Egon Friedell

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Egon Friedell
Egon Friedelin muistolaatta Wienissä.

Egon Friedell (aiemmin Egon Friedmann, 21. tammikuuta 1878 Wien16. maaliskuuta 1938 Wien) oli itävaltalainen toimittaja, filosofi, kulttuurihistorioitsija ja teatterikriitikko. Hän tuli tunnetuksi laajalla subjektiivisella teoksellaan Uuden ajan kulttuurihistoria. Kirjailija Thomas Mannin mukaan Friedell oli ”parhaita saksalaisia tyyliniekkoja”.

Friedell oli juutalaisen silkkitehtailijan Moriz Friedmannin ja hänen puolisonsa Karoline Eisenbergerin kolmas lapsi. Vanhempien vuonna 1887 tapahtuneen avioeron jälkeen Egon asui isänsä kanssa. Isän kuoltua vuonna 1891 hän asui tätinsä kanssa Frankfurt am Mainissa.

Friedell oli varsin värikäs persoona. Hän kirjoitti myöhemmin kelvottomaksi luokitellun väitöskirjansa Novalis filosofina opiskellessaan Heidelbergissa. Lisäksi hän kirjoitti muun muassa kabaree-ohjelmanumeroita ja näytelmiä esiintyen myös itse, jopa Max Reinhardtin ohjaamana – ja hänelle Friedell omistikin Kulttuurihistoriansa. Friedell liikkui Wienin kirjallisissa piireissä tuntien ”heidät kaikki” ja piti alkoholista. Ehkä juuri häneen tiivistyi Wienin ”kahvilakulttuuri”, jolla oli suunnaton vaikutus sekä luonnontieteissä että taiteissa. Tuosta ilmapiiristä olivat osallisia kukin tavallaan Ludwig Wittgenstein, Ernst Mach, Gustav Mahler, Alban Berg, Oskar Kokoschka, Walter Gropius, Franz Werfel ja monet muut. Koska tämä joukko oli hyvin vahvasti juutalaistaustainen, Itävallan liittäminen natsi-Saksaan 1938 lopetti sen miltei yhdellä iskulla, ja näkyvimpiä uhreja oli Friedell, joka teki itsemurhan hyppäämällä ikkunasta, kun SS-miehet olivat jo portaikossa.

Uuden ajan kulttuurihistorian pääpyrkimys oli ”saattaa terve ihmisjärki sopusointuun nykyaikaisen tutkimuksen kanssa”. Teos on harkitun subjektiivinen ja kärjistävä sekä jakautuu viiteen kirjaan kuvaten Euroopan aatehistoriaa myöhäiskeskiajalta 1900-luvun alkupuolelle saakka, ”mustasta surmasta maailmansotaan”. Subjektiivisuudessaan, kulttuurikäsityksissään, korkealentoisuudessaan ja intohimoisissa mielipiteissään Friedell tuo mieleen aikalaisensa Oswald Spenglerin, jonka maailmankuva on kuitenkin Friedelliin verrattuna pahasti erilainen.selvennä Kulttuurihistorian alaotsikon mukaan teos käsittelee eurooppalaisen sielun kriisiä.

Teos on merkittävä, koska vajavaisista ja osittain virheellisistä asiatiedoista huolimatta se on saavuttanut muutamissa maissa suuren klassikon aseman.lähde?

Teoksen englanninkielinen käännös jäi täysin vaille huomiota. Suomessa teoksen asema on suorastaan kummallinen. Siitä on otettu kuusi painosta, ensimmäinen heti 1930-luvulla. Teoksen vaikutus on ollut sekä kestävä että syvällinen. Viime vuosikymmenet sitä on luettu samassa hengessä kuin Edward Gibbonia ja ehkä ruotsalaista Frans G. Bengtssonia – suurenmoisena esseenä, ei historiantutkimuksena.

Tärkeimpiä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kulturgeschichte der Neuzeit, 1927–31 (Uuden ajan kulttuurihistoria 1–3, suom. Erik Ahlman, WSOY 1930–1933)
  • Kulturgeschichte Ägyptens und des alten Orients, 1936
  • Kulturgeschichte Griechenlands, 1940 (postuumi)
  • Die Reise mit der Zeitmaschine, 1946 (postuumi)