Karl Kraus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karl Kraus noin vuonna 1900.

Karl Kraus (28. huhtikuuta 1874 Jičín, Böömi, Itävalta-Unkari12. kesäkuuta 1936 Wien) oli monialainen itävaltalainen kirjailija. Hän julkaisi runoutta, aforismeja, arvosteluja, näytelmiä ja satiireja, toimitti omaa lehteään, piti luentoja ja arvosteli oman aikansa sensaatiolehdistöä ja korruptiota.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karl Kraus syntyi juutalaisen paperitehtailijan perheeseen Jitschinissä (nyk. Jičín) Böömissä, nykyisen Tšekin alueella vuonna 1874. Perhe muutti Wieniin vuonna 1877. Kraus alkoi opiskella oikeustiedettä Wienin yliopistossa vuonna 1892 ja alkoi samoihin aikoihin julkaista lehdissä arvosteluja. Hän vaihtoi pian oppialakseen filosofian ja germanistiikan mutta keskeytti opintonsa vuonna 1896.

Muistotaulu Krausin synnyinkodin seinässä Jičínissä.

Vuonna 1896 Kraus julkaisi ensimmäisen menestysteoksensa, kirjallisen satiirin Die demolierte Litteratur. Vuonna 1899 hän perusti oman lehtensä Die Fackel ja alkoi julkaista siinä omia arvostelujaan ja puheenvuorojaan. Korruptiosyytökset veivät hänet usein raastupaan. Tärkeänä aiheena säilyivät seksuaalimoraalin, tekopyhyyden, psykoanalyysin ja suursaksalaisen liikehdinnän arvostelu. Hän puuttui myös Harden–Eulenburg-skandaaliin. Lehdessä julkaistiin tunnettujen kirjoittajien tekstejä: Peter Altenberg, Richard Dehmel, Egon Friedell, Oskar Kokoschka, Adolf Loos, Heinrich Mann, Arnold Schönberg, August Strindberg, Georg Trakl, Frank Wedekind, Franz Werfel, Houston Stewart Chamberlain ja Oscar Wilde. Vuodesta 1911 alkaen Kraus oli kuitenkin lehden ainoa kirjoittaja. Lehden levikki oli enimmillään neljäkymmentätuhatta kappaletta. Lehden viimeinen numero (922) ilmestyi vuonna 1936.

Kraus julkaisi aforismejaan Die Fackel -lehdessä ja kokosi niitä vuonna 1909 kirjaksi Sprüche und Widersprüche.

Kraus irrottautui juutalaisuudesta vuonna 1899 ja kääntyi katoliseksi vuonna 1911 mutta luopui katolisuudesta vuonna 1923.

Vuonna 1910 Kraus alkoi pitää yleisöluentojaan, jotka jatkuivat vuoteen 1936 saakka. Luentoja kertyi seitsemisensataa, ja ne herättivät yleistä huomiota – ne vaikuttivat voimakkaasti muiden muassa nuoreen Elias Canettiin. Kuulijoita oli enimmillään neljätuhatta. Kraus luki omia kirjoituksiaan jä näytelmiä (Bertolt Brecht, Gerhart Hauptmann, Johann Nestroy, J. W. von Goethe ja William Shakespeare) ja esitti Jacques Offenbachin operetteja pianon ääressä.

Vuosina 1915–1919 Kraus kirjoitti näytelmäänsä Ihmiskunnan viimeiset päivät (saks. Die letzten Tage der Menschheit), joka julkaistiin Die Fackel -lehden liitteinä. Näytelmässä käsitellään satiirisesti ensimmäistä maailmansotaa. Näytelmä sai kantaesityksensä vasta vuonna 1991.

Lehtensä välityksellä Kraus osallistui yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän hyökkäsi vuonna 1924 Imre Békessyä vastaan, joka julkaisi tabloidilehteä ja kiristi ravintoloilta rahaa vastineeksi myönteisistä arvosteluista. Vuonna 1927 hän ryhtyi arvostelemaan Wienin poliisipäällikköä Johann Schoberia, kun poliisi oli ampunut 84 mielenosoittajaa heinäkuun 1927 levottomuuksissa.

Vuodesta 1930 alkaen Kraus puhui myös radiossa ja levytti puheitaan. Hän joutui auton töytäisemäksi helmikuussa 1936 ja kuoli sairastelun jälkeen sydänkohtaukseen kesäkuussa.

Karl Krausin teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karl Krausin hauta Wienin keskushautausmaalla.
  • Die demolierte Literatur [Kirjallisuus pirstaleina] (1897)
  • Eine Krone für Zion [Kruunu Siionille] (1898)
  • Sittlichkeit und Kriminalität [Siveellisyys ja rikollisuus] (1908)
  • Sprüche und Widersprüche [Sanomisia ja vastaansanomisia] (1909)
  • Die chinesische Mauer [Kiinan muuri] (1910)
  • Pro domo et mundo [Kodista ja maailmasta] (1912)
  • Nestroy und die Nachwelt [Nestroy ja jälkimaailma] (1913)
  • Worte in Versen [Sanoja säkeinä] (1916–30)
  • Weltgericht [Maailman tuomioistuin] (1919)
  • Nachts [Öisin] (1919)
  • Untergang der Welt durch schwarze Magie [Kuinka maailma tuhoutuu mustaan magiaan] (1922)
  • Literatur (Kirjallisuus) (1921)
  • Traumstück [Unikappale] (1922)
  • Die letzten Tage der Menschheit: Tragödie in fünf Akten mit Vorspiel und Epilog [Ihmiskunnan viimeiset päivät: viisinäytöksinen tragedia sekä esinäytös ja epilogi] (1915–1922)
  • Wolkenkuckucksheim [Pilvikäkien maa] (1923)
  • Traumtheater [Uniteatteri] (1924)
  • Epigramme [Epigrammeja] (1927)
  • Die Unüberwindlichen [Voittamattomat] (1928)
  • Literatur und Lüge [Kirjallisuutta ja valheita] (1929)
  • Shakespeares Sonette (1933)
  • Die Sprache [Kieli] (postuumisti 1937)
  • Die dritte Walpurgisnacht [Kolmas valpurinyö] (postuumisti 1952)

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aforismeja. Suomentanut Juhani Ihanus. — Parnasso 1/1996, s. 34–41.
  • Poimintoja. Suomentanut Timo Hännikäinen. — Parnasso 5/2006, s. 20–21.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adorno, Theodor W.: "Sittlichkeit und Kriminalität. Zum elften Band der Werke von Karl Kraus." Gesammelte Schriften 11, s. 367–387. Frankfurt a. M. 1974.
  • Amanshauser, Gerhard: Lektüre. Salzburg 1991.
  • Arntzen, Helmut: Karl Kraus und die Presse. München 1975. (Literatur und Presse. Karl-Kraus-Studien. 1.) ISBN 3-7705-1272-3
  • Benjamin, Walter: "Karl Kraus." Gesammelte Schriften II/1, S. 334–367. Frankfurt a. M. 1977.
  • Canetti, Elias: "Karl Kraus – Schule des Widerstands." Macht und Überleben Berlin: LCB 1972. ISBN 3-920392-36-1
  • Canetti, Elias: Soihtu korvassa. Suomentanut Kyllikki Villa. Tammi, Helsinki 1985. ISBN 951-30-6200-7
  • Fischer, Jens Malte: Karl Kraus. Studien zum ´Theater der Dichtung´ und Kulturkonservatismus. Kronberg 1973.
  • Fischer, Jens Malte: Karl Kraus. Stuttgart 1974.
  • Gemmel, Mirko: Die Kritische Wiener Moderne. Ethik und Ästhetik. Karl Kraus, Adolf Loos, Ludwig Wittgenstein. Parerga, Berlin 2005. ISBN 3-937262-20-2
  • Hink, Wolfgang: Die Fackel. Hrsg. Karl Kraus. Bibliographie und Register 1–2. München 1994.
  • Ishagpour, Youssef: "Masse und Macht im Werk Elias Canettis." John Pattillo-Hess (toim.), Tod und Verwandlung in Canettis Masse und Macht, Canetti-Symposion, Kunstverein Wien, s. 78–89. Löcker, Wien 1990.
  • Kraft, Werner: Karl Kraus: Beiträge zum Verständnis seines Werkes. Salzburg, Müller 1956.
  • Kraft, Werner: Das Ja des Neinsagers: Karl Kraus und seine geistige Welt. Edition text + kritik, München 1974. ISBN 3-415-00369-8
  • Merkel, Reinhard: Strafrecht und Satire im Werk von Karl Kraus. Suhrkamp, Frankfurt a. M. 1998. ISBN 3-518-28945-4
  • Naumann, Michael: Der Abbau einer verkehrten Welt. Satire und politische Wirklichkeit im Werk von Karl Kraus. München, List 1969.
  • Pfäfflin, Friedrich (toim.): Der „Fackel“-Lauf. Bibliographische Verzeichnisse. Schillergesellschaft, Marbach 1999. ISBN 3-933679-24-9
  • Pfäfflin, Friedrich (toim.): Aus großer Nähe. Karl Kraus in Berichten von Weggefährten und Widersachern. Bibliothek Janowitz, Wallstein Verlag, Göttingen 2008. ISBN 978-3-8353-0304-1
  • Scheichl, Sigurd Paul – Wagenknecht, Christian (toim.): Kraus Hefte 1–72. Edition text + kritik, München 1972–1994.
  • Schick, Paul: Karl Kraus. Rowohlt, Reinbek b. Hamburg 1986. ISBN 3-499-50111-2
  • Theobald, John: The Paper Ghetto: Karl Kraus and Anti-Semitism. New York 1996.
  • Timms, Edward: Karl Kraus. Satiriker der Apokalypse. Leben und Werk 1874–1918. Deuticke, Wien 1986. (Suhrkamp, Frankfurt a.M. 1999. ISBN 3-518-39495-9)
  • Timms, Edward: Karl Kraus. Apocalyptic Satirist. The Post-War Crisis and the Rise of the Swastika. Yale University Press, New Haven – London 2005. ISBN 0-300-10751-X
  • Weigel, Hans: Karl Kraus oder Die Macht der Ohnmacht. Dtv, München 1968. ISBN 3-423-00816-4
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Kraus.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Karl Kraus