HMS Colossus (R15)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan Colossus-luokan lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Colossus.
HMS Colossus
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong
Kölinlasku 1. kesäkuuta 1942
Laskettu vesille 30. syyskuuta 1943
Palveluskäyttöön 1. joulukuuta 1944
Palveluskäytöstä Ranskalle 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 13 600 t (kuiva)
Pituus 212 m
Leveys 24,4 m
Syväys 7,2 m
Koneteho 40 000 hp
Nopeus 25 solmua
Miehistöä 1 300
Aseistus 6 neliputkista kaksipaunaista ilmatorjuntatykkiä
10 20 mm Oerlikon-ilmatorjuntatykkiä
48 lentokonetta

HMS Colossus oli Britannian Kuninkaallisen laivaston toisen maailmansodan lopulla palvelukseen saama Colossus-luokan lentotukialus, joka palveli Tyynellämerellä. Alus lainattiin 1946 Ranskalle, joka nimesi aluksen FS Arromanchesiksi. Ranskan laivaston palveluksesta alus poistettiin 1970-luvun alussa, ja se romutettiin 1974.

Aluksen ensimmäinen kölin osa laskettiin paikalleen 1. kesäkuuta 1942 eli kolme päivää ennen ratkaisevaa Midwayn taistelua, jota pidetään Tyynenmeren sodan käännekohtana.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koeajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Colossuksen ensimmäinen päällikkö komentaja Graham Henry Stokes astui alukseen 26. heinäkuuta 1944 tarkastamaan aluksen ennen sen käyttöönottoa. Alus määrättiin palvelukseen 1. joulukuuta, jolloin pääosa sen uudesta miehistöstä siirtyi alukselle. Muutaman päivän alus oli lähivesillä koeajoissa, kunnes se 5. joulukuuta hinattiin North Shieldsiin viralliseen luovutukseen. Alus miehistöineen joutui odottamaan luovutuspoijulla yhdeksän vuorokautta, kun telakan edustajat säätivät aluksen koneita.[2]

HMS Colossus lähti 14. joulukuuta Rosythiin, jota tukikohtana pitäen aluksen varsinaiset koeajot suoritettiin. Koeajojen aikana aluksen suojana oli hävittäjä HMS Verdun. Alus purjehti 26. joulukuuta Greenockiin, jonne se saapui 27. joulukuuta hävittäjien HMS Obedient ja HMS Orwell suojaamana. Greenockissa aloitettiin varsinainen miehistön kouluttaminen tehtäviinsä.[3]

Ensimmäinen lentokone, Supermarine Seafire, laskeutui HMS Colossuksen lentokannelle 2. tammikuuta 1945 kello 11.26. Sen jälkeen laskeutuivat Grumman F4F Wildcat, Fairey Barracuda, Grumman TBF Avenger ja Vought F4U Corsair. Siitä alkoi kolmipäiväinen lentotoiminnan testaaminen. Aluksen koeajot katsottiin päättyneiksi 8. tammikuuta, jolloin HMS Colossus palasi Greenockiin.[3]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Colossus aloitti purjehduksen 13. tammikuuta Firth of Clydestä Irlanninmerelle, jossa alukselle laskeutui 18 827 laivueen Fairey Barracudaa. Myöhemmin samana päivänä alus ankkuroitui Belfast Loughiin ottamaan vastaan laivueen henkilöstön. Vielä samana yönä se palasi Firth of Clydeen. Seuraavana päivänä laivueen lentäjät harjoittelivat toimintaa tukialuksella.[3]

HMS Colossus liittyi 15. tammikuuta HMS Venerablen ja HMS Vengeancen kanssa samaan osastoon, jonka alukset harjoittelivat itsenäisesti Irlanninmeren alueella. Alukselle laskeutui 22. tammikuuta 10 1846 laivueen Vought Corsairia. Uusi laivue osallistui koulutukseen, kunnes 17 aluksella olleista 21 lentokoneesta siirtyi 27. tammikuuta maihin RNAS Eglintoniin. Alus ankkuroitiin kahdeksi viikoksi Greenockiin, ja sinä aikana suuri osa miehistöstä sai lomaa maissa.[3]

Koulutus jatkui 13. helmikuuta yhä siihen asti, kunnes koulutustaso tarkastettiin 26. helmikuuta. Alus kiinnittyi Greenockin laituriin uudelleen seitsemäksi vuorokaudeksi, ja sinä aikana aluksen pääkattilat huollettiin ja osa miehistöstä pääsi lomalle.[3]

HMS Colossus lähti 5. maaliskuuta suorittamaan edelleen koulutuslentoja saattajanaan aseistettu kauppalaiva (AMC) HMS Pretoria Castle, kunnes se ankkuroitui 9. maaliskuuta Greenockiin, josta se purjehti seuraavana päivänä ylävirtaan Glasgow'n King George V -laituriin lähelle RNAS Abborsich (nykyinen Glasgow'n kansainvälinen lentoasema). Siellä aluksen varastot täydennettiin ja lentokoneet siirrettiin alukseen. Alukselle siirtyi myös 11. lentotukialusviirikön komentaja kontra-amiraali Cecil Halliday Jepson Harcourt, joka nosti lippunsa alukselle.[4]

Siirtyminen Intian valtamerelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Colossus purjehti 12. maaliskuuta hitaasti alavirtaan ja palasi Firth of Clydeen, jossa se kohtasi HMS Venerablen ja HMS Vengeancen sekä tukialusviirikön saattajat HMCS Assiniboinen, HMS Escortin, HMS Inmanin, HMS Stockhamin, HMS Tartarin ja HMS Ulysseksen ennen koko osaston lähtöä Välimerelle.[4]

Osaston lähestyessä 16. maaliskuuta Gibraltaria siihen liittyivät hävittäjät HMS Malcolm, HMS Verity ja HMS Wolverine. Gibraltarilla osasto pysähtyi tunniksi täydentämään varastoja ja vastaanottamaan postia, minkä jälkeen osasto jatkoi matkaa ja saapui 20. maaliskuuta Maltalle.[4]

Osasto pysähtyi joksikin aikaa Maltalle, kun kontra-amiraali Harcourt siirsi lippunsa HMS Venerablelle. HMS Colossus jätti sisaraluksensa Maltalle. Pääosa aluksen koneista siirtyi 22. maaliskuuta maatukikohtaan ennen sen purjehdusta Alexandrian satamaan huollettavaksi.[4]

HMS Colossus viipyi telakalla lähes kuusi viikkoa ja oli siitä ajasta kaksi vuorokautta kuivatelakalla. Se aloitti purjehduksen 2. toukokuuta, ja maissa olleet lentokoneet palasivat kannelle. Aluksen laivueet aloittivat kolmiviikkoisen koulutusjakson. HMS Colossus palasi 22. toukokuuta satamaan ja kohtasi kaksi päivää myöhemmin loppuosan tukialusviiriköstä saattajineen, johon oli nyt liittynyt myös HMS Glory.[4]

HMS Colossus aloitti yhdessä HMS Vengeancen ja HMS Venerablen sekä saattavien hävittäjien HMS Tuscanin ja HMS Tyrianin kanssa 27. toukokuuta purjehduksen Port Saidiin, jonne osasto saapui seuraavana aamuna. Vielä samana päivänä osaston alukset aloittivat siirtymisen etelään läpi Suezin kanavan. Kanavan läpäistyään osasto jatkoi kohti Adenia, jonne se saapui 1. kesäkuuta.[4]

Osasto jatkoi 2. kesäkuuta Adenista Trincomaleehen, jonne HMS Colossus saapui 9. kesäkuuta. HMS Colossus jatkoi matkaansa Bengalinlahdelle suuntana Madras, jonne se saapui seuraavana päivänä. Madrasissa alukselta siirrettiin maihin 1846 laivue, minkä jälkeen alus matkasi Colomboon, jossa siirrettiin 13. kesäkuuta maihin 827 laivue. Alus jatkoi matkaa Trincomaleehen, jonne se saapui huollettavaksi 15. kesäkuuta.[5]

HMS Colossus purjehti 24. kesäkuuta Madrasiin ottamaan kannelleen 1846 laivueen Corsairit henkilökuntineen. Alus jatkoi matkaa Colomboon, jossa se otti 27. kesäkuuta kannelleen 827 laivueen. Alus liittyi 7. heinäkuuta Trincomaleessa kontra-amiraali Harcourtin tukialusosastoon, jonka mukana se purjehti Fremantleen. Fremantlen edustalle 16. heinäkuuta saavuttuaan alus viipyi vuorokauden ankkurissa ennen matkan jatkamista Sydneyyn, jossa aluksen koneet siirrettiin RNAS Nowraan. Alus ankkuroitui 23. heinäkuuta Sydneyn laituriin No6.[6]

Brittiläinen Tyynenmeren laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sydneyssä 11. Tukialusviirikkö liitettiin Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon, ja samalla se aloitti koulutuksen sekä valmistautumisen taisteluun japanilaisia vastaan. Osaston tehtävänä oli vapauttaa raskaammat tukialukset Japanin pääsaarille tehtävää hyökkäystä varten. Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut ydinaseet eivät vaikuttaneet aluksen valmistautumiseen tai suoritettaviin tehtäviin. Alus aloitti 13. elokuuta yhdessä HMS Vengeancen kanssa matkansa Manukseen operaatioalueelle. Melkein heti matkan alettua se sai kuitenkin käskyn palata Sydneyyn. Aluksella annettiin 15. elokuuta kello 9.00 virallinen ilmoitus sodan päättymisestä. Samana iltapäivänä alus lähti uudelleen matkaan Manukseen.[6]

HMS Colossus ankuroitui 20. elokuuta Manuksessa ja aloitti ampumatarvikkeiden, elintarvikkeiden ja polttoaineen täydentämisen. Vielä samana iltana alus purjehti yhdessä Task Force 111.3:n (TF111.3) kanssa pisteeseen 25°02′N, 122°20′E Formosan edustalle. TF111.3:n kuuluivat HMS Colossuksen lisäksi tukialukset HMS Venerable ja HMS Indomitable, risteilijät HMS Argonaut, HMS Belfast ja HMS Bermuda sekä hävittäjät HMS Quiberon ja HMS Tumult. Osaston tehtävänä oli ilmatilaa valvomalla varmistaa rauhanehtojen täyttäminen.[6]

HMS Colossus määrättiin 11. syyskuuta siirtymään pohjoiseen Shanghain sataman edustalle. Alukselta siirrettiin sotavankien vapauttamisosastoja maihin yhdeksällä Fairey Barracudalla. Alus partio kuusi päivää rannikon edustalla valvomassa ilmasta tapahtumia. Se ankkuroitui 18. syyskuuta Jangtse-joen suulle, kunnes se sai 24. syyskuuta käskyn purjehtia Koreaan ja saapui Inchoniin 26. syyskuuta. Satama oli tupaten täynnä Yhdysvaltain merivoimien hävittäjiä ja huoltoaluksia. Satamassa oli lisäksi kaksi Japanin laivaston hävittäjää sekä partioalus. Aluksen ankkuroiduttua siihen nousi 350 brittiläistä ja australialaista vapautettua sotavankia, jotka olivat olleet vangittuina Singaporen kukistumisesta, helmikuusta 1942 saakka.[6]

HMS Colossus purjehti seuraavana päivänä Filippiineille ja saapui 4. lokakuuta Manilanlahteen, missä aluksella olleet matkustajat siirrettiin HMS Formidablelle ja saattuetukialus HMS Speakerille, jotka olivat lähdössä Sydneyyn.[6] Japanilaisten antautuminen alueella aiheutti pitkään sotavankeina olleiden henkilöiden siirtotarpeen. Monet vankeina olleista olivat heikossa kunnossa, joten siirto oli tehtävä nopeasti. HMS Colossuksella oli edelleen lentolaivueet kannellaan, joten sillä ei ollut suuria tiloja kuljetuksen järjestämiseen, mutta siitä huolimatta alukselle siirrettiin kuljetettavaksi Hongkongiin 174 entistä sotavankia ja internoitua siviiliä joukossa naisia ja lapsia. HMS Colossus saapui 7. lokakuuta Hongkongiin, jossa purki matkustajat maihin.[7]

Itä-Intian laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Colossus purjehti 19. lokakuuta Hongkongista päämääränään Ceylon. Neljän päivän kuluttua aluksen purjehtiessa Singaporen eteläkärjen ympäri se kohtasi risteilijät HMS Jamaica ja HMS Sussex, jotka suojasivat brittien ja japanilaisten rakentamia miinakenttiä purkavaa miinanraivauslaivuetta. HMS Colossuksen lentokoneet siirtyivät maatukikohtiin 26. lokakuuta, ja alus ankkuroitui seuraavana päivänä Colombon satamaan, jossa se virallisesti liitettiin Itä-Intian laivastoon.[7]

Seuraavien viiden päivän aikana aluksen lentokoneet siirrettiin maihin, lentokonehangaari siivottiin, ja sinne asennettiin kenttävuoteet, minkä jälkeen se aloitti purjehduksensa Bombayhin Intiaan, jonne se saapui 4. marraskuuta. Bombayssa aluksen varastot täydennettiin ja sille siirrettiin 1 150 Intian armeijan sotilasta, jotka kuljetettiin 8. marraskuuta Singaporen varuskunnaksi. Alus lasteineen saapui kuusi päivää myöhemmin Singaporeen, ja lastin purkamiseen kului kaksi päivää. Singaporessa alus kohtasi saattuetukialukset HMS Smiterin ja HMS Trumpeterin sekä lukuisan joukon hävittäjiä. Singaporessa alukseen nousi 50 laivastonupseeria ja 400 merimiestä kuljetettavaksi Trincomaleehen, jonne se aloitti purjehduksensa 17. marraskuuta. Alus siirtyi Bombayhin, josta sille kuormattiin lisää Intian armeijan joukkoja, ajoneuvoja ja raskasta kalustoa siirrettäväksi Singaporeen, jonne se saapui 8. joulukuuta. Siellä se purki lastinsa ennen lähtöään Hollannin Itä-Intiaan.[7]

HMS Colossus saapui 10. joulukuuta Tanjong Priokin eli Batavian satamaan ja toi täydennyksiä Indonesian vapautusliikettä vastaan taisteleville joukoille. Satamassa alus siivottiin, ja samalla valmistauduttiin ottamaan alukseen hollantilaisia pakolaisia. Seuraavan päivän kuluessa alukselle nousi 200 naista, 150 lasta, 25 iäkästä miestä ja 12 vaikeasti sairasta potilasta. Alus siirtyi vielä samana päivänä Semarangiin Jaavalle, josta alukseen nousi 12. joulukuuta 211 naista, 143 lasta, 36 iäkästä miestä ja 21 sairasta. Samana päivänä alus nosti ankkurin ja suuntasi kohti Colomboa, jonne se saapui 18. joulukuuta ja purki matkustajat.[7]

HMS Colossus vietti joulun Trincomaleessa, josta se purjehti seuraavan kerran yhdeksän päivän kuluttua. Aluksen lähtiessä merelle maissa olleet lentolaivueet siirtyivät alukselle, minkä jälkeen se suuntasi kohti Brittiläisessä Itä-Afrikassa ollutta Mombasaa, jonne alus saapui kuuden päivän kuluttua. Alus jatkoi matkaa 8. tammikuuta 1946 Durbaniin, jossa miehistö sai vieraanvaraisen vastaanoton. Durbanissa vietetyn vuorokauden jälkeen alus jatkoi Simonstowniin, jonne se saapui 17. tammikuuta. Aluksen lentokoneet siirrettiin vielä samana päivänä RNAS Wingsfieldiin Kapkaupungin pohjoispuolelle. Alus siirrettiin 21. tammikuuta Simonstownin telakalle 11 viikoksi huoltoon.[8]

HMS Colossus palasi huollon jälkeen Colomboon, jonne se saapui 27. huhtikuuta 1946. Samanaikaisesti kävivät Englannin ja Ranskan hallitukset neuvotteluja Kuninkaallisen laivaston tukialuksen siirtämisestä Ranskan laivastolle, jotta Ranskan toisessa maailmansodassa tuhoutunut ilma-ase saataisiin muodostettua uudelleen. Tukialus jatkoi normaalia palvelustaan Trincomaleessa Itä-Intian laivastossa yhdessä hävittäjäsuojana olevien HMS Camperdownin ja HMS Cavalierin kanssa, kunnes se 24. kesäkuuta suuntasi Colombon, Adenin kautta Suezin kanavaan.[9]

HMS Colossus purjehti 8. heinäkuuta Suezin kanavaa pohjoiseen ja saapui seuraavana päivänä Port Saidiin, jossa alukseen nousi Kreikan kruununprinssi Paul puolisonsa ruhtinatar Frederikan sekä seuralaistensa kanssa. Kreikan kuningasperhe oli ollut maanpaossa Aleksandriassa, ja kun kuningasvallan palauttaminen tuli mahdolliseksi, he halusivat palata Kreikkaan. Alus lähti 10. heinäkuuta matkustajineen kohti Gibraltaria ja edelleen Plymouthia, jonne se saapui 22. heinäkuuta ja jossa matkustajat nousivat maihin. Matkustajien poistuttua alukselta siirrettiin 12 Corsairia ja kuusi Barracudaa maakentille ja alus ankkuroitui Spitheadiin.[10]

HMS Colossus jatkoi seuraavana aamuna Nab Toweriin, josta se lähetti loput lentokoneet maakentille. Alus ankkuroitui Portsmouthiin.[10]

Siirto Ranskan laivastolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paluun jälkeisinä viikkoina alukselta siirrettiin runsaasti miehiä maihin, ja aluksen miehistön määrää vähennettiin. Poistuneiden tilalle tuli Ranskan laivaston merimiehiä, jotka olivat 2. elokuuta saapuneet satamaan taistelulaiva Richelieulla. Loput Kuninkaallisen laivaston miehet poistuivat alukselta 5. elokuuta maissa oleviin varuskuntiin, ja alus poistettiin palveluksesta.[10]

Seuraavana päivänä pääministeri Clement Attlee, ensimmäinen merilordi amiraali Sir John Cunningham, Portsmouthin tukikohdan komentaja amiraali Sir Geoffrey Layton, Ranskan puolustusministeri André Maroselli, Ranskan laivaston esikuntapäällikkö vara-amiraali André Lemonnier suorittivat aluksen virallisen siirron Ranskan laivastolle sen kannella.[11]

Kuningas Yrjö VI hyväksyi helmikuussa 1947 Ranskan esityksen aluksen nimen muuttamisesta FS Arromanchesiksi.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McCart Neil: The Colossus-Class Aircraft Carriers 1944-1972. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2002. ISBN 1-901225-06-2. (englanniksi)
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McCart, Neil s. 9
  2. McCart, Neil s. 9–10
  3. a b c d e McCart, Neil s. 10
  4. a b c d e f McCart, Neil s. 12
  5. McCart, Neil s. 12-13
  6. a b c d e McCart, Neil s. 13
  7. a b c d McCart, Neil s. 14
  8. McCart, Neil s. 14-15
  9. McCart, Neil s. 15-16
  10. a b c McCart, Neil s. 16
  11. McCart, Neil s. 16–17
  12. McCart, Neil s. 17

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]