Grumman TBF Avenger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Grumman TBF Avenger
Vaurioitunut Avenger Midwayn saarella.

Grumman TBF "Avenger" (suom. "kostaja") oli toisen maailmansodan aikainen yhdysvaltalainen lentotukialukselta toimiva torpedopommittaja.[1] Avenger oli erittäin onnistunut roolissaan ja sitä pidetään yleisesti eräänä toisen maailmansodan parhaista torpedopommittajista.[2]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avengerin kehitys sai alkunsa vuoden 1940 alussa, jolloin Yhdysvaltain laivasto päätti aloittaa seuraajan etsinnän epäonnistuneelle Douglas TBD Devastatorille. Laivasto tilasi Grummanilta kaksi XTBF-1-prototyyppiä 8. huhtikuuta 1940 sekä Voughtilta kaksi prototyyppiä kaksi viikkoa myöhemmin. Prototyyppien välisessä kilpailussa Grummanin XTBF-1 voitti kilpailevan XTBU-1:n ja tuli virallisesti valituksi jatkokehittelyn kautta tuotantoon. Hävinneen XTBU-1-prototyypin pohjalta rakennettu TBY Sea Wolf meni myös tuotantoon, mutta sitä rakennettiin vain noin 180 kappaletta.[1]

Rakenne ja aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grumman TBF Avenger oli tukialuslentokoneeksi erityisen raskas ja isokokoinen, se painoi kaksi kertaa enemmän kuin edeltäjänsä, Douglas TBD Devastator. Avenger oli kokometallinen ja aikaisekseen hyvin moderni lentokone. Koneen vakiovarustukseen kuuluivat luonnollisesti katapulttilaukaisuun ja tukialukselle laskeutumiseen tarvittava lisävarustus. Myöhemmissä versioissa oli nousun avustamiseksi myös RATO (rocket assisted-take off eli rakettiavusteinen lentoonlähtö-järjestelmä). Koneen ensimmäisissä versioissa moottorina toimi 1 700 hv:n Wright R-2600-8 Cyclone-moottori. Koneen kolmihenkinen miehistö, joka koostui pilotista, pommittajasta ja radisti-navigaattorista, istui pitkässä ja hyvän näkyvyyden tarjoavassa ohjaamossa.

Koneen tehokas aseistus koostui tahdistimella varustetusta, kiinteästi eteenpäin potkurinlapojen läpi ampuvasta 7,62 mm konekivääristä sekä yhdestä 12,7 mm konekivääristä sähkömotoroidussa asetornissa ja toisesta 7,62 mm konekivääristä ala-ampumossa. Erityisesti asetornin tarkkuus ja nopeus yllätti monet japanilaiset hävittäjälentäjät, kuten legendaarisen Saburo Sakain, joka sai silmäänsä ammuksen sirpaleen Avengerin taka-ampujan tulesta syöksyessään Averger-muodostelman läpi luultuaan niitä Wildcateiksi.[3]

Avenger pystyi kuljettamaan yhteensä 1 134 kg pommeja, torpedoita ja raketteja.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grumman Avengeria tuotettiin perusversio TBF-1:n lisäksi ainakin seuraavia erikoisversioita:

  • TBF-1J talvikäyttöön.
  • TBF-1P valokuvatiedusteluun.
  • TBF-1B vientimalli, kaikki 402 valmistettua konetta myytiin Britannian laivastolle.
  • TBF-1C myöhempi päätuotantoversio, jossa oli lisäaseistuksena kaksi 12,7 mm siipikonekivääriä.
  • TBF-1CP edellisen valokuvatiedusteluversio.
  • TBF-1D sukellusvenetorjuntamalli, jossa oli lisävarusteina lyhytaaltotutka ja raketteja pinnalla olevien sukellusveneiden tuhoamiseen.
  • TBF-1E jossa oli lisävarusteena ilmasta-pintaan-tutka. Näitä koneita käytettiin yleisesti johtokoneina.
  • TBF-1L joka oli varustettu valaisimilla yöaikaan pinnalla kulkevien maalien paljastamiseksi.

Rajallisen tuotantokapasiteettinsa vuoksi Grumman valmisti kaikista Avengereista vain noin neljänneksen eli noin 2 300 konetta, kun General Motors valmisti mallinimellä TBM Avenger noin 7 500 konetta. General Motorsin koneet erosivat Grummanin vastaavista vain tehokkaamman, 1 900 hv:n moottorinsa ja sen tuoman hieman suuremman huippunopeuden osalta.

Käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avengerit saivat tulikasteen kesäkuussa 1942 Tyynenmeren sodan ratkaisseessa Midwayn taistelussa, mutta niillä ei ollut vaikusta taistelun kulkuun; Avengereita oli vain 6 kappaletta ja ne joutuivat japanilaishävittäjien ahdistamiksi eivätkä päässeet pommitusetäisyydelle japanilaisista lentotukialuksista. Midwaysta eteenpäin koneet olivat menestyksekkäästi mukana jokaisessa Yhdysvaltain laivaston operaatiossa. Avenger oli raskaan puolustusaseituksensa takia kova pala vihollishävittäjille ja toisaalta koneen vankka rakenne kesti suuriakin vauriota.

Tekniset tiedot (TBM-3E)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tyyppi: kolmipaikkainen tukialukselta toimiva torpedopommittaja
  • Voimalähde: yksi 1 900 hv (1417 kW) Wright R-2600-20 Cyclone-moottori
  • Huippunopeus: 444 km/h
  • Lentomatka: 1 600 km
  • Paino: tyhjänä 4 800 kg, suurin lentoonlähtöpaino 8 100 kg
  • Siipien kärkiväli: 16,5 m
  • Pituus: 12,5 m
  • Korkeus: 5 m
  • Aseistus: kaksi 12,7 mm siipikonekivääriä, yksi 12,7 mm konekivääri ohjaamon takana sijaitsevassa tykkitornissa ja mahdollisuus yhdelle 7,62 mm konekiväärille. Yhteensä 1 134 kg pommeja, raketteja ja torpedoita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos: Amber Books, 1999 ISBN 978-951-23-5025-4 (s. 149)
  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Enderby: Blitz editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X. (englanniksi)
  • Humble, Richard: Toisen Maailmansodan lentokoneet, WSOY, 1976, Porvoo (suom. Helge Seppälä) Alkuteos: Salamander Books, 1975, Lontoo ISBN 951-0-07838-7 (s. 58)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Donald 1997 s. 483
  2. Chant: s. 149
  3. Humble: s. 58