Ardennien taistelu

Wikipedia
Ohjattu sivulta Ardennien offensiivi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ardennien taistelu
Osa länsirintamaa toisessa maailmansodassa
Saksalaisia sotilaita etenemässä Ardenneilla joulukuussa 1944.
Saksalaisia sotilaita etenemässä Ardenneilla joulukuussa 1944.
Päivämäärä:

16. joulukuuta 1944 – 5. tammikuuta 1945

Paikka:

Ardennien vuoristo, Belgia, Luxemburg

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Vaikutukset:

Saksalaisten operaation epäonnistuminen

Osapuolet

Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Yhdysvallat
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Luxemburgin lippu Luxemburgin vastarintaliike
Belgian lippu Belgia
Kanada

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa

Komentajat

Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Dwight Eisenhower
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Omar Bradley
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. George S. Patton
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Anthony McAuliffe
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Courtney Hodges
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Bernard Montgomery

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Walter Model
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Gerd von Rundstedt
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Hasso von Manteuffel
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Sepp Dietrich
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Erich Brandenberger

Vahvuudet

Alussa:
noin 80 000 sotilasta
400 panssarivaunua
400 tykkiä

Joulukuun lopussa:
noin 840 000 sotilasta
noin 1 600 panssarivaunua
yli 4 000 tykkiä
6 000 lentokonetta

Alussa:
noin 200 000 sotilasta
600 panssarivaunua
1 900 tykkiä

Joulukuun lopussa:
noin 500 000 sotilasta
noin 1 800 panssarivaunua
noin 1 900 tykkiä 
2 400 lentokonetta

Tappiot

Yhdysvallat:
19 000 kaatunutta
47 500 haavoittunutta
23 000 kadonnutta tai vangittua
noin 800 panssarivaunua

Yhdistynyt kuningaskunta:
200 kaatunutta
969 haavoittunutta
239 kadonnutta

67 200–100 000 sotilasta
noin 600 panssarivaunua

Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa Saarinmaa - Valesota - Alankomaiden valtaus - Belgian valtaus - Luxemburgin valtaus - Taistelu Ranskasta - Taistelu Britanniasta - Operaatio Attila/Case Anton - Dieppe - Normandia - Dragoon - Market Garden - Hurtgen - Aachen - Ardennien taistelu (Nordwind)

Ardennien taistelu (saks. Unternehmen: Wacht am Rhein, myös operaatio Wacht am Rhein) oli viimeinen merkittävä saksalaisten hyökkäys länsirintamalla toisessa maailmansodassa. Hyökkäys alkoi 6. joulukuuta 1944 ja kesti 25. tammikuuta 1945 asti. Se yllätti liittoutuneet, jotka odottivat saksalaisten hyökkäävän pohjoisemmasta Belgian läpi Ranskaan, kuten he olivat tehneet Liègen taistelussa ensimmäisessä maailmansodassa. Saksalaiset kuitenkin hyökkäsivät etelempää läpi Ardennian, joka on metsäinen vuoristoalue Belgian ja Luxemburgin alueella ulottuen myös Ranskan puolelle. Heidän ajatuksena oli erottaa brittien ja yhdysvaltalaisten puolustuslinja kahtia, ja pakottaa liittoutuneet rauhansopimukseen, jotta Adolf Hitler voisi keskittyä itärintamaan. Tavoite ei kuitenkaan toteutunut ja saksalaiset kärsivät raskaita tappioita.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne syksyllä 1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jatkuessa syksyyn 1944 Saksan tilanne oli vaikea: sotaa käytiin sekä itä- että länsirintamalla, ja monivuotinen sota oli kuluttanut taloudelliset resurssit vähiin. Saksalaisten öljyvarat olivat lähes lopussa, jonka seurauksena poltoainetta ei ollut riittävästi kaluston tankkaamiseen. Niinpä vaikka kalustoa, kuten lentokoneita ja panssarivaunuja oli reservissa, niitä ei voitu käyttää tehokkaasti. Lännessä liittoutuneet etenivät nopeasti läpi Ranskan lähestyen Reiniä. Idässä Neuvostoliitto oli aikaisemmista raskaista tappioistaan huolimatta koonnut voimansa, ja puna-armeija eteni kohti Saksaa.

Saksan sodanjohto oli pakotettu pyrkiä neutralisoimaan toinen rintama. Onnistunut vastahyökkäys länsirintamalla näytti parhaalta mahdollisuudelta pyrkiä erillisrauhaan, jonka jälkeen Saksa voisi keskittää voimat itärintamalle ja välttää täydellinen tappio. Hitler määräsi operaation nimeksi Wacht am Rein (Reinin vartija).

Kuva 1. Kuvassa vasemmalla jalkaväenkenraali Hans Krebs, keskellä sotamarskalkka Gerd von Rundstedt ja oikealla sotamarskalkka Walter Model.

Valmistelut aloitettiin huolellisesti ja virheettömästi. Saksa oli tointunut vuoden 1944 lopussa takaiskuistaan, ja suuria määriä sekä miehiä että kalustoa koottiin yhteen. Hitler valitsi neljä SS-divisioonaa hyökkäyksen kärjeksi: 1. SS-panssaridivisioona Leibstandarte Adolf Hitler, SS-divisioona Das Reich, SS-divisioona Hohenstaufen ja SS-divisioona Hitlerjugend. Nämä divisioonat oli juuri uudelleenvarustettu ja niistä muodostettiin 6. SS-Panssariarmeija.

Ardennian maantieteelliset muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ardennian on pinta-alaltaan noin 11 200 neliökilometriä, ja on maastonmuodoltaan vuoristoista aluetta, jota peittävät tuuheat metsät. Vuorien korkeus on keskimäärin 350–500 metriä, mutta esimerkiksi alueen koilisosassa Hautes Fagnesin soisilla nummilla korkeus nousee yli 650 metriin. Alueelle on tyypillistä nopeasti virtaavien jokien muodostamat jokilaaksot. Tunnetuin joista on Maas.

Saksalaisten suunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaiset käyttivät samaa taktiikkaa, jolla he vuonna 1940 kukistivat Ranskan. Suunnitelmana oli hyökätä Ardennien metsien halki, edetä Antwerpeniin ja katkaista liittoutuneiden joukot kahtia. Näin britit joutuisivat eroon yhdysvaltalaisista liittolaisistaan ja huoltolähteistään. Kolmesta panssariarmeijasta Sepp Dietrichin johtama 6. SS-panssariarmeija oli vahvin. Sen piti edetä hyökkäyksen oikealla sivustalla lyhintä tietä Antwerpeniin. Kuvassa 1 näkyvät kenraalit Model, Rundstedt ja Krebs suunnittelemassa Ardennien offensiivia.

Taistelun kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisten yllätyshyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvassa 2 on esitetty rintamatilanne kymmenen päivää kestäneiden taisteluiden jälkeen. Joulukuun 16. päivä 1944 Saksan 6., 5. ja 7. panssariarmeijat aloittivat hyökkäyksen yhteensä 24 divisioonan voimin. Liittoutuneiden Ardennien alueen toimintaa hoitaneiden yhdysvaltalaisten joukkojen puolustuksen etulinja murtui kahdessa tunnissa noin 100 kilometrin matkalta. Saksalaiset loivat rintamaan "pullistuman" (engl. bulge), josta taistelu on saanut englanninkielisen nimensä Battle of the Bulge eli "pullistuman taistelu".

Kuva 2. Rintamatilanne Ardenneilla 15. joulukuuta 1944
Krenatöörejä hyökkäämässä Luxemburgin alueella.

Saksalaisarmeijalla oli hyökkäyksessä käytössään sen ajan uusin kehitysversio Tiger-panssarivaunusta, jonka 88 mm:n tykki kykeni tuhoamaan minkä tahansa liittoutuneiden panssarivaunun. Kenraalimajuri Wilhelm Mohnken johtamasta 1. SS-panssaridivisioonasta muodostettu komentajansa Jochen Peiperin mukaan nimetty taisteluosasto Peiper johti saksalaisten hyökkäystä. Peiperin yksiköt lähtivät liikkeelle 16. joulukuuta yöllä kello kaksi Blankenheimista pitkin pieniä metsäteitä. Eteneminen oli nopeaa, jäljelle jääneet vastarintapesäkkeet ohitettiin ja jätettiin perässä tulevan jalkaväen hoidettavaksi. Sää suosi hyökkääjiä; sumu rajoitti näkyvyyttä, ja pilvinen taivas esti ilmaylivoiman saaneiden liittoutuneiden lentotoiminnan. Saksalaisten joukkojen kärjessä eteni yhdysvaltalaisunivormuihin pukeutuneita, englantia puhuvia erikoisyksikköjä.

Hyökkäys yllätti yhdysvaltalaiset joukot täydellisesti. Evakuoitavien joukkojen kuorma-autot upposivat pehmeisiin huonokuntoisiin teihin, ja lumisateen sakeuttama sää vaikeutti entisestään joukkojen uudelleenryhmittelyjä. Yhdysvaltain armeijan puolustusrintaman 106. ja 28. divisioonien asemat pettivät 60 kilometrin osuudelta. Pohjoisessa ollut 5. armeijakunta samoin kuin 4. divisioona etelämpänä pitivät asemansa.

Malmedyn verilöyly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malmedyn verilöyly

Baugnezin risteyksessä lähellä Malmedya nopeasti edenneet saksalaisjoukot kohtasivat Yhdysvaltain tykistön kolonnan. Lyhyen taistelun jälkeen yhdysvaltalaiset antautuivat ja saksalaiset saivat vangiksi noin 140 sotilasta. Peiper ja hänen panssarinsa jatkoivat matkaansa, mutta sotavangit kerättiin läheiselle pellolle. Vankeja vartioimaan jäi muutaman kymmenen miehen vahvuinen osasto SS-miehiä ja muutama puolitelavaunu, joiden konekiväärit osoittivat yhdysvaltalaisia.[1]

Syystä, jota ei varmuudella tiedetä saksalaiset avasivat tulen kohti sotavankeja. Tulitukselta ehti paeta noin 60 yhdysvaltalaista, joista osa ammuttiin heidän törmättyä toisiin saksalaisosastoihin. Baugnezin risteyksen viereiselle pellolle jäi makaamaan noin 90 vankia. SS-miehet kävelivät heidän seassaan varmistuen, ettei kukaan ollut jäänyt henkiin.

Baugnezin risteyksessä tapahtunut joukkomurha ei ollut ainoa lajissaan. Joachim Peiperin SS-miehet teloittivat sadoittain amerikkalaisia sotavankeja ja belgialaisia siviilejä edetessään Ardenneilla.[1]

Peiper motitetaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaiset hyökkäysjoukot etenivät 2 000 miehen ja 200 ajoneuvon voimin Stavelotiin asti, jossa yhdysvaltalaiset motittivat heidät. Jouluaattona Peiperin käskettiin tuhota jäljelle jääneet ajoneuvot ja murtautua motista marssittamalla miehensä jalkaisin takaisin omille linjoille.

Käännekohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afroamerikkalaisia sotavankeja.

Liittoutuneiden ylipäällikkö kenraali Dwight D. Eisenhower lähetti taisteluun reservinsä pysäyttääkseen saksalaisten hyökkäyksen. Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioona saapui Bastognen kaupunkiin lyödäkseen saksalaisten 5. panssariarmeijan. 18 000 amerikkalaista saarrettiin kaupunkiin. Adolf Hitler määräsi, että belgialainen kaupunki on vallattava mihin hintaan hyvänsä, sillä se hidasti voimakkaasti saksalaisten hyökkäystä. 22. joulukuuta saksalaiset lähettivät viestin Bastognen puolustuksen komentajalle kenraali Anthony McAuliffelle. He vaativat McAuliffen antautumista. Kenraalin vastauksena lähettämässä lapussa luki ”NUTS!”. Jouluaattona saksalaiset aloittivat panssarihyökkäyksensä kaupungin länsiosiin. Taistelu oli verinen, mutta amerikkalaiset pitivät asemansa.

Lopulta joulun jälkeen taivas selkeni ja liittoutuneet saivat jälleen pommitetuksi saksalaisia joukkoja, joiden hyökkäys tyrehtyi. Lisäksi alueelle saatiin tiputettua huoltopaketteja, jossa oli sotatarvikkeita ja ruokaa. Samalla amerikkalaiset aloittivat vastahyökkäyksensä kahdella armeijalla. Saksalaisten väsyneet ja tappioita kärsineet joukot joutuivat vetäytymään. Saarrettu Bastogne vapautettiin Pattonin johtaman 3. armeijan toimesta 2. tammikuuta 1945 mennessä, ja viimeiset saksalaiset ajettiin ”pullistumasta” 16. tammikuuta 1945. Hitlerin viimeinen uhkayritys lännessä oli epäonnistunut.

Operaatio Nordwind[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helpottaakseen Ardennien tilannetta Hitler määräsi uuden hyökkäyksen Elsassin alueella olevia ranskalaisia ja yhdysvaltalaisia joukkoja vastaan. Tämän operaation nimeksi tuli Nordwind. Alkumenestyksestään huolimatta operaatio ei tuottanut tulosta ja se kuihtui tammikuun lopulla.

Jälkiseuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ardennien taistelun jälkeen liittoutuneet jatkoivat Reinille. Taistelussa saksalaiset menettivät melkein kaikki arvokkaat panssarireservinsä. Liittoutuneita tappiot hidastivat muutaman viikon, mutta saksalaisille menetykset olivat korvaamattomat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tim Newark: 50 taistelua, jotka muuttivat maailmaa. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6139-2.
  1. a b Michael Reynolds: Massacre At Malmédy During the Battle of the Bulge 2003. World War II Magazine. Viitattu 13. tammikuuta 2009.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ardennien taistelu.