 kilometriä. Joen mutkainen kulku saattaa tehdä pituusarvosta suuremmankin.[6][13]

Pääuoman sivu-uomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruunupyynjoen sivu-uomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulukossa on luettelo Kruunupyynjokeen yhtyvistä sivu-uomista joensuusta alkaen. Sivu-uomien etäisyys joensuusta on mitattu Luodonjärven rannasta. Taulukon tietojen lähteet on lueteltu taulukon alle ja kullakin riville on vielä yksilöity solujen tiedot.

Sivu-uoman
nimi
  		Pääuoman
kohta
  		Etäisyys
(km *)
  		Pituus
(km)
  		Virtaama
MQ
(m³/s) 		Valuma-
alue
(km²) 		Lähteet
 
 
Kruunupyynjoki laskee Luodonjärveen ja Bysundetin merenlahteen
Gammleån Åminnsstan 5 2,2,2,–,–,–
Tränusbäcken Åminnsstan 6 2,2,2,–,–,–
Stordiksbäcken Sandbacken 12 2,2,2,–,–,–
oja Kainsmossenilta Skutnabba 17 12 2,2,2,–,–,3
Starrmossbäcken Skutnabba 23 15 2,2,2,–,–,3
Jöussbäcken Skutnabba 26 6 45 2,2,2,4,–,4
Kivijärvbäcken Kivijärvi 37 25 2,2,2,–,–,3
Holmmossbäcken 41 2,–,2,–,–,–
Stenbäcken 46 19 2,–,2,–,–,3
oja Lanjärviltä Bexar 47 11 2,2,2,–,–,3
Herbarsforsflagan
Storbäcken Smedjebacken 50 13 62 2,2,2,4,–,4
Nylandsbäcken Smedjebacken 50 2,2,2,–,–,–
Mossabäcken Smedjebacken 50 2,2,2,–,–,–
oja Sågslampista Teerijärvi 56 2,2,2,–,–,–
Hömossdiket Teerijärvi 59 20 2,2,2,–,–,3
oja Hemsjönistä Teerijärvi 61 2,2,2,–,–,–
Rekjärv, Kortjärvsjön
Märabäcken Kortjärvsjön 65 11 2,2,2,–,–,3
Joki alkaa Terjärvien Djupsjönistä, jonne laskevat yläjuoksulta pääuomaan
kuuluvat Krokuån ja Porasenjoki.

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = Karttapaikan verkkopalvelu, 3 = katsottu Suomen ympäristökeskuksen VALUE-palvelusta ([8]), 4 = [10]

Krokuån ja Porasenjoken sivu-uomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin kutsuttuihin Terjärviin, jotka ovat Grundforsin säännöstelypadon takia yhtenäistä järveä, laskee vajaa kaksi kilometrinen Krokuån ja tähän vuorostaan Porasenjoki. Ne muodostavat yhdessä pääuoman yläjuoksun. Siihen yhtyviä sivu-uomia on luetteloitu alla olevaan taulukkoon vastaavalla tavalla kuin edellä.

Sivu-uoman
nimi
  		Pääuoman
kohta
  		Etäisyys
(km *)
  		Pituus
(km)
  		Virtaama
MQ
(m³/s) 		Valuma-
alue
(km²) 		Lähteet
 
 
Porasenjoki laskee lyhyen Kronoånin ja Terjärvien kautta Kruunupyynjokeen
Törvesbäcken Haltas 0 21 2,2,2,–,–,3
Raisjoki Haltas 0 16 77 2,2,2,4,–,4
Fårbäcken Vähätkylät 4 2,2,2,–,–,–
Särsbäcken Isokylä 8 5 2,2,2,2,–,–
Pesuoja 16 4 21 2,–,2,2,–,3
Hämeenoja 22 2,–,2,–,–,–
Kontopuro 31 10 2,–,2,–,–,3
Sääksjärvi
Ruununoja Sääksjärvi 43 2,2,2,–,–,–
Vääpekki Sääksjärvi 46 2,2,2,–,–,–
oja Hyöveijinnevalta 48 2,–,2,–,–,–
oja Ruolanninnevalta 49 2,–,2,–,–,–
oja Rahkanevalta 58 2,–,2,–,–,–
Mustapuro Hallapuro 63 17 2,2,2,–,–,3
Joki alkaa Porasjärvestä, jonne laskee muutama parikilometrinen oja

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = Karttapaikan verkkopalvelu, 3 = katsottu Suomen ympäristökeskuksen VALUE-palvelusta ([8]), 4 = [10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Luodonjärvi, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.1.2023.
  2. ↑ a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. ↑ a b c Kruunupyynjoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 6.4.2023.
  4. ↑ a b c d Mykrä, Marjut & Jutila, Heli: Luodon-Öjanjärven vuoden 2019 tarkkailutulokset, s. 2, 3, 9, 12, 13, 44, 45. nro 14. Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry, 2019. ISBN 78-952-7363-31-7. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 17.1.2023).
  5. ↑ a b Kruunupyyjoen vesistö (48) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.1.2023.
  6. ↑ a b c Djupsjön, alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.1.2023.
  7. ↑ Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 18.1.2023
  8. ↑ a b c d Kruunupyynjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 17.1.2023
  9. ↑ a b Pohjoisen Rannikko-Pohjanmaan kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma (PDF) (sivut 57–61, 71) 2022. Pohjoisen Rannikko-Pohjanmaan kalatalousalue. Viitattu 19.1.2023.
  10. ↑ a b c d e Lankinen, Jukka, Saarniaho, Suvi & Rautio, Liisa Maria: Tulvariskien alustava arviointi Kruunupyynjoella (PDF) 30.3.2011. Etelä-Pohjanmaan ELY. Viitattu 17.1.2023.
  11. ↑ Kruunupyynjoen vesistöalue, Vesirakentaja
  12. ↑ Koski-inventointi, s. 192–194. raportti 188. Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 19.1.2023).
  13. ↑ Djupsjön, alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.1.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kruunupyynjoen_vesistö&oldid=21415759”