HMS Vengeance (R71)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan Colossus-luokan lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Vengeance ja Minas Gerais.
HMS Vengeance
HMAS Vengeance (AWM 044574).jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter and Wigham Richardson
Kölinlasku 16. marraskuuta 1942
Laskettu vesille 23. helmikuuta 1944
Palveluskäyttöön 15. tammikuuta 1945
Palveluskäytöstä lainattu Australialle 1952-1955
myyty Brasilialle 1955
Tekniset tiedot
Uppouma 13400 t (kuiva)
Pituus 212 m
Leveys 24,4 m
Syväys 7,2 m
Koneteho 40000 hp
Nopeus 25 solmua
Miehistöä 1300
Aseistus 6 neliputkista kaksipaunaista ilmatorjuntatykkiä
19 yksiputkista Boforsin 40 mm ilmatorjuntatykkiä
42 lentokonetta

HMS Vengeance oli Britannian Kuninkaallisen laivaston toisen maailmansodan lopulla valmistunut Colossus-luokan lentotukialus.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Vengeance viipyi palvelukseen oton jälkeen jonkin aikaa koulutettavana kotivesillä, kunnes siirtyi Välimerelle. Alus purjehti Kauko-Itään ja se palveli osana Brittiläistä Tyynenmeren laivastoa tukikohtanaan Hongkong.[1]

Alus suoritti arktisen alueen kokeita 1948-1949, minkä jälkeen se oli huollettavana 1950. Alus palasi palvelukseen, kunnes se siirrettiin 1953 Australian laivastolle.[1]

Tukialuksen ensimmäisen joukkojenkuljetusmatkan aikana sille ilmoitettiin, että hallitus oli luvannut lainata alusta Australian laivastolle sille siirrettävän HMS Majesticin valmistumisen viipyessä tilattujen muutostöiden vuoksi. HMS Vengeance palasi Englantiin ja se saapui 23. maaliskuuta 1952 Portsmouthiin.[2]

Ennen toisen joukkojenkuljetusmatkan alkamista vaihdettiin 7. toukokuuta aluksen päälliköksi komentaja G T Coney. Alus suoritti 23. toukokuuta joukkojensiirtomatkan Maltalle ja kesäkuussa se aloitti toisen ja samalla viimeisen matkansa Kauko-Itään. Alukselle oli kuormattu miehistö risteilijä HMS Ceylonille, joka palasi palvelukseen Singaporesta siirtyäkseen Korean rannikolle. Paluumatkalla alus kuljetti aiemman miehistön kotiin. Alus saapui 28. elokuuta Portsmouthiin ja samalla poistettiin palveluksesta.[2]

HMS Vengeance purjehti 15. syyskuuta Portsmouthista Devonportiin siirrettäväksi Australian laivastolle.[2]

HMAS Vengeance[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vengeance otettiin 13. marraskuuta 1952 palvelukseen Australian laivastossa päällikkönään komentaja H M Burrell. Alukselle asennettiin ennen siirtoa tyypin 277Q/293Q-tutkat. Alus purjehti 22. tammikuuta 1953 Australiaan kannellaan kolme Bristol Sycamore -pelastushelikopteria. Alus saapui 11. maaliskuuta Sydneyyn, jolloin sille siirtyivät 850 laivueen Sea Furyt sekä 817 laivueen Fireflyt. Aluksen suunniteltu käyttötarkoitus oli koulutustehtävät. Vuoden lopulla se kuitenkin siirrettiin operatiiviseen palvelukseen.[3][2]

Alus poistui elokuussa 1955 palveluksesta, kun HMAS Melbourne (ex-HMS Majestic) saatiin palvelukseen. Alus purjehti kesäkuun lopulla Sydneystä Singaporen kautta Englantiin saapuen 5. elokuuta Portsmouthiin. Aluksen australialainen miehistö siirtyi Barrow-in-Furnessiin HMAS Melbournen (aikaisemmin HMS Majestic) miehistöksi.[3][2]

HMS Vengeance purjehti Devonportiin huollettavaksi ja modernisoitavaksi. Alus palasi telakalta elokuussa 1956 ja se sijoitettiin reservilaivastoon, jossa ollessaan se myytiin Brasilialle.[2]

NAeL Minas Gerais[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Vengeance myytiin 14. joulukuuta 1956 9 miljoonalla US dollarilla[4] Brasilialle. Alus purjehti Devonportista Rotterdamiin Verolme United Shipyards Companylle modernisoitavaksi.[5][2]

Alukselle oli asennettu uudet hissit, vahvistettu lentokantta, asennettu höyrykatapultit, uudet jarruvaijerit, peilijärjestelmä mahdollistamaan samanaikaiset nousut ja laskut, 8,5 asteen kulmassa oleva laskeutumisalue sekä uusi lähipuolustusjärjestelmä. Näiden lisäksi silta oli uudistettu ja elektronisetjärjestelmät modernisoitu amerikkalaisilla SPS-12 ilmavalvontatutkalla, SPS-4 merivalvontatutkalla ja SPS-8B korkeusetsimellä. Modernisoinnin aikana aluksen uppouma oli noussut 19890 tonniin.[5][2]

Alus palasi palvelukseen 6. joulukuuta 1960 Brasilian laivastoon nimellä NAeL (port. Navio Aeródromo Ligeiro eli Kevyt lentotukialus) Minas Gerais. Aluksella oli sen purjehtiessa Brasiliaan kolme Westland Whirlwind -helikopteria ja kolme Grumman TBM-3 Avenger -lentokonetta, jotka Alankomaiden laivasto oli lahjoittanut. Pian alukselle saatiin hankittua kolme Avengeria lisää. Vuonna 1963 laivasto hankki tukialukselle kuusi North American T-28R-1 Trojania. Saman vuoden marraskuussa alus osallistui ensimmäisen kerran muun laivaston mukana sotaharjoituksiin lento-osasto kannellaan.[4]

Se palveli pääasiassa sukellusveneentorjuntatehtävissä, jolloin aluksen kannella palveli Grumman S-2A Tracker lentokoneet ja SH-34J Seabat helikopterit.[5][2]

Alus oli uudelleen modernisoitavana 1976-1980. Alus palasi palvelukseen 1981 alussa, minkä jälkeen aluksen lentokonekapasiteetti oli ainoastaan 20.[5] Toisen kerran alus oli modernisoitavana heinäkuusta 1991 lokakuuhun 1993.[6]

Brasilian hallitus laittoi aluksen myyntiin 2001.[6]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta NAeL Minas Gerais.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McCart Neil: The Colossus-Class Aircraft Carriers 1944-1972. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2002. ISBN 1-901225-06-2. (englanniksi)
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Chesneau s. 133
  2. a b c d e f g h i McCart s. 36
  3. a b Chesneau s. 54
  4. a b Air International Review Volume 6 2002 s.93
  5. a b c d Chesneau s. 57
  6. a b McCart s. 37

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]