F4U Corsair
Sivulta puuttuu | F4U Corsair | |||||
|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||
| Kuvaus | |||||
| Tyyppi | hävittäjä | ||||
| Miehistö | 1 | ||||
| Ensilento | 1940 | ||||
| Palveluskäyttöön | |||||
| Valmistaja/suunnittelija | |||||
| Mitat | |||||
| Pituus | 10,30 m | ||||
| Kärkiväli | 12,50 m | ||||
| Korkeus | 4,90 m | ||||
| Siipipinta-ala | 32,5 m² | ||||
| Paino | |||||
| Tyhjäpaino | 4 175 kg | ||||
| Lastattuna | 6 350 kg | ||||
| Suurin lentoonlähtöpaino | 6 654 kg | ||||
| Voimanlähde | |||||
| Moottori | Pratt & Whitney R-2800-18W Double Wasp-tähtimoottori | ||||
| Teho | 1 827 kW | ||||
| Suoritusarvot | |||||
| Huippunopeus | 717 km/h | ||||
| Lentomatka | 1 634 km (F4U-1A) | ||||
| Lakikorkeus | 12 649 m | ||||
| Nousunopeus | 945 m/min | ||||
| Siipikuorma | kg/m² | ||||
| Teho-paino-suhde | kW/kg | ||||
| Aseistus | |||||
| Kuorma | F4U-4 6 x 12,7 mm Browning konekivääri, F4U-4B tai C 4x 20mm Hispano-Suiza HS-404 tykki, 2 x 450 kg pommi, 8 x 5 (127 mm) rakettia | ||||
Chance Vought V-166 (F4U Corsair) oli yhdysvaltalainen yksimoottorinen, yksitasoinen ja yksipaikkainen hävittäjälentokone, jota käytettiin toisessa maailmansodassa ja Korean sodassa. Vought-yhtiön lisäksi koneita valmistivat Goodyear, jonka valmistamat koneet saivat tunnuksen FG, sekä Brewster Aeronautical Corporation, jonka valmistamat koneet saivat tunnuksen F3A. Konetta valmistettiin vuosien 1941 - 1952 välillä noin 12 500 kappaletta.
Kyseessä oli tukialushävittäjä, jota ei haluttu huolia tukialuskäyttöön. Se oli tehokas, epävakaa ja äärimmäisen kiikkerä Zeron tappaja, jossa oli suurin saatavissa oleva tähtimoottori istutettuna kevyeen runkoon. Pitkä nokka esti näkyvyyden eteenpäin nousuissa ja laskuissa. Moottorin raju vääntötaipumus teki koneesta vaarallisen nousuissa. Siipien erikoisella v-muodolla ("käänteinen lokkisiipi", inverted gull wing) saatiin lisää maavaraa suurelle potkurille.
Koneen potentiaali tiedostettiin jo hyvin varhain - se oli nopea, äärimmäisen ketterä, tehokas ja siinä oli hyvä aseistus, mutta Corsairia pidettiin hyvin vaikeana lentokenttäkäsittelyominaisuuksiltaan. Niinpä US Navyn sijaan Corsair päätettiin standardisoida US Marine Corpsin pääkalustoksi, ja se alkoi korvaamaan Grumman F4F Wildcat-kalustoa 1943 alkaen. Myös Fleet Air Arm, Britannian laivaston ilmavoimat, alkoi saada Corsair-kalustoa Lend Lease -toimituksina 1943.
Kone oli tehokas osaavissa käsissä, mutta suuri määrä onnettomuuksia varjosti koneen mainetta. Fleet Air Arm kuitenkin kehitti ne käytännöt, jolla Corsairista saatiin hyvä tukialushävittäjä. Kone menestyi alusta alkaen USA:n merijalkaväen maatukikohtiin perustuvissa operaatioissa, ja hyväksyttiin lopulta myös US Navyssa laivastokäyttöön. Vuodesta 1945 alkaen se alkoi korvaamaan Grumman F6F Hellcatin laivaston standardihävittäjä- ja rynnäkkökoneena.
Corsair pysyi palveluskäytössä vielä pitkälle 1950-luvulle. Korean sodassa komentajakapteeni Guy Bordelon saavutti viisi ilmavoittoa F4U-5N Corsair-yöhävittäjällä.
