ARA Independencia

Wikipedia
Ohjattu sivulta HMS Warrior (R31)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
ARA Independencia
Aluksen logo
Aluksen logo
Naval Jack of Argentina.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti
Kölinlasku 12. joulukuuta 1942
Laskettu vesille 20. toukokuuta 1944
Palveluskäyttöön 20. heinäkuuta 1959
Palveluskäytöstä myyty romutettavaksi 1971
Tekniset tiedot
Uppouma 14224 t (kuiva)
19853 t (kuormattuna)
Pituus 198,12 m (vesiraja)
211,48 m (kokonaispituus)
207,26 m (lentokansi)
Leveys 24,38 m (runko)
22,86 m (lentokansi)
Syväys 7,16 m (kuormattuna)
Koneteho Parsons turbiinimoottorit ja neljä Admiralty kattila 40000 hp
Nopeus 24,25 solmua
Miehistöä 1075-1300
Aseistus Luovutettaessa: 12 40 mm Bofors ilmatorjuntatykkiä
Palvelukseen otettaessa:8 40 mm Bofors ilmatorjuntatykkiä
24 lentokonetta

ARA Indepencia (viirinumero V-1) oli Argentiinan laivaston Britannialta 1959 ostama Colossus-luokan lentotukialus Warrior.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warriorin alkuperäisenä nimenä oli Brave, kun rakennustyöt Harland and Wolffin telakalla Belfastissa Pohjois-Irlannissa aloitettiin. Alus oli suunniteltu palvelemaan Intian valtamerellä, joten sen kansille sijoitettuihin järjestelmiin ei asennettu lämmittimiä. Alus laskettiin vesille 20. toukokuuta 1944 ja se valmistui 24. tammikuuta 1946.

Kanadan laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus siirrettiin valmistuessaan Kanadan laivastolle nimellä Warrior. Kanadan laivasto totesi 1947 lämmittimien puuttumisen ongelmalliseksi Pohjois-Atlantilla. Kanada ilmoitti aluksen olevan sopimaton heille pyytäen paremmin laivastolleen sopivaa Majestic-luokan lentotukialusta Magnificentia.

Britannian kuninkaallisessa laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warrior palautettiin Kuninkaalliselle laivastolle ja se otettiin palvelukseen 23. maaliskuuta 1948 samalla nimellä. Alus siirrettiin telakalle Devonportiin, missä sen lentokannelle asennettiin kumikate, jotta aluksella voitiin testata laskutelinettömien koneiden käyttöä. Laskutelinettömänä koneena käytettiin De Havilland Sea Vampirea. Testit olivat onnistuneet, mutta sitä ei siirretty palveluskäyttöön.

Alus sijoitettiin syyskuussa 1949 reserviin, josta se palasi palvelukseen kesäkuussa 1950 kuljettamaan joukkoja ja kalustoa Korean sotaan. Alus vietti pääosan vuosista 1952-1953 Devonportissa telakalla, minkä jälkeen se palasi palvelukseen. Alus siirrettiin 14. joulukuuta 1954 uudestaan huoltoon, jossa alukselle asennettiin viistolentokansi testausta varten.

Warrior osallistui brittien ensimmäiseen vetupommikokeeseen operaatio Grappleen, missä sen kannella oli kourallinen helikoptereita sekä Grumman Avenger As.4 koneita. Koneiden tarkoituksena oli kerätä näytteitä. Operaation päätyttyä kalusto upotettiin saastuneina mereen. Paluumatkalla alus poikkesi Argentiinaan, jossa aluksen toimintaa esiteltiin Argentiinan laivastolle.

Alus poistettiin 1958 palveluksesta ja se asetettiin myyntiin. Alus myytiin 4. heinäkuuta 1958 Argentiinalle. Alus siirrettiin 24. heinäkuuta Portsmouthiin telakalle huoltoon ja se nimettiin Independenciaksi.[1]

Palvelus Argentiinan laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ARA Independencia.

Argentiinan hallitus osti 4. heinäkuuta 1958 Warriorin Britanniasta. Osa aluksen hinnasta katettiin taistelulaivojen Moreno ja Rivadavia sekä panssariristeilijä Pueyrredonin myynnistä saaduilla varoilla. Alus siirrettiin 24. heinäkuuta Portsmouthiin telakalle huollettavaksi ja se nimettiin 6. elokuuta Independenciaksi. Syyskuussa 26 upseeria ja 300 miehistönjäsentä Argentiinan laivastosta, jotka olivat matkustaneet Argentiinasta Bahia Suen Sucesolla, nousivat alukseen tutustuakseen alukseen ja sen järjestelmiin. Aluksella nostettiin ensimmäisen kerran Argentiinan lippu 4. marraskuuta ja se purjehti 8. joulukuuta 1959 Portsmouthista koeajoihin ja kaksi päivää myöhemmin se aloitti purjehduksen Buenos Airesiin.[1]

Argentiinan laivaston ilmavoimat aloittivat 8. kesäkuuta 1959 operoinnin aluksella siten jo ennen aluksen palvelukseen ottoa 8. heinäkuuta. Aluksi laivue koostui vanhoista Yhdysvaltain laivaston F4U-5 ja F4U-5N Corsair hävittäjistä. Lokin siipinen koneita ensin täydennettiin ja sitten ne korvattiin kuudella S2F-1 Trackerillä ja muutamalla Yhdysvalloista hankitulla HSS-1 kuljetushelikopterilla. Corsairit poistuivat palveluksesta vuoden 1965 lopulla, jolloin maa oli viimeinen koneita edelleen käyttänyt.

Laivaston ilmavoimilla oli myös F9F-2 Panther ja F9F-8T Cougar koneita, mutta aluksen katapultti oli riittämätön koneiden ilmaan saattamiseen. Yksi F9F-2 kone laskeutui alukselle, mutta se nostettiin nosturilla pois alukselta ja siirrettiin maihin.

Kun Argentiinan laivasto otti 1969 palvelukeen uuden lentotukialuksen Veinticinco de Mayo, Independencia siirrettiin reserviin. Alus romutettiin maaliskuussa 1971.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ARA Independencia.
  • McCart Neil: The Colossus-Class Aircraft Carriers 1944-1972. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2002. ISBN 1-901225-06-2. (englanniksi)
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c McCart, Neil s. 182