Ensimmäinen internationaali

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ensimmäinen Internationaali)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kansainvälinen työväenliitto
Perustettu 28. syyskuuta 1864
Lakkautettu 1876
Perustaja George Odger
Henri Tolain
Edward Spencer Beesly
Kotipaikka West End, Lontoo
Päämaja St James's Hall, Regent Street
Toiminta-alue maailmanlaajuinen
Kansainvälisen työväenliiton säännöt, jotka julkaisi Edmund Truelove Karl Marxin kirjoittamien alkuperäisten sääntöjen pohjalta vuonna 1871.

Kansainvälinen työväenliitto eli niin sanottu ensimmäinen internationaali oli 1800-luvulla muodostuneen työväenliikkeen ensimmäinen kansainvälinen yhteistyöjärjestö. Se perustettiin Saint Martin's Hallissa Lontoossa vuonna 1864. Internationaalin ensimmäinen kongressi järjestettiin Genevessä vuonna 1866.

Internationaalin toimintaan osallistui muun muassa sosialisteja, kommunisteja ja anarkisteja sekä työväenluokkaisia luokkasotaa kannattavia ammattiliittoja. Huipussaan internationaalilla oli poliisiraporttien mukaan viisi miljoonaa jäsentä,[1] kun taas järjestön virallinen lehti puhui kahdeksasta miljoonasta[2].

Toiminnan päättyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustamisvaiheen keskeisistä henkilöistä kommunisti Karl Marx ja kollektivisti, anarkisti Mihail Bakunin ajautuivat voimakkaisiin erimielisyyksiin aatteellisissa kysymyksissä, mikä halvaannutti internationaalin työskentelyä. Bakunin kannatti valmistautumista valtiovaltaa vastaan suunnattuun aseelliseen kumoukselliseen toimintaan salaliitoksi muutettavan Kansainvälisen työväenliiton tuella, mitä Marx vastusti. Marxin mielestä toimiva yhteistyöjärjestö voitiin luoda vain demokraattisen joukkojärjestön periaatteen ja kansanvaltaisen, kaikkien työväenpuolueiden ja ryhmien välisen yhteistyön pohjalle. Bakuninin näkemystä tukivat Espanjan ja Italian vallankumouksellinen älymystö ja Juran alueen kellotyöläiset. Marx puolestaan etsi tukea omalle kannalleen saksalaisista, englantilaisista ja ranskalaisista työläisistä. Pariisin kommuunin kukistuminen vuonna 1871 johti Ranskan työväenliikkeen lamaantumisen, mikä Marxin ja Bakuninin erimielisyyden ohella heikensi Kansainvälistä työväenliittoa.[3]

Vuoden 1872 Haagin kongressissa syntyi kiivas yhteenotto Marxin kannattajien ja Bakuninin ystävien välillä. Kongressi päättyi Bakuninin tappioon, ja hänet erotettiin internationaalista.[4] Haagin kongressin jälkeen anarkistit erosivat internationaalista ja perustivat vielä samana vuonna Anarkistisen internationaalin. Ensimmäisen internationaalin toiminta hiipui vähitellen, ja se lakkautettiin 1876. Seuraajaksi perustettiin Toinen internationaali vuonna 1889.

Kongressit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1869 Baselin kongressin osallistujat yhteiskuvassa.
  • Geneven kongressi – 1866
  • Lausannen kongressi – 1867
  • Brysselin kongressi – 1868
  • Baselin kongressi – 1869
  • Haagin kongressi – 1872
  • Geneven toinen kongressi – 1873
  • Philadelphian kongressi – 1876

Merkittävät henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtaja

Pääsihteeri

Rahastonhoitaja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Payne, Robert. "Marx: A Biography". Simon and Schuster. New York, 1968. s. 372
  2. "Journal Officiel", 29.5.1871 (IWA:n virallinen lehti)
  3. Vahteri, Antti: Työväen kansainvälinen sosialistinen järjestö. Lyhyt katsaus sen kehitysvaiheisiin, s. 30-32. Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, 1927.
  4. Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 20. Imperialismi - demokratia, s. 344-345. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09748-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä järjestöön, yhdistykseen tai organisaatioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.