Baskeri
Baskeri on barettia muistuttava pyöreä villamyssy, jossa on keskellä lyhyt napa. Ranskassa ja Espanjassa käytetään nykyisinkin usein baskeri-päähineitä. Muotipäähineeksi baskeri päätyi Greta Garbon innoittamana 1930-luvulla.[1]
Baskeri on perinteisesti valmistettu yhdestä kappaleesta, neulomalla ohuesta langasta. Lopuksi villa huovutetaan baskeriksi ja näin siitä saadaan saumaton. Sen keskellä on napa, missä suhteessa se eroaa baretista, mutta se eroaa siitä myös siinä suhteessa ettei siinä ole kantattua reunaa vaan usein päärme. Baretissa reuna on kantattu esimerkiksi silkki- tai nahkanauhalla.[2]
Baskerin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baskerin tapaista villasta tehtyä päähinettä on käytetty Pohjois-Euroopasta Välimerelle jo pronssikaudella. Pyreneiden vuoristossa asuvien baskien parissa siitä on tullut osa kansallista identiteettiä. He kutsuvat sitä baskiksi txapela-nimellä. Muutkin ovat käyttäneet baskeria, mutta siitä huolimatta sitä pidetään erityisesti baskien päähineenä ja se onkin saanut eri kansojen keskuudessa baskeista johdettuja nimiä; ransk. béret basque, esp. boina, saks. baskenmütze, ital. basco ja ruots. basker.[2]
Baskimaalla baskereita on tehty eri värisinä, mutta sittemmin sininen ja musta ovat yleistyneet työläisten käytössä. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa baskereita alettiin valmistaa teollisesti, ja Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa oli parhaimmillaan yli 20 tehdasta tekemässä niitä. Osa vanhoista tehtaista on toiminnassa edelleenkin, mutta pääasiassa niitä tuotetaan nykyään Etelä-Amerikan maissa. Japanissakin on yksi tehdas. Baskerien valmistuksen loputtua joistakin tehtaista on tehty baskerimuseoita, esimerkiksi Espanjassa Boinas La Encartada Museoa[3] ja Ranskassa Musée du Béret.[4] Vanhojen lopettaneiden tehtaiden tilalle on tullut uusia, jotka käyttävät käsityömäistä valmistustapaa ja tekevät yksilöllisempiä tuotteita.[2]
Kuuluisia baskerin käyttäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykypäivänä baskerin käyttö on liitetty erityisesti taiteellisesti suuntautuneisiin ihmisiin, ja niitä on ollut aina 1600-luvulta asti Rembrandtista alkaen. Hänen jälkeensä ovat monet muutkin taiteilijat käyttäneet sitä, esimerkiksi Pablo Picasso ja Auguste Rodin. Näyttelijöistä ainakin Greta Garbo ja Marlene Dietrich ovat baskeria käyttäneet sekä elokuvaohjaajista Ingmar Bergman ja Federico Fellini[2], myös kirjailija Ernest Hemingway käytti sitä.[5]
1960- ja 1970-luvuilla baskerista tuli vallankumouksellisuuden symboli. Che Guevaran jalanjäljissä 1960-luvulla alkoivat ainakin Mustat pantterit USA:ssa, Väliaikainen IRA ja ETA:n sissit käyttää baskeria[2], joskin ETA:lla se ei välttämättä suoranaisesti liittynyt Che Guevaraan.
-
Marlene Dietrich -
Kuvanveistäjä Auguste Rodin -
Vallankumouksellinen Che Guevara Alberto Kordan ikonisessa valokuvassa vuonna 1960
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koivisto, Hilpi: Pipot ja baskerit : virkkaa veikeitä päähineitä naiselle, miehelle ja lapselle. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7932-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 28.01.2018). (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Viitaniemi, Lea: Baskeri päähän ja baanalle! Ilta-Sanomat. 23.10.2007. Viitattu 28.01.2018.
- ↑ a b c d e Koivisto, Hilpi: Pipot ja baskerit : virkkaa veikeitä päähineitä naiselle, miehelle ja lapselle. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7932-8. näyteteksti (pdf) (viitattu 28.1.2018). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Boinas La Encartada Museoa Ayuntamiento de Balmaseda. Arkistoitu 28.1.2018. Viitattu 28.01.2018. (espanjaksi)
- ↑ Le Musée du Béret TripAdvisor. Viitattu 28.01.2018. (ranskaksi)
- ↑ Hirvonen, Iida Sofia: Syksyn tärkeimmällä asusteella on myös poliittinen merkitys – löytyykö kaapistasi jo baskeri? Cosmopolitan. Arkistoitu 28.1.2018. Viitattu 28.01.2018.
