Pangermanismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksankieliset alueet vuonna 1910

Pangermanismi on 1800-luvulla syntynyt ajattelutapa, joka korosti saksalaisten eri heimojen tai laajemmassa mielessä kaikkien germaanisia kieliä puhuvien kansojen yhteenkuuluvuutta. Pangermanismiin liittyi käsitys erityisestä germaanisesta kansanluonteesta ja usein myös rasistinen oletus germaaneista ”arjalaisen herrarodun” puhdasverisimpinä edustajina. Pangermanistisen ideologian keskeisin poliittinen tavoite oli Suur-Saksan luominen.

Pangermanismin synty liittyi saksalaisen kansallistunteen nousuun ja pyrkimyksiin luoda yhtenäinen saksankielinen kansallisvaltio. Tämä toteutui osittain vuonna 1871 Saksan keisarikunnassa eli ”Pien-Saksassa”, jonka ulkopuolelle jäi kuitenkin Itävalta. Tämän jälkeen pangermanismi yhdistettiin usein imperialistiseen ajatteluun, jossa Saksalle kaavailtiin roolia Euroopan johtavana valtiona. Saksa voitiin nähdä Alankomaissa, Belgiassa ja Skandinaviassa asuvien germaanien liittolaisena, suojelijana ja eräänlaisena isoveljenä. Pangermanismin suhde Britanniaan oli mutkikkaampi: englantilaiset ja saksalaiset voitiin nähdä germaanisina sukulaiskansoina, mutta samalla Brittiläinen imperiumi oli Saksan kilpailija ja vastustaja. Pangermanismi vaikutti voimakkaasti kansallissosialistiseen ideologiaan.

Rinnakkaisia ilmiöitä ovat esimerkiksi panslavismi, panfennismi eli suomalainen heimoaate, skandinavismi ja panarabialaisuus.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]