HMS Glory (R62)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan Colossus-luokan lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Glory.
HMS Glory
HMS Glory (R62) off Korea 1951.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti
Kölinlasku 27. elokuuta 1942
Laskettu vesille 27. marraskuuta 1943
Palveluskäyttöön 2. huhtikuuta 1945
Palveluskäytöstä 1956
Tekniset tiedot
Uppouma 13400 t (kuiva)
Pituus 212 m
Leveys 24,4 m
Syväys 7,2 m
Koneteho 40000 hp
Nopeus 25 solmua
Miehistöä 1300
Aseistus 4 neliputkista kaksipaunaista ilmatorjuntatykkiä
16 Boforsin 40 mm ilmatorjuntatykkiä
42 lentokonetta

HMS Glory oli toisen maailmansodan lopulla valmistunut Britannian Kuninkaallisen laivaston Colossus-luokan lentotukialus. Alus oli viimeinen valmistunut brittiläinen lentotukialus, joka ehti osallistumaan toiseen maailmansotaan.

Palvelus 1945 - 1948[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuminen ja koeajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Glory oli luokkansa toinen tilaus ja sen köli laskettiin torstaina 27. elokuuta 1942 Harland and Wolffin telakalla Belfastissa Pohjois-Irlannissa. Ensimmäiset laivanmiehistöstä astuivat alukseen syyskuussa 1943 sen vielä ollessa telakalla. Alus laskettiin vesille 27. marraskuuta 1943 Pohjois-Irlannin pääministerin vaimon Lady Cynthia Brookesin toimiessa sen kummina Belfastin Musgraven kanavaan, mistä alus hinattiin läheiselle Thompsonin telakalle viimeisteltäväksi.[1]

HMS Gloryn ensimmäinen komentaja kapteeni Sir Anthony W. Buzzard astui aluksen kannelle ottaen sen komentoonsa 1. marraskuuta 1944 ja alus otettiin palvelukseen 21. helmikuuta 1945 kannellaan pieni joukko upseereita ja miehistönjäseniä. Samana iltana alukselle marssi vahtimiehistö ja 24 tuntia myöhemmin aluksen miehistö siirrettiin erikoisjunalla ja -lautoilla alukselle. Seuraavan vuorokauden kuluessa aloitettiin ammusten ja muiden tarvikkeiden siirto alukselle. Ensimmäiset lentokoneet siirrettiin 27. helmikuuta alukseen, kun kolme Vought F3 Corsairin nostettiin sinne. Koneiden siivet taitettiin ja ne siirrettiin traktoreilla paikoilleen.[1]

Aluksen tultua kuormatuksi se avattiin yleisölle, jolloin se täyttyi belfastilaisista. Lady Brooke vieraili 19. maaliskuuta aluksella toivottamassa onnea alukselle ja sen miehistölle.[1]

Aluksella suoritettiin koeajoja ja koulutusta 23. maaliskuuta - 2. huhtikuuta, jonka päätyttyä Corsairit poistuivat alukselta. Seuraavana päivänä alukselle laskeutuivat 837 laivueen Fairey Barracudat harjoittlemaan tukialustoimintaa kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen aloitettiin 18 vuorokauden valmistautumisjakso kahden laivueen siirtämiseksi henkilöstöineen ja tarvikkeineen alukselle.[1]

Purjehdus itään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Gloryn aloitettua purjehduksensa 6. toukokuuta Greenockista alukselle laskeutui kolme Fairey Barracudaa, kolme Blackburn Firebrandia ja yksi Grumman Wildcat, jotka olivat aluksella kaksi seuraavaa päivää. Koneet poistuivat 7. päivän iltana ja vielä samana iltana alukselle nousi 827 laivueen henkilöstö ja neljä päivää myöhemmin 1831 laivueen henkilöstö, muutama lentokone ja runsaasti erilaista tavaraa.[1]

HMS Glory aloitti maanantaina 14. toukokuuta purjehduksensa kohti Välimerta saattajinaan hävittäjät HMS Hotspur ja HMS Icarus. Aluksen ehdittyä Clydestä merelle sille laskeutuivat 827 laivueen Fairey Barracudat ja 1831 laivueen Corsairit.[1]

Alus suoritti matkalla lyhyen pysähdyksen Gibraltarilla ja se liittyi 21. toukokuuta HMS Vengeancen osastoon Maltalla Marsaxlokk Bayssä, jonne myös HMS Venerable saapui hieman myöhemmin. Samana päivänä 11. Tukialusviirikön komentaja kontra-amiraali C. H. J. Harcourt suoritti aluksella vierailun. Osasto nosti seuraavana päivänä ankkurit suunnaten Aleksandriaan, jonne se saapui 24. toukokuuta.[2]

Tyynellä valtamerellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sydneyyn saavuttuaan alus liitettiin Brittiläisen Tyynenmeren laivaston 11. Lentotukialusviirikköön, jossa se palveli sodan päättymiseen saakka. HMS Glory vastaanotti 6. syyskuuta 1945 Rabaulissa alueella olleiden japanilaisten joukkojen antautumisen, minkä jälkeen alus osallistui Hong Kongin haltuunottoon. Alus purjehti Australiaan ja Kanadaan osana operaatio Magic Carpetia. Alus palasi 1947 Englantiin, jossa se sijoitettiin reserviin.

Palvelus 1949 - 1953[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

804. laivueen Hawker Sea Fury FB.11 nousee HMS Glorylta Korean sodan aikana n. kesäkuussa 1951

HMS Glory palasi palvelukseen marraskuussa 1949 ja se oli täysin toimintakykyinen joulukuussa 1950. Alus siirrettiin Korean vesille huhtikuussa 1951 ensimmäiselle kolmesta kerrastaan. Ensimmäinen kerta päättyi syyskuussa, mutta alus palveli alueella seuraavat kerrat tammikuusta toukokuuhun 1952 ja marraskuusta 1952 toukokuuhun 1953.

Palvelus 1954 - 1956[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Glory siirrettiin 1954 tukitehtäviin siirtämään joukkoja ja toimimaan helikopteritukikohtana. Alus palasi reserviin 1956.

Uran loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Glory poistettiin aktiivipalveluksesta 22. kesäkuuta 1956 ja se sijoitettiin Rosythin reserviin. Alus sijoitettiin 1957 poistolistalle yhdessä sisaralustensa HMS Oceanin ja HMS Theseus kanssa ja se asetettiin myyntiin. Aluksen kohtalosta alkoi kiertää huhuja ja muun muassa parlamentissa keskusteltiin aluksen käyttämisestä joukkojenkuljetustehtävissä. Alus makasi ankkurissa ja ruostui Forthin vuonossa lähes viiden vuoden ajan, kunnes se myytiin elokuussa 1961 ja se hinattiin läheiseen Inverkeithingiin romutettavaksi.

Aluksen päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sir A. W. Buzzard OBE, DSO 1. marraskuuta 1944 -
  • W. T. Couchman DSO, OBE 7. syyskuuta 1946 -
  • E. H. Shattock OBE 15. elokuuta 1949 -
  • H. Traill CBE 27. joulukuuta 1949 -
  • E. H. Shattock OBE 12. helmikuuta 1950 -
  • K. S. Colquhoun DSO 28. joulukuuta 1950 -

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McCart Neil: The Colossus-Class Aircraft Carriers 1944-1972. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2002. ISBN 1-901225-06-2. (englanniksi)
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f McCart, Neil s. 50
  2. McCart, Neil s. 50-51

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]