HMS Indomitable

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan Illustrious-luokan lentotukialuksesta. HMS Indomitable oli myös Invincible-luokan taisteluristeilijä.
HMS Indomitable
HMS Indomitable 1943
HMS Indomitable 1943
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers-Armstrong, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 10. marraskuuta 1937
Laskettu vesille 26. maaliskuuta 1940
Palveluskäyttöön 10. lokakuuta 1941
Palveluskäytöstä myytiin romutettavaksi 1955
Tekniset tiedot
Uppouma 23000 t (kuiva)
29730 t (kuormattu)
Pituus 230 m
Leveys 29,2 m
Syväys 8,8 m
Koneteho 111 000 shp
Nopeus 30,5 solmua
Miehistöä 1392-2100
Aseistus 1941:8 QF 4,5" (114 mm) tykkiä
48 QF 2 paunan tykkiä
10 20 mm ilmatorjuntatykkiä
1943:55 Seafire ja Albacore konetta
1945: 45 Hellcat ja Avenger konetta

HMS Indomitable (viirinumero 92) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston modifioitu Illustrious-luokan lentotukialus toisessa maailmansodassa. Alus rakennettiin Vickers-Armstrongin telakalla Barrow-in-Furnessissa ja se otettiin käyttöön 10. lokakuuta 1941.

HMS Indomitable oli alun perin Illustrious-luokan neljäs alus, mutta sen lentokonekapasiteettia nostettiin ja samalla jouduttiin ohentamaan hangaarikannen panssarointia 4,5 tuumasta 1,5 tuumaan. Aluksen lentokannen pituutta kasvatettiin 10 jalkaa.[1]

Kayttöön otettaessa aluksen ilmatorjunta-aseistus oli vajaa käsittäen ainoastaan 24 kaksi paunaista ja loput asennettiin vasta huhtikuussa 1942.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Indomitable teki neitsytmatkansa marraskuussa Länsi-Intiaan ja ajoi siellä koeajon aikana koralliriutalle Jamaikan rannikon edustalla. Korjausten vuoksi alus ei ehtinyt Force Z:aan, jonka japanilaiset lentokoneet upottivat Intian valtamerellä.[2]

Intian valtameri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Indomitable liitettiin tammikuussa 1942 osaksi Itäistä laivastoa Ceylonilla, josta alus kuljetti 48 Hawker Hurricanea Jaavan kautta Singaporeen. Koneet eivät kuitenkaan estäneet Singaporen joutumista japanilaisten haltuun helmikuussa.

HMS Indomitable osallistui toukokuussa 1942 hyökkäykseen Madagaskarille (operaatio Ironclad). Hyökkäykseen käytetyt alukset koottiin Durbaniin, Etelä-Afrikkaan ja hyökkäys alkoi 5. toukokuuta Courrier Baystä. Aluksen lentokoneet olivat ilmassa antamassa ilmatukea hyökkääville joukoille.[3]

Välimeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio Pedestal

HMS Indomitable siirrettiin elokuussa 1942 Itäisestä laivastosta operaatio Pedestalin ajaksi osaksi Force H:ta Gibraltarilla. Aluksella oli kymmenen 806. laivueen Martlet hävittäjää, 24 800. ja 880. laivueiden Sea Hurricanea ja neljätoista 827. ja 831. laivueiden Fairey Albacorea.[4]

HMS Indomitablelle laskeutui yksi HMS Furiousilta Maltalle lähetetyistä kolmestakymmenestäkahdeksasta Supermarine Spitfirestä (operaatio Bellows) teknisen vian vuoksi.[5]

Kahdeksan Italian ilmavoimien Fiat CR.42 konetta tekivät hyökkäyksen syöksypommittamalla saattuetta vastaan. Hyökkääviä lentokoneita saattoi yhdeksän Italian ilmavoimien 362. laivueen Reggiane Re.2001 hävittäjää, joista yhden ampui alas HMS Indomitablen 806 laivueen Martlet. Decimomannun lentotukikohdasta nousi ilmaan kello 16.45 yhdeksän S.79 pommikonetta saattajinaan MC202 koneet, mutta osasto ei löytänyt saattuetta.[6]

Saksan ilmavoimien 3. Stukalennoston Junkers Ju 87 Stukat hyökkäsivät 12. elokuuta 9000 jalasta auringon suunnasta ja ne osuivat HMS Indomitableen kahdesti ja aluksen lähelle putosi kolme 1000 kg lentopommia. Kumpikin osumista tuli hissien lähelle eli panssaroimattomille alueille ja yksi viereen pudonneista pommeista aiheutti 8 asteen kallistuman. Osumat tappoivat 50 miehistönjäsentä ja haavoittivat viittäkymmentäyhdeksää.[1][7] Alus syttyi tuleen ja sen vauhti laski. Aluksen suojaksi jäivät ilmatorjuntaristeilijä HMS Charybdis ja hävittäjät HMS Lookout, HMS Lighting sekä HMS Somali.[8]

HMS Indomitablen vauriot eivät kuitenkaan pysäyttäneet alusta ja se kykeni ilmoittamaan kello 19.27 nostavansa vauhtinsa 17 solmuun. Alus kykeni nostamaan vauhtinsa kello 20.30 jo 28,5 solmuun, mutta lentokannen vauriot kuitenkin tekivät siitä käyttökelvottoman. Aluksen lentokoneiden tuli laskeutua HMS Victoriousille.[8]

Aluksen vauriot korjattiin tilapäisesti Aleksandriassa, mistä se seilasi Yhdysvaltoihin telakalle. Vaurioiden korjaaminen poisti aluksen palveluksesta puoleksi vuodeksi.[1][7]

HMS Indomitableen osui 16. heinäkuuta 1943 operaatio Huskyn aikana saksalaisen Junkers Ju 88 koneen laukaisema torpedo konehuoneen kohdalle. Räjähdys tapahtui torpedovyön alaosassa ja 4,5 tuuman vyön reuna murtui ja panssarinpalaset murskasivat vedenpitävän väliseinän. Alus kallistui 12,5 astetta ja vesivirtasi kansille. Ainoastaan tyyni sää esti aluksen uppoamisen. HMS Indomitable oli vaurioiden vuoksi poissa palveluksesta yli kahdeksan kuukautta.[1] Aluksen vauriot korjattiin tilapäisesti Aleksandriassa ja sen jälkeen alus purjehti Yhdysvaltoihin telakalle palaten palvelukseen helmikuussa 1944.[7]

Intian valtameri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Indomitable siirrettiin alkuvuodesta 1944 Itäiseen laivastoon. HMS Indomitable ja HMS Victorious tekivät 24. elokuuta ja 18. syyskuuta rynnäköt Sumatralla olevia japanilaisia joukkoja vastaan. Lokakuun puolivälissä alukset tukivat hyökkäystä Nikobaareille, minkä jälkeen HMS Indomitable ja HMS Illustrious tekivät rynnäkön Medaniin ja uuden hyökkäyksen Sumatralle 20. joulukuuta.[9]

Aluksen ilmatorjuntaa vahvistettiin huhtikuussa 1944 lisäämällä kaksi neliputkista ja kaksi kaksiputkista 40 millimetrin Boforsia ja sodan lopulla alukseen asennettiin vielä lisäksi 13 yksiputkista 20 millimetrin Bofors ilmatorjuntatykkiä sekä 36 40 millimetrin Oerlikon ilmatorjuntatykkiä.[1]

HMS Indomitable liitettiin muodostettuun Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon 22. marraskuuta 1944. Alus hyökkäsi 4. tammikuuta yhdessä HMS Victoriousin ja HMS Indefatigablen kanssa Medaniin, Belawan Deliin. Vastaavia hyökkäyksiä tehtiin 24. ja 29. tammikuuta Palembangiin ja Sumatralle öljyn saannin estämiseksi. Hyökkäykset Palembangiin ja Sumatralle olivat sodan tähän astisista tukialusten tekemistä hyökkäyksista suurimmat, 126 ja 123 lentokonetta. Hyökkäyksissä menetettiin yhteensä 41 konetta.[10]

Ensimmäinen Brittien tyynenmeren laivastoa (Task Force 57, TF57) vastaan suunnattu Japanin ilmavoimien hyökkäys tapahtui 1. huhtikuuta, kun Yhdysvaltain merijalkaväki nousi maihin Okinawalla. Kuninkaallisen laivaston lentotukialukset lähettivät kello 06.40 koneitaan ilmaan. Kymmenen minúuttia myöhemmin tutkalla havaittiin 75 mailin päässä lähestyviä lentokoneita. Ilmassa oleville koneille ilmoitettiin tilanne ja lisää koneita lähetettiin ilmaan. Lähestyvät japanilaiset lentokoneet kohdattiin 40 mailin päässä aluksista, jolloin neljä hyökkääjää ammuttiin alas ja muut pakenivat. Yksi hyökkääjistä ampui konekiväärein HMS Indomitablea, jolloin yksi miehistönjäsen kuoli ja neljä haavoittui.[11]

Alukseen osui 4. toukokuuta kamikaze, mutta lentokansi kesti ja esti vakavien vaurioiden syntymisen. Alus törmäsi 20. toukokuuta hävittäjän kanssa ja tukialus lähetettiin Sydneyyn korjattavaksi. HMS Indomitable oli elokuussa mukana ottamassa haltuun Hongkongia. Aluksen lentokoneet lensivät elo-syyskuun vaihteessa viimeiset taistelulentonsa japanilaisia itsemurhaveneitä vastaan.[7][12]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Indomitable palasi marraskuussa 1945 Englantiin. Alus siirrettiin 1947 reserviin ja kolme seuraavaa vuotta alus oli telakalla muutostöissä. Huollon lopulla todettiin aluksen moottoreilla olevan ainoastaan 10 vuotta käyttöaikaa ja ne uudistettiin täydellisesti.

HMS Indomitable palasi palvelukseen 1950 ja liitettiin osaksi Kotilaivastoa. Aluksella syttyi tulipalo 3. helmikuuta, mikä aiheutti pahoja vaurioita, jotka myöhemmin päällystettiin betonilla.[7]

HMS Indomitable myytiin romutettavaksi 1955.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2. (englanniksi)
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9.
  • Poolman Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Jackson A J: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968.
  • Taylor H A: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7.
  • Slader John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1.
  • Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
  • McCart, Neil: The Illustrious & Implacable Classes of Aircraft Carrier 1940-1969. Cheltenham, Englanti: Fan Publications, 2000. ISBN 1-901225-04-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Conway's s. 20
  2. Polmar s. 183
  3. Polmar s. 314
  4. Greene & Massignani s. 243
  5. Greene & Massignani s. 247
  6. Greene & Massignani s. 250
  7. a b c d e f Chesneau s. 106
  8. a b Greene & Massignani s. 251
  9. Polmar s. 484
  10. Polmar s. 484-485
  11. Polmar s. 487
  12. Polmar s. 489-490

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Indomitable.