Keskustelu:Pakkoruotsi/Uusi versio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pakkoruotsi on suomenkielisten pakollisen ruotsin kielen opiskelusta käytetty nimitys.[1] Vastaavasti suomen kielen pakollisesta kouluopetuksesta erityisesti ruotsia äidinkielenään puhuville käytetään termiä pakkosuomi (ruots. tvångsfinska)[2]. Säädösten mukaan suomenkieliset koululaiset opiskelevat ruotsia niin sanottuna B1-kielenä viimeistään peruskoulun seitsemänneltä luokalta alkaen.

Virallisissa säädöksissä opiskeltavaan suomen tai ruotsin kieleen viitataan ilmauksella toinen kotimainen kieli, jos oppilas ei opiskele kyseistä kieltä äidinkielenään.[3] Ruotsin opettajat ovat arvostelleet käsitteen pakkoruotsi käyttöä epäjohdonmukaisena sillä perusteella, että muidenkaan kouluaineiden yhteydessä ei käytetä pakko-etuliitettä ja että termin käyttäminen tiedotusvälineissä lisää kielteisiä asenteita kielen opetteluun.[4] Pakkoruotsin vastustajat, mm. Suomen Sisu ry, ovat vastanneet tähän väittämällä, ettei pakkoruotsia voi verrata muihin pakollisina opetettaviin aineisiin, koska esimerkiksi matematiikalla ja historialla on maailmanlaajuinen tarve, toisin kuin ruotsilla.[5]

Korkeakoulututkintoa edellyttävissä valtion ja kaksikielisten kuntien viroissa vaaditaan viranhaltijalta virka-alueen vähemmistökielen tyydyttävä taito. Yksikielisissä kunnissa edellytetään tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Kielitaitovaatimukset koskevat myös yksityisiä yrityksiä ja liikelaitoksia silloin kun ne hoitavat viranomaistehtäviä tai tarjoavat palveluita viranomaisen toimeksiannosta.[6] Kielitaitovaatimuksen täyttävä kielitutkinto kuuluu tutkinnoista annettujen asetusten mukaan pakollisena kaikkiin yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoihin[7]. Väittelyyn pakkoruotsista peruskoulussa liittyykin tämän vuoksi laajemmin kysymys siitä, onko ruotsin kielen oltava pakollinen kaikille myös yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa.

Pakkoruotsin taustat[muokkaa wikitekstiä]

Peruskoulu-uudistuksen yhteydessä kiistanalaiseksi nousi kysymys uuden kaikille samansisältöisen koulun kielenopetuksesta. Kaikissa uudistuksen lopullista ratkaisua koskevissa valmisteluasiakirjoissa lähdettiin siitä, että peruskouluun tulisi yksi pakollinen kieli, joka suomenkielisissä kouluissa olisi englanti ja ruotsinkielisissä suomi. Suomenkielisillä yläasteella olisi ollut mahdollista valita vapaaehtoisena kielenä ruotsi ja jo kahta kieltä opiskelevilla olisi ollut vielä mahdollisuus valita kolmas kieli, joko saksa, ranska tai venäjä. Lukioon oltaisiin kuitenkin vaadittu kahden kielen hallintaa. Tämä olisi siis käytännössä johtanut siihen, että alustava päätös peruskoulun jälkeisistä keskiasteen opinnoista olisi pitänyt tehdä jo yläasteen alkaessa. Vuonna 1968 Suomen Sosialidemokraattisen puolueen, Keskustapuolueen, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton, Ruotsalainen Kansanpuolueen sekä Työväen ja Pienviljelijäin Sosiaalidemokraattisen Liiton hallitusohjelmassa kuitenkin sovittiin peruskoulun kieltenopetuksessa toisin kun lain valmistelutyön aikana oli ajateltu. Laki koulujärjestelmän perusteista hyväksyttiin eduskunnassa sellaisena, että peruskouluun tuli kaikille pakollisiksi kaksi vierasta kieltä, joista toisen tuli olla niin sanottu toinen kotimainen. Tämän lisäksi yläasteella voitiin opiskella vielä yhtä vapaaehtoista kieltä. Peruskoulu-uudistus toteutettiin alueittain vuosina 1972–1977. [8]

Suhtautuminen ruotsin kielen opiskeluvaatimukseen[muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoistamista kannattava symboli.

Ruotsin opetuksen suurimpia ongelmia on opiskelumotivaatio.[9] Ruotsin oppiminen on vähentynyt lukioissa.[10] Ruotsin opettajien mukaan oppilailla on kielteinen asenne ruotsin opiskeluun , ja he katsovat opetustuntimäärien vähentymisen vaikuttaneen oppilaidensa oppimistulosten heikkenemiseen.[11] Suomen kielikoulutuspolitiikkaa pitkään tutkineen emeritusprofessori Kari Sajavaaran mukaan kansalliskielten asema on keskustelujen "kuuma peruna". Hänen mukaansa ruotsin taito on heikentynyt selvästi, eivätkä ruotsin kielen opiskelun perustelut tehoa lapsiin ja heidän vanhempiinsa.[12]

Sajavaaran mukaan ruotsin osalta suurin pulma ei suoranaisesti ole opiskelun pakollisuus vaan sekä peruskoulun, että lukion huonot oppimistulokset, johin pakollisuus osaltaan on vaikuttamassa. Toisen kotimaisen kielen määrääminen pakolliseksi oli puhtaasti kielipoliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei ole otettu huomioon pedagogisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia. Hänen mukaansa ”pakollisuuden perustelut ovat oppimiseen asennoitumisen kannalta, erityisesti peruskoulussa, lähes kestämättömät”. Hän pitää epäjohdonmukaisena, että kielikysymyksessä vedotaan tasa-arvoon, vaikka kieliryhmien lähtökohdat pakollisen kielen opiskeluun ovat aivan erilaiset. Sajavaara katsoo pakollisen ruotsin opiskelun rajoittavan oppilaiden kielivalintoja: ”Pakollisena ruotsi vie yhden kielen paikan oppilaiden ohjelmasta”. Hän lainaa tutkimusta, jossa 80 prosenttia peruskoululaisista ja heidän vanhemmistaan esitti ruotsin opiskelun vapaaehtoistamista. [13]

Opetushallitus katsoo, että ruotsin kielen opetuksella edistetään vuorovaikutusta ja kaksikielisyyden ja pohjoismaisen elämänmuodon arvostusta.[14] Opetushallituksen mukaan myös ruotsin kielen opiskelun pakollisuus on opiskelijoiden edun mukaista, koska muuten erityisesti poikien ruotsin opiskelun epäillään vähenevän. Se puolestaan voi hankaloittaa heidän jatko-opintojaan ja myöhemmin asettumistaan työelämään. Opetushallituksen mukaan ruotsin kieli on myös osa suomalaista kulttuuria ja identiteettiä. [15]

Tutkimuksia[muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisuuden liiton Taloustutkimus Oy:llä vuosina 1990–2003 teettämien kyselytutkimusten mukaan 66–72 prosenttia suomalaisista vastustaa ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta tai kannattaa sen vapaaehtoistamista. Vuonna 1992 yli 90 prosenttia peruskoulun kolmannen ja neljännen luokan oppilaiden vanhemmista kannatti pakollisten kielten määrän vähentämistä. Valittujen Palojen vuonna 2000 teettämän tutkimuksen mukaan 64 prosenttia suomalaisista haluaa luopua pakollisesta ruotsin opiskelusta.[16] Suomen Gallupin vuonna 2003 tekemässä tutkimuksessa "pakollista toisen kotimaisen kielen opiskelua peruskoulussa" vastusti 42 prosenttia suomalaisista, ja 25 prosenttia vastusti sitä, että suomi ja ruotsi ovat virallisia kieliä.[17] Civics-tutkimuksessa vuonna 2000 suomenkielisten koulujen nuorista 67 prosenttia kannatti ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoistamista. Parhaiten yhteiskunnallisiin asioihin perehtyneet nuoret olivat tutkimuksessa kriittisimpiä ruotsalaisuuden suhteen.[18] Folktingetin tutkimuksessa vuonna 1997 ruotsin pakolliseen opetukseen suhtautuivat kielteisimmin korkeakoulututkinnon suorittaneet.[19] Eurobarometri 2006:ssa kysyttiin, mitä kahta kieltä lasten tulisi oppia. Suomessa 85 prosenttia vastasi englannin, 38 prosenttia ruotsin, saksaa kannatti 24 prosenttia, ranskaa ja venäjää molempia 10 prosenttia ja espanjaa 3 prosenttia.[20] Valtionvarainministeriön kansalaisten osallistumista koskevan selvityksen mukaan kansalaiset haluaisivat tulla kuulluksi ruotsin kielen asemaa käsiteltäessä.

Työministeriön tapaustutkimuksessa haastatellut ohjelmistoyritykset mainitsivat pakkoruotsin yhdeksi haitalliseksi kilpailutekijäksi.[21] Toisaalta kansainvälisessä prolang-tutkimuksessa ruotsin kieli koettiin teollisuudessa edelleen toiseksi tärkeimmäksi kieleksi englannin jälkeen, ja sen merkityksen arveltiin pysyvän samana tai heikkenevän hieman. Tutkimuksen mukaan saksan tarve korostui tekniikan ja liikenteen aloilla, kun taas sosiaali- ja terveysalalla koettiin tarpeellisena osata ainakin englantia ja ruotsia.[22]

Talouselämä-lehden haastattelututkimuksessa, jossa kysyttiin 40 Suomen suurimpiin kuuluvan yrityksen henkilöstöjohtajien näkemyksiä työvoiman riittävyydestä ja johdon sekä asiantuntijoiden osaamistarpeista, ruotsia pidettiin kolmanneksi tärkeimpänä kielenä englannin ja venäjän jälkeen. Suomalaisen työvoiman kielitaitoa pidettiin venäjää lukuun ottamatta hyvänä.[23]

Pakkoruotsikysymys politiikassa ja järjestötoiminnassa[muokkaa wikitekstiä]

Yksikään Suomen eduskunnassa olevista puolueista ei puolueohjelmassaan aja muutoksia ruotsin kielen pakollisuuteen opetuksessa. Perussuomalaisten vuoden 2007 vaaliohjelmassa on esitetty ruotsin vapaaehtoistamista peruskoulussa.[24] Puolueen toista vuotta jaossa oleva yleisesite kertoo puolueen vastustavan pakkoruotsia. Ruotsin kielen pakollisuudesta herännyt keskustelu on lähinnä koskenut ruotsin asemaa ylioppilaskirjoituksissa ja niin sanottua virkamiesruotsia[25]. Vuonna 2003 Vanhasen hallitus ja eduskunta päättivät Suomen lukiolaisten liiton mielenilmauksen saattelemana vakinaistaa vuosia jatkuneen ylioppilaskirjoitusten rakennekokeilun, ja sen myötä myös ruotsi muuttui suomenkielisten ylioppilaskirjoitusten osalta vapaaehtoiseksi. Lukiolaisten liiton vastalause tosin koski pitkittyneen rakennekokeilun aiheuttamaa opiskelijoiden eriarvoista asemaa, ei ruotsin pakollisuutta sinänsä.[26] Jotkut kansanedustajat ovat julkisesti kannattaneet ruotsin kielen opiskelun eri asteista vapaaehtoistamista.[27] Ruotsalainen kansanpuolue työskentelee vahvan ruotsalaisuuden ja kahden tasaveroisen kansalliskielen säilymiseksi Suomessa.[28]

Suomalaisuuden Liitto kannattaa ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuutta kaikilla opetuksen tasoilla ja ajaa Suomen viralliseksi kieleksi ainoastaan suomea. Ruotsinkieliset oikeudet omakieliseen kulttuuriin ja omakielisiin palveluihin turvataan alueellisesti ja työpaikkakohtaisesti todellisten tarpeiden mukaisesti.[29]

Ruotsin opetuksen pakollisuus on yleinen internetin keskustelupalstojen puheenaihe. [30] 17. helmikuuta 2007 Helsingin Sanomien "Kuiskaaja"-palstalla todettiin: "Käsitteli verkkokeskustelu miltei mitä aihetta tahansa, siihen ryhtyy nopeasti keskustelijaryhmä, jonka tavoitteena on kirjoittaa ja levittää suomenruotsalaisia ja ruotsin kieltä vastustavia kirjoituksia". Esimerkkeinä ilmiöstä palstalla annetaan muun muassa Kokoomuksen vaalikeskustelualue, Helsingin Sanomien keskustelupalsta ja Kjell Westön Finlandia-palkinnosta käyty sananvaihto. Mahdollisena ilmiön selityksenä esitettiin Suomalaisuuden liiton puheenjohtajan Heikki Talan esimerkkiä. [31] Saman lehden pääkirjoituspalstalla 18. helmikuuta kerrotaan Kokoomuksen verkkosivujen tilapäiseen sulkemiseen johtaneista tapahtumista. Keskustelupalstoille "iskivät suomenruotsalaisuutta ja niin sanottua pakkoruotsia kouluissa vastustaneet aktivistit. Hurrien sättiminen sai sellaiset muodot, jotka pakottivat sivuston sulkemiseen ja sisällön siivoamiseen. Verkossa pidetään sellaista - ikävä kyllä - usein luvallisena, joka painettuna saisi jokaisen lukijan huolestumaan". [32]

Pakkosuomi[muokkaa wikitekstiä]

Pakkosuomi on toisen kotimaisen kielen opetuksen pakollisuudesta käytävään keskusteluun liittyvä termi, jota käytetään lähinnä pakkoruotsi-keskusteluissa ruotsia tai muita kieliä äidinkielenään puhuvien oppilaiden kannalta. Suomessa peruskoulun jokainen oppilas opiskelee suomea joko äidinkielenään tai viimeistään B-kielenä seitsemänneltä luokalta alkaen[33].

Ahvenanmaalla kaikkien oppilaitosten virka- ja opetuskielenä on ruotsi, koska maakunnalla on oikeus järjestää itsehallintolakinsa puitteissa opetustoimi alueellaan haluamallaan tavalla. Tähän sisältyy maakunnan mahdollisuus säätää opetuskielestä ja opetussuunnitelmista vapaasti.[34] Maakunnan peruskouluissa ja lukioissa suomi on vapaaehtoinen kieli. Englanti on sen sijaan maakunnassa kaikille pakollinen A1-kieli peruskoulussa ja lukiossa.[35] Itsehallinnon historiallinen pohja on Kansainliiton kesäkuussa 1921 tekemän päätös, jonka mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen. Päätöksessä kuitenkin vaadittiin että saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli annettava tiettyjä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon.

Yli 80 prosenttia suomenruotsalaisista käyttää päivittäin arki- tai työelämässään myös suomen kieltä[36]. Emeritusprofessori Kari Sajavaaran mukaan "toisen kotimaisen kielen", siis suomen, merkitys maamme ruotsinkielisille onkin kokonaan toisenlainen kuin ruotsin merkitys suomenkielisille"[37]

Katso myös[muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. ja sen verkkoversio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0: pakkoruotsi sekä Uusi suomen kielen sanakirja, Gummerus, 1998 "pakkoruotsi: ruotsin kielestä pakollisena kouluaineena"
  2. ↑ Helsingin Sanomat 25.2.2005 Kotimaa.Pakkosuomi alkaa Kokkolassa vasta neljänneltä, Englanti ja saksa korvaavat pitkän suomen Kokkolassa Helsingin Sanomat, 8.4.2005. Sekä Helsingin Sanomat, Tämän kevään abeilla on vapaus valita 14.2.2005 Kotimaa
  3. ↑ Perusopetuslaki; Lukiolaki; Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista; Yliopistolaki.
  4. ↑ Riitta Vuori, Opettaja n:o 51–52, 1996. vastine Vuoren artikkeliin, [1]
  5. ↑ Suomen sisu ry. Muutamia asioita vapaaehtoisen ruotsin opiskelun puolesta Viitattu 12.3.2007
  6. ↑ Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta 424/2003 sekä Selvitys ylioppilastutkinnon toisen kotimaisen kielen kokeen soveltuvuudesta valtionhallinnon kielitutkinnon korvaavaksi kielikokeeksi Viitattu 23.1.2007
  7. ↑ Asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004) 6§ 2 mom 1 kohta sekä Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista (352/2003 muutoksineen) 8§ 2 mom 1 kohta
  8. ↑ Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta, 4.2.1. Peruskoulun kieliohjelma
  9. ↑ Opetushallituksen Kimmoke-projekti, ss. 38—39 sekä Opetushallitus: Kaikki kieliä oppimaan. Opetusmenetelmiä ammatilliseen kieltenopetukseen.
  10. ↑ TOOLin kieltenopettajien päivät, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 17.-18.5.2004
  11. ↑ HY, Mia Repo, Pro gradu, 2002 sekä Ruotsinopettajan näkemyksiä oppilaiden ruotsikielteisyyden syistä
  12. ↑ Sanomalehti Keski-Uusimaa 18.1.2006, s. 11
  13. ↑ Kari Sajavaara, Kielivalinnat ja kielten opiskelu
  14. ↑ Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
  15. ↑ Toisen kotimaisen kielen opetuksen kehittämisen suuntaviivoja
  16. ↑ Valittujen Palojen tutkimus 2000
  17. ↑ Suomen Gallupin tutkimus 2003
  18. ↑ IEA/Civic Education Study. Nuorten käsityksiä Ruotsista ja ruotsalaisuudesta.
  19. ↑ Vårt land, vårt språk - Kahden kielen kansa, Finlandsvenska rapport 35 - Folktinget 1997
  20. ↑ Eurobarometri 2006
  21. ↑ Työministeriö, tapaustutkimus tulevaisuudennäkymistä
  22. ↑ PROLANG, Components for the Development of a European System of Recognition and/or Validation of Language Acquisitions in Work Contexts. Academie de Strasbourg. 2000.
  23. ↑ Päivi Vihma: Taistelu osaajista alkaa 20.1. 2006. Talouselämä-lehti.
  24. ↑ Perussuomalaisten Eduskuntavaaliohjelma 2007
  25. ↑ Haku eduskunnan pöytäkirjoista: pakkoruotsi#
  26. ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lukiolain 18 §:n muuttamisesta sekä TOISEN KOTIMAISEN KIELEN KIRJOITTAMINEN VAPAAEHTOISEKSI YLIOPPILASKIRJOITUKSISSA
  27. ↑ Katso YLE Vaalit 2006: Timo Soini sekä puheenvuorot: Eduskunnassa Timo Soini /ps 1.6.2004; Eduskunnassa Mikko Elo /sd 1.6.2004; Eduskunnassa Mikko Elo /sd 20.4.2004; Eduskunnassa Tony Halme /ps 1.6.2004; Eduskunnassa Paula Kokkonen /kok 4.2.2003; Eduskunnassa Paula Kokkonen /kok 4.2.2003; Eduskunnassa Raija Vahasalo /kok 20.4.2004; Eduskunnassa Matti Tiuri /kok 4.2.2003 sekä Eduskunnassa Risto Kuisma /sd 1.6.2004
  28. ↑ RKP:n puolueohjelma
  29. ↑ Suomalaisuuden liitto: Kielipolitiikka
  30. ↑ Jippiin kielipolitiikka-keskustelualue Poistettu Jippiin uudistuksen yhteydessä; Jippiin nykyinen Politiikka-foorum; Helsingin Sanomien keskustelualueen kestoaiheet sekä Suomi24.fi: Kielipolitiikka
  31. ↑ "Kuiskaaja": Löytyykö sylttytehdas?. Helsingin Sanomat, 2007, nro 17. helmikuuta, s. C3.
  32. ↑ Pääkirjoitustoimitus: Internet on myös ongelma. Helsingin Sanomat, 2007, nro 18. helmikuuta, s. A1.
  33. ↑ Opetushallitus. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet, s. 88–89 Opetushallituksen määräykset 1–3/011/2004. Viitattu 26.2.2007
  34. ↑ Ahvenanmaan itsehallintolaki (1114/1991), 18.14 ja 40 §. sekä Åland Kort och gott. Utbildiningen. Ruotsiksi Viitattu 26.2.2007
  35. ↑ Ålands lyceum. Läroplan 2005, s. 8 Ruotsiksi Viitattu 26.2.2007 sekäÅlands grundskolans läroplan. Finska, tyska och franska (B1, B2) Ruotsiksi Viitattu 26.2.2007
  36. ↑ Folktinget: Suomenruotsalaiset, 2003
  37. ↑ Kari Sajavaara: "Kielivalinnat ja kielten opiskelu", Soveltavan kielentutkimuksen keskus.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Keskustelu:Pakkoruotsi/Uusi_versio&oldid=10803688”