Giacinto Scelsi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Giacinto Francesco Maria Scelsi [džatšínto šélsi], Ayala Valvan kreivi (8. tammikuuta 1905 La Spezia9. elokuuta 1988 Rooma), oli italialainen säveltäjä ja ranskankielinen surrealistinen runoilija. Scelsin tuotanto käsittää kaikki länsimaisen klassisen musiikin tyylilajit näyttämömusiikkia lukuun ottamatta.

Sävellystyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scelsi tunnetaan parhaiten sävellyksistään, jotka keskittyvät vain yhden sävelkorkeuden ympärille. Sävelkorkeutta muunnellaan eri tavoin mikrotonaalisten oskillaatioiden, harmonisten viittausten sekä äänenvärin ja dynamiikan muutosten avulla. Tyyliä kuvaa hyvin vallankumouksellinen Quattro Pezzi su una nota sola (Neljä kappaletta, kukin yhdelle sävelelle) vuodelta 1959.

Scelsi pysyi laajalti tuntemattomana jopa nykymusiikkipiireissä suurimman osan elämäänsä, kunnes 1980-luvun lopulla järjestetty konserttisarja vihdoin toi tunnustusta hänen töilleen. Suuri osa hänen sävellyksistään sai kantaesityksensä noissa konserteissa, mainittavimpina orkesteriteokset, jotka esitettiin lokakuussa 1987 Kölnissä, noin neljännesvuosisata niiden säveltämisen jälkeen ja vuosi ennen säveltäjän kuolemaa. Scelsi oli läsnä kantaesityksissä ja valvoi harjoituksia henkilökohtaisesti. Hänen töidensä myöhäisen tunnustamisen vaikutuksia kuvaili belgialainen musiikkitieteilijä Harry Halbreich seuraavasti:

»Kokonainen luku viime aikojen musiikkihistoriasta on kirjoitettava uudelleen: vuosisadan jälkipuoliskoa ei voi edes ajatella ilman Scelsiä. – – Hän loi täysin uuden sävellystyylin, jota ei aikaisemmin länsimaissa tunnettu. 1950-luvun alussa sarjallisuuden pakkopaidalle oli vain harvoja vaihtoehtoja, jotka eivät pohjautuneet menneisyyteen. Sitten vuosien 1960–61 paikkeilla löydettiin yllättäen György Ligetin teokset Apparitions ja Atmosphères. Tuohon aikaan harva tiesi, että Friedrich Cerha oli yltänyt melko samanlaiseen lopputulokseen orkesteriteoksessaan Spiegel tai että oli olemassa säveltäjä, joka oli jo vuosia aiemmin kulkenut samoja polkuja, mutta paljon radikaalimmalla tavalla: Giacinto Scelsi itse.[1]»

Hollantilainen musiikkitieteilijä Henk de Velde kutsui Scelsiä "vieläkin vähäisemmän siirtymän mestariksi" viitaten Theodor W. Adornon kuvaukseen Alban Bergistä, johon Harry Halbreich totesi: "Itse asiassa hänen musiikkinsa on yksinomaan siirtymiä."

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scelsi syntyi Pitellin kylässä lähellä La Speziaa ja vietti suurimman osan elämästään äitinsä vanhassa linnassa, jossa hän sai yksityisopetusta latinassa, šakissa ja miekkailussa. Myöhemmin hänen perheensä muutti Roomaan, jossa musikaalinen lapsi sai yksityistunteja Giacinto Sallustiolta. Ollessaan Arnold Schönbergin opissa Wienissä Scelsistä tuli Italian ensimmäinen dodekafonian mestari, vaikka hän ei jatkanutkaan järjestelmän käyttöä. 1920-luvulla Scelsi ystävystyi intellektuellien, kuten Jean Cocteaun ja Virginia Woolfin, kanssa ja matkusteli paljon. Vuonna 1927 käydessään Egyptissä hän tutustui ensimmäistä kertaa ei-eurooppalaiseen musiikkiin. Hänen ensimmäinen sävellyksensä oli Chemin du cœur vuodelta 1929. Sitä seurasi Rotativa, jonka ensiesityksen johti Pierre Monteaux Pariisin Salle Pleyelissä 20. joulukuuta 1931.

Vuonna 1937 Scelsi järjesti useita nykymusiikkikonsertteja, joissa hän ensi kertaa esitteli muun muassa Paul Hindemithin, Schönbergin, Igor Stravinskin, Dmitri Šostakovitšin ja Sergei Prokofjevin musiikkia italialaisyleisölle. Konsertteja ei voitu järjestää pitkään aikaan Italian fasistien rotulakien takia, sillä juutalaissäveltäjien teoksia ei enää saanut esittää. Scelsi kieltäytyi noudattamasta lakeja, ja lopulta hän joutui lähtemään Italiasta. Vuonna 1940 Italian liityttyä sotaan Scelsi asettui Sveitsiin ja pysyi siellä sodan loppuun saakka, säveltäen ja kehittäen musiikkiaan. Hän avioitui Dorothy Kate Ramsdenin, eronneen englantilaisnaisen, kanssa. Katie Boyle oli Ramsdenin tytär hänen edellisestä avioliitostaan.

Palattuaan Roomaan sodan jälkeen hänen vaimonsa jätti hänet, mikä osaltaan innoitti häntä teokseen Elegia per Ty. Hän kävi läpi vakavan henkisen kriisin, ja se johti hänet itämaisen hengellisyyden pariin ja muutti radikaalisti hänen musiikkikäsitystään. Hän luopui sävellyksen ja säveltäjän käsitteistä ja siirtyi yksinomaan improvisaatioon. Näitä myöhemmin nauhoitettuja improvisaatioita kirjoitettiin puhtaaksi säveltäjän valvonnassa, minkä jälkeen ne soitinnettiin ja täydennettiin säveltäjän pikkutarkoilla esitysohjeilla, joita saatettiin silloin tällöin hienosäätää yhteistyössä esittäjien kanssa.

Scelsin symboli ja nimikirjoitus.

Scelsin mukaan taiteellisessa luomisprosessissa säveltäjä yhdisti kuuntelijat ylimaalliseen todellisuuteen. Tästä näkökulmasta taiteilijaa voidaan pitää vain välikappaleena. Tästä syystä hän ei koskaan sallinut kuvaansa näytettävän hänen musiikkinsa yhteydessä. Sen sijaan hän halusi, että hänet esitetään suorana, joka on ympyrän alla, symbolina, joka on itämaista alkuperää. Hänen kuolemansa jälkeen muutamia valokuvia on tullut julkisuuteen.

Giacinto Scelsi oli Alvin Curranin ystävä ja mentori, kuten myös monen muun ulkoamerikkalaisen säveltäjän, kuten Frederic Rzewskin, joka asui Roomassa 1960-luvulla. Scelsi teki yhteistyötä myös muiden amerikkalaissäveltäjien, kuten John Cagen, Morton Feldmanin ja Earle Brownin kanssa, jotka kävivät usein hänen luonaan Roomassa.

Curran muisteli:

"Scelsi – – tuli kaikkiin Rooman konsertteihin, myös viimeiseen, joka järjestettiin vain muutama päivä ennen hänen kuolemaansa. Oli kesä, ja hänellä oli turkki ja turkishattu yllään ulkoilmakonsertissa. Hän vilkutti kaukaa, näin hänen kirkkaat silmänsä ja hymyn, joka hänellä aina oli. Tuolloin näin hänet viimeisen kerran."[2]

Giacinto Scelsi kuoli Roomassa 9. elokuuta 1988.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valikoituja levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Accord / Universal-Musidisc[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Œuvre intégrale pour choeur et orchestre symphonique (1. Aion - Pfhat - Konx-Om-Pax, 2. Quattro Pezzi - Anahit - Uaxuctum, 3. Hurqualia - Hymnos - Chukrum). Orchestre et chœur de la Radio-Télévision Polonaise de Cracovie, johtajana Jürg Wyttenbach (nauhoitettu 1988, 1989 ja 1990; ref. 201692, 1992, 3 CDs: 1. ref. 200402, 1988 2. ref. 200612, 1989 3. ref. 201112, 1990; uudelleenjulkaistu 2002)
  • Elegia per Ty - Divertimento nº3 pour violon - L’Âme ailée - L’Âme ouverte - Coelocanth - Trio à cordes. Zimansky, viulu; Schiller, viola; Demenga, sello (ref. 200611, 1989)
  • Quattro illustrazioni - Xnoybis - Cinque incantesimi - Duo pour violon et violoncelle. Suzanne Fournier, piano; Carmen Fournier, viulu; David Simpson, sello (ref. 200742, 1990)
  • Suite No. 8 (Bot-Ba) - Suite No. 9 (Ttai). Werner Bärtschi, piano (ref. 200802, 1990)
  • Intégrale des œuvres chorales (Sauh III & IV - TKRDG - 3 Canti populari - 3 Canti sacri - 3 Latin Prayers - Yliam). New London Chamber Choir, Percussive Rotterdam, johtajana James Wood (ref. 206812)

Cpo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chamber Works For Flute And Piano (Cpo 999340-2) soittajina Carin Levine, huilut, Kristi Becker, piano, Peter Veale, oboe, Edith Salmen, perkussiot, ja Giacinto Scelsi, piano
  • The Complete Works For Clarinet (Cpo 999266-2) soittajina Ensemble Avance, johtajana Zsolt Nagy, David Smeyers, klarinetit, Susanne Mohr, huilu

Kairos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yamaon; Anahit; I presagi; Tre Pezzi; Okanagon (Kairos 1203). Klangforum Wien johtajanaan Hans Zender
  • Streichquartett Nr. 4; Elohim; Duo; Anagamin; Maknongan; Natura renovatur (Kairos 1216). Klangforum Wien johtajanaan Hans Zender
  • Action Music, Suite No. 8 "bot-ba" (Kairos 1231). Bernhard Wambach, piano.

Mode[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Piano Works 1 (Mode Records 92) pianistina Louise Bessette
  • The Orchestral Works 1 (Mode Records 95) Carnegie Mellon Philharmonic & Choir johtajanaan Juan Pablo Izquierdo, Pauline Vaillancourt, sopraano, Douglas Ahlstedt, tenori
  • Music For High Winds (Mode Records 102) soittajina Carol Robinson, klarinetit, Clara Novakova, huilu ja piccolo, Cathy Milliken, oboe
  • The Piano Works 2 (Mode Records 143) pianistina Stephen Clarke
  • The Piano Works 3 (Mode Records 159) pianistina Aki Takahashi
  • The Orchestral Works 2 (Mode Records 176) Vienna Radio Symphony Orchestra
  • The Works For Double Bass CD (Mode Records 188) soittajana Robert Black

Muilla levymerkeillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 5 string quartets, String trio, Khoom. Arditti String Quartet; Michiko Hirayama, laulu; et al. (nauhoitettu 1988; Salabert Actuels, ref. 2SCD 8904-5; Montaigne / Naïven uudelleenjulkaisemana, ref. MO 782156, 2002; 2 CD:tä).
  • Trilogia (Triphon, Dithome, Igghur) - Ko-Tha. Frances-Marie Uitti, sello (Fore 80, No. 6 [LP]; Etcetera, KTC 1136 [CD]).
  • Intégrale de la musique de chambre pour orchestre a cordes (Natura renovatur, Anagamin, Ohoi, Elohim). Orchestre Royal de Chambre de Wallonie, johtajanaan Jean-Paul Dessy (nauhoitettu toukokuussa 1998; Forlane, ref. UCD16800, 2000).
  • Canti del Capricorno. Michiko Hirayama, laulu; et al. (recorded 1969 & 1981/1982; Wergo, ref. WER 60127-50, 1988).
  • Complete Works For Flute And Clarinet (Col Legno 200350) soittajana the Ebony Duo
  • Trilogia (CTH 2480, mukana Frangis Ali-Saden teos Aşk Havasi) soittajana Jessica Kuhn, sello.
  • Natura renovatur (ECM 1963) Münchenin kamariorkesteri johtajanaan Christoph Poppen, Frances-Marie Uitti, sello.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Harry Halbreich Jürg Wyttenbachin Scelsi-nauhoitusten liitteenä julkaistuissa analyyseissa.
  2. Ross, 2005.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]