Georg Trakl

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Georg Trakl

Georg Trakl (3. helmikuuta 1887 Salzburg3. marraskuuta 1914 Krakova) oli itävaltalainen runoilija, jonka runot edustavat tyylisuunnaltaan ekspressionismia.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trakl vietti ensimmäiset kahdeksantoista elinvuottaan syntymäkaupungissaan Salzburgissa. Hänen isänsä Tobias oli rautakauppias ja äitinsä Maria taiteista ja musiikista kiinnostunut kotirouva. Äiti oli kuitenkin psyykkisesti sairas, ja on mahdollista, että hänen lapsensakin oireilivat juuri tästä syystä, erityisesti Georg ja hänen siskonsa Margarete (kutsumanimeltään Grete). Grete oli Georgin lähin toveri; jotkut tutkijat epäilevät heidän suhteessaan tapahtuneen insestiä.

Trakl opiskeli vuosina 18971905 Salzburgin Staatsgymnasiumissa. Häntä eivät kuitenkaan opiskelut juurikaan kiinnostaneet vaan pikemminkin juominen, oopiumin polttaminen ja prostituoitujen tarjoamat palvelut. Vuonna 1904 Trakl kokeili ensimmäistä kertaa runojen kirjoittamista. Jätettyään opintonsa kesken vuonna 1905 Trakl toimi kolme vuotta farmaseuttina ja päätti luoda elämänuransa tällä alalla. (Jotkut ovat tosin epäilleet, että kiinnostuksen todellinen syy oli halu hankkia huumeita.) Trakl opiskeli Wienissä kaksi vuotta farmasiaa ja valmistui vuonna 1910 farmasian maisteriksi. Tuona aikana hän tutustui paikallisiin taiteilijoihin, jotka auttoivat häntä runojen julkaisemisessa.

Valmistumisvuonnaan Trakl ilmoittautui vapaaehtoiseksi armeijaan ja palveli siellä vuoden ajan. Palattuaan Salzburgiin hän ei onnistunut saamaan kotikaupungissaan jalansijaa farmaseuttina. Hän ilmoittautui uudestaan armeijaan ja toimi farmaseuttina eräässä sairaalassa Innsbruckissa. Trakl loi kontaktit paikalliseen taiteilijayhteisöön, joka ennen pitkää tunnusti hänen lahjakkuutensa. Der Brenner -lehden päätoimittajasta Ludwig von Fickeristä tuli runoilijan mesenaatti: hän julkaisi säännöllisesti Traklin teoksia ja esitteli Traklin myös Ludwig Wittgensteinille, joka myöhemmin myönsi Traklille huomattavan suuruisen stipendin kirjoittamista varten.

Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, Trakl lähetettiin lääkintäupseerina Galitsiaan. Hänelle aiemmin ominainen oikullisuus vaihtui nyt pitkiin masennuskausiin, joita pahensi karmaiseva työ pahasti loukkaantuneiden sotilaiden keskellä. 7. syyskuuta 1914 käydyn Gródekin (nyk. Horodok) taistelun kokemuksista Trakl lopulta ei enää kyennyt pääsemään yli. Traklin piti hoitaa 90:ää vaikeasti loukkaantunutta sotilasta, mutta lääkehuolto oli katastrofaalisen huono, eikä hän kyennyt auttamaan heitä. Lisäksi leikkaukset ja amputoinnit suoritettiin tuohon aikaan ilman nukutusta, ja potilaiden kuolleisuus oli tulehdusten ja verenmyrkytysten takia korkea myös onnistuneissa leikkauksissa. Trakl ei enää kestänyt tilannetta, vaan koki hermoromahduksen ja yritti jopa ampua itseään. Samana päivänä oli syntynyt Traklin viimeinen ja kenties kuuluisin runo, Grodek.

Trakl vietiin Krakovaan sairaalaan, jossa hänen tilaansa tarkkailtiin. Hän vajosi syvään masennukseen ja kirjoitti Fickerille pyytäen neuvoa. Ficker kehotti Traklia kirjoittamaan Wittgensteinille. Saatuaan Traklin viestin Wittgenstein lähti tapaamaan tätä sairaalaan, mutta kun hän saapui paikalle, Trakl oli jo ehtinyt kuolla kolme päivää aikaisemmin kokaiinin yliannostukseen. On mahdollista, että kyseessä oli itsemurha.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi Traklin runoja on käännetty yhden kokoelman verran:

  • Sielun öinen siivenisku : runoja. Helsinki: WSOY, 2004. (valikoinut ja suomentanut Jukka Koskelainen – julkaisussa alkuteksti ja käännös ovat vieritysten)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]