Frederic Rzewski
Frederic Rzewski (13. huhtikuuta 1938 Massachusetts – 26. kesäkuuta 2021[1]) oli yhdysvaltalainen säveltäjä ja pianisti.[2]
Rzewskin opettajia Yhdysvalloissa olivat muiden muassa Roger Sessions ja Milton Babbitt. Hän jatkoi opintojaan Italiassa vuodesta 1960 Luigi Dallapiccolan johdolla. Rzewski esitti pianistina paljon uutta pianomusiikkia, kuten Stockhausenia ja Boulezia. Hän erikoistui myös improvisointiin kokeilevan jazzin ja modernin konserttimusiikin erilaisissa kokoonpanoissa. Rzewski vaikutti jonkin aikaa New Yorkissa (1971–76), minkä jälkeen hän on enimmäkseen asunut Roomassa. Rzewski on sävellyksen professori Liègen Kuninkaallisessa konservatoriossa vuodesta 1977.[2]
Rzewski on vasemmistolainen ja poliittisesti aktiivinen säveltäjä, joka on pyrkinyt sävellyksillään osallistumaan yhteiskunnallisten aiheiden, kuten tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja rauhantyön, käsittelyyn. Rzewskin musiikissa on runsaasti teos- ja tyylisitaatteja: kansan-, lasten- ja protestilauluja sekä tanssi- ja marssirytmejä. Tyylimuistumat hänen tuotannossaan ulottuvat bluesista jazziin ja keskiajalta uusimpaan musiikkiin.[2]
Imrovisaatiolla on Rzewskin musiikissa tärkeä osuus. Useat hänen teoksensa sisältävät laajoja kadensseja, jotka esittäjä voi improvisoida. Hänen sävellyksensä perustuvat monesti eri kansojen lauluvarastoihinselvennä, joiden melodista materiaalia säveltäjä käsittelee muuntelemalla. Monet Rzewskin teokset ovatkin muunnelmamuotoisiaselvennä.[2]
Pianoteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rzewskin The People United Will Never Be Defeated! on Veijo Murtomäen mukaan 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimpiä pianosävellyksiä. Se koostuu 36 muunnelmasta Sergio Ortegan säveltämästä 1970-luvun joukkolaulusta !El pueblo unido jamá será vencido! Teos on erittäin vaikea pianistisesti ja kestää noin tunnin. Musiikki yhdistää ylä- ja alatyylejä ja sisältää muun muassa välähdyksiä muista vallankumouslauluista.
- Winnsboro Cotton Mill Blues, Pohjoisamerikkalaisten balladien neljäs osa, joka kuvaa tekstiilitehtaan työläisten oloja
- De produndis (1992), kahdeksan preludia, joihin liittyy yhtä monta katkelmaa Oscar Wilden kirjeitä, joita pianisti lukee soiton, hyräilyn, laulamisen ja viheltelyn ohessa
- Fougues (1994), 25 noin minuutin mittaista lyhyttä kappaletta
- The Road (1995–2002), nelituntinen "romaani" pianolle, jota pianisti lukee ihannetapauksessa yksin kotonaan, määrää tempon itse sekä reagoi kerrontaan monin ulkomusiikillisin äänin
Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rzewski plays Rzewski. Piano Works, 1975—99. Nonesuch. Seitsemän levyn kokoelma.
- Rzewski: The People United Will Never Be Defeated!; Down by the Riverside; Winnsboro Cotton Mill Blues, Marc-André Hamelin (piano). Hyperíon.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Frederic Rzewski, 'daredevil pianist' and iconoclastic composer, dies at 83 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Veijo Murtomäki: Rzewski on aikamme etummaisia pianosäveltäjiä Musiikinhistoriaa verkossa (julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Sibelius-Akatemia. Viitattu 14.12.2010.
| ||||||||||||||||||||||||||
