8-vuotiaan Eerikan surma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vilja Eerika
Kansallisuus suomalainen
Syntynyt 6. huhtikuuta 2004[1]
Kuollut 13. toukokuuta 2012
Helsinki
Kuolinsyy tukehduttaminen

8-vuotias Eerika kuoli tukehtumalla Helsingissä pitkäaikaisen kaltoinkohtelun seurauksena toukokuussa 2012. Tytön kuolema johti laajaan julkiseen keskusteluun lastensuojelun tilasta ja käynnisti laajan selvitysten sarjan, johon kuuluu muun muassa lastensuojelun toiminnan tutkiminen epäiltynä virkavelvollisuuden rikkomisena.

Eerika siirtyi vuonna 2010 äidiltään asumaan tästä aiemmin eronneen isänsä ja isän uuden naisystävän luokse. Tytön asuessa heidän luonaan häntä pahoinpideltiin henkisesti ja fyysisesti. Poliisin esitutkinta paljasti, että Eerika oli kärsinyt kotonaan päivittäisestä rääkkäämisestä, nöyryyttämisestä sekä väkivallasta ja vapaudenriistoista. Hänen kaltoinkohtelunsa oli pitkäaikaista, ja tapahtumat etenivät lopulta hänen kuolemaansa.[2] Ennen tytön kuolemaa niin hänen äitinsä, naapurit kuin koulukin olivat olleet yhteydessä lastensuojeluun ja huomanneet merkkejä kaltoinkohtelusta.[3]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eerika syntyi vuonna 2004. Hänen vanhempansa erosivat pian syntymän jälkeen, ja Eerika jäi asumaan äitinsä luokse. Vuonna 2010 äiti ei enää ollut kykyneväinen huolehtimaan lapsesta, jolloin isä sai huoltajuuden. Kuusivuotias Eerika siirtyi asumaan isän ja tämän uuden naisystävän luokse.[4] He asuivat yksiössä, mutta sosiaaliviranomaisille isä vakuutti hankkivansa pian suuremman asunnon.[5]

Uudessa kodissa Eerika koki jatkuvaa kotiväkivaltaa. Isän naisystävä oli selkeästi aloitteellinen väkivallassa ja syytti isää siitä, ettei tämä laita lastaan kuriin. Eerikaa esimerkiksi pakkosyötettiin, lyötiin ja pakotettin juoksemaan ympäri pihaa. Huoltajat myös kuvasivat joitain teoista. He perustelivat myöhemmin juoksutusta tytön ylipainolla ja pakkosyöttöä tytön syömishäiriöllä. Äitipuoli syytti Eerikaa tavaroiden rikkomisesta ja vaatteiden leikkelystä, mutta myöhemmin kävi ilmi, että hän oli itse tekojen takana.[6][7]

Naapurit ihmettelivät ulkona tunteja juoksevaa tyttöä ja koulussa ihmeteltiin kasvojen mustelmia. Myös tytön biologinen äiti kiinnitti huomiota samoihin asioihin. He olivat yhteydessä sosiaaliviranomaisiin, mutta Eerikasta tehdyt useat lastensuojeluilmoitukset johtivat tuolloin vain neuvotteluihin isän kanssa. Lapsen ruumiissa oli 89 pahoinpitelyn merkkiä hänen kuollessaan.[5][8]

Loppuvuodesta 2011 äiti nosti Helsingin käräjäoikeudessa kanteen tyttärensä huoltajuudesta. Isä kuitenkin vastusti äidin vaatimusta saada huoltajuus ja laajemmat tapaamisoikeudet, ja käräjäoikeus määräsi tytön jäämään asumaan isälleen. Marraskuussa 2011 isä otti yhteyttä viranomaisiin ja väitti Eerikalla olevan lukuisia käytöshäiriöitä. Häntä tutkittiin, mutta hoidon tarvetta ei ilmennyt. Tämän jälkeen hänet sijoitettiin asumaan perhetukikeskukseen, jossa väitetyistä käytöshäiriöistä ei näkynyt merkkejä. Muutaman kuukauden sijoitusjakson jälkeen lastensuojeluviranomaiset päättivät palauttaa Eerikan isälleen, vaikka tyttö itse vastusti kotiinpaluuta. Kotiinpaluun jälkeen hänellä alkoi näkyä jälleen vammoja, ja tytön koulusta oltiin useaan otteeseen yhteydessä lastensuojeluun.[5][9][10]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eerikan kuolemaan johtanut väkivalta yltyi äärimmäiseksi keväällä 2012, kun sosiaaliviranomaiset palauttivat hänet isälleen. Syytteen mukaan ainakin 25 kertaa tyttö sidottiin ja paketoitiin yöksi.[6] Isä kertoi myöhemmin uskoneensa naisystävää kun tämä kertoi, että paketoiminen on tavallista lastenkodissa, jossa tämä on työskennellyt. Naisystävä esiintyi keksityllä henkilöllisyydellä, ranskalais-marokkolaisena lääkärinä, vaikka hän on oikeasti suomalainen eikä lääkäri. Lisäksi naisystävä oli yli kahden vuoden ajan teeskennellyt olevansa raskaana. Vasta poliisikuulusteluissa isälle paljastui asioiden oikea laita.[2]

Äitienpäivää 2012 edeltävänä iltana isä ja äitipuoli sitoivat Eerikan kädet teipillä ja nippusiteillä, käärivät hänet lakanaan ja laittoivat vuodesohvalle. Hänet käärittiin vielä pressuun. Tytön liikehdinnän vuoksi äitipuoli löi häntä nyrkillä vatsaan ja sähköjohdolla jalkapohjiin. Tytön kasvot peitettiin lakanalla ja suun ja nenän päälle vedettiin pakkausteippiä. Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen perusteella Eerika kuoli lopulta tukehtumiseen, joka kesti 4–6 tuntia.[11]

Myöhemmin he kertoivat, että menettelyn tarkoituksena oli saada lapsi rauhoittumaan. Isä ei kertomansa mukaan ajatellut, että lämpötila voisi nousta pressun sisällä. Kuulusteluissa naisystävä kertoi ajatelleensa, että ilmaa saa avoimen päälaen kautta. Syyttäjän mukaan pienen tytön keino selvitä psyykkisesti viikkoja kestäneistä yöllisistä sitomisista oli pakeneminen fantasiamaailmaan. Hänellä oli prinsessatiara päässään kuolinyönä.[12][1]

Oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asian käsittely aloitettiin Helsingin käräjäoikeudessa 30. elokuuta 2012, jossa isää ja tämän naisystävää syytettiin pahoinpitelystä, vapaudenriistosta ja murhasta. Lisäksi naisystävää syytettiin väärän henkilöllisyyden antamisesta. Syytetyt myönsivät aiheuttaneensa tytön kuoleman, mutta kiistivät syyllistyneensä murhaan. Käräjäoikeus määräsi heidät mielentilatutkimukseen, jossa heidät todettiin syyntakeisiksi eli täydessä ymmärryksessä oleviksi.[13][14]

Tapauksen pääkäsittely pidettiin 5. maaliskuuta 2013. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 19. maaliskuuta 2013 lapsen isän Touko Päiviö Tarkin ja äitipuolen Sirpa Helena Laamasen elinkautiseen vankeuteen syyttäjän vaatimusten mukaisesti. Oikeuden mukaan heidän olisi pitänyt tajuta, että lapsen hengitysteiden tukkiminen johtaa varsin todennäköisesti tämän kuolemaan. Tekotapa oli poikkeuksellinen ja aiheutti uhrille suurta fyysistä ja henkistä kärsimystä, ja lisäksi teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.[15]

Käräjäoikeuden langettavasta tuomiosta valitettiin Helsingin hovioikeuteen, joka ei 15. marraskuuta 2013 antamallaan päätöksellä muuttanut alioikeuden tuomiota.[16] He hakivat vielä valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, joka ei 17. helmikuuta 2014 antamallaan päätöksellä ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Hovioikeuden elinkautiset tuomiot jäivät siis pysyväksi.[17]

Reaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisen vallan edustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäministeri Päivi Räsänen vaati parempaa tiedonkulkua viranomaisten välille. Hänen mukaansa on ongelmallista, että esimerkiksi poliisin tehtyä ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, poliisi ei saa tietoa siitä, mitä ilmoituksesta on seurannut.[18] Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma kiinnitti huomiota samaan asiaan. Hänen mukaansa yksilönsuojaksi on rakennettu liian suuria esteitä, jolloin viranomaiset eivät saa kaikkia tarvittavia tietoja. Monessa tapauksessa lasten huono kohtelu ei tule koskaan tarvittavien viranomaisten tietoon, koska työntekijät pelkäävät rikkovansa salassapitosäännöksiä.[19][20]

Lastensuojelun Keskusliiton mukaan viranomaiset piiloutuvat salassapitovelvollisuuden taakse liian usein. Liiton mukaan lapsen edun mukainen, saumaton tiedonkulku pitää jatkossa turvata eri viranomaisten välillä, eikä lainsäädäntö ole liiton mielestä tiedonkulun esteenä.[21] Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin mukaan on uskomatonta, että useisiin lastensuojeluilmoituksiin ei reagoitu, ja hän ilmoitti teettävänsä viranomaisselvityksen lastensuojelun toiminnasta.[22]

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula vaati laajaa tutkintaa Eerikan kuolemasta. Hänen mukaansa rikostutkinnan ja oikeuskäsittelyn lisäksi on arvioitava laajemmin eri viranomaisten toimintatapoja sekä heidän yhteistyönsä toimivuutta. Hän kertoi vertauskohdan Englannista, jossa vuonna 2000 kuoli 8-vuotias lapsi viranomaisten virhearvioiden seurauksena. Tapauksesta tehty tutkinta johti Englannissa laajoihin uudelleenarviointeihin myös lainsäädännössä, palveluiden rakenteissa ja johtamisessa.[23]

Selvitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus asetti lokakuussa 2012 oikeusministeriön alaisen työryhmän selvittämään Eerikan kuolemaan johtaneita tapahtumia. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun lain suomin voimin perustettiin tutkintaryhmä selvittämään yksittäistä poikkeuksellista tapahtumaa. Laki tuli voimaan vuonna 2011 Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Selvitys valmistui kesäkuussa 2013. Selvityksen mukaan viranomaisten yhteistyö ei toiminut, väkivallan merkkejä ei tunnistettu eikä lasta itseään kuunneltu. Työryhmän mukaan kenellekään ei muodostunut kokonaiskuvaa lapsen tilanteesta, vaikka huolta oli monella eri taholla. Työryhmä laati viisi toimenpidesuositusta, jolla vastaavanlaiset tilanteet voidaan estää tulevaisuudessa.[24][25][26][27]

Myös sosiaali- ja terveysministeriön alaisen työryhmän loppuraportti valmistui kesäkuussa 2013. Työryhmä oli asetettu syyskuussa 2012 selvittämään lastensuojelun yleisiä käytäntöjä. Työryhmä käsitteli myös perheiden sosiaalityön ja lastensuojelun ongelmakohtia sekä arvioi lastensuojelulain soveltamiseen liittyviä ongelmia. Työryhmä esitti loppuraportissaan useita lakimuutoksia. Se esitti myös lastensuojeluresurssien ja koulutuksen lisäämistä.[28][29]

Onnettomuustutkintakeskus käynnisti syyskuussa 2012 lasten kuolemia käsittelevän teematutkinnan. Huhtikuussa 2014 valmistunut tutkinta ei liittynyt suoraan Eerikan kuolemantapaukseen, sillä siinä tarkasteltiin lähes 900:aa alle 18-vuotiaan kuolemantapausta vuosilta 2009–11. Tutkinnassa kävi ilmi, että lasten yleisin kuolemansyy oli luonnollinen eli niin sanottu tautikuolema. Muita kuin luonnollisia kuolemantapauksia oli yhteensä 199. Näistä lähes kaksi kolmannesta eli 121 tapausta johtui tapaturmista ja neljännes (51 tapausta) itsemurhista.[30][31]

Kuntaliitto selvitti lastensuojelun tilaa lähes Suomen jokaisessa kunnassa. Selvityksessä kävi ilmi, että suurin ongelma on se, että perheitä ei pystytä auttamaan tarpeeksi ajoissa. Myös lastensuojelun valvonnassa on puutteita.[32][33] Valvira julkaisi toukokuussa 2014 koko maan tilaa koskevan lastensuojeluselvityksen. Selvityksessä kävi ilmi, että yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla vastuullaan jopa 160 lasta, kun suositus on noin 20–50 lasta. Noin kolmannes lastensuojelun henkilöstöstä on epäpätevää.[34] Valvira on tehnyt myös Eerikan kuolemasta selvityksen, mutta se on syyttäjän käytössä, eikä se siten ole julkinen.[35]

Virkarikostutkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski jätti murhatutkinnan yhteydessä sosiaaliviranomaisten toiminnasta tutkintapyynnön. Eerikasta oli tehty 11 lastensuojeluilmoitusta, mutta lapsen tilanteeseen ei puututtu tarpeeksi tehokkaasti. Velitskin mielestä tapausta ei voi selittää resurssipulalla. Helsingin sosiaalijohtajan Paavo Voutilaisen mukaan Helsingissä on koko maan parhaat resurssit.[36][37]

Helsingin poliisi sai sosiaaliviranomaisten toimintaa koskevan esitutkinnan valmiiksi syyskuussa 2013, jolloin kolmea sosiaaliviraston työntekijää epäiltiin virkavelvollisuuden rikkomisesta.[38] Kihlakunnansyyttäjä Tuire Tamminiemi pyysi tapauksesta vielä lisätutkintaa, jossa selvitettiin myös terveydenhoitohenkilökunnan virkatoimien asianmukaisuutta. Lisätutkinnan valmistuttua toukokuussa 2014 epäiltyjen määrä nousi 12:een. Kaikki epäillyt ovat henkilöitä, jotka tapasivat Eerikaa ja osallistuivat lapsen asioiden hoitoon.[39]

Tapauksen syyteharkinta valmistui heinäkuussa 2014, jolloin epäiltyjen määräksi varmistui 11 Helsingin kaupungin lastensuojelun ja terveydenhuollon työntekijää. Lastensuojelun osalta syytteet liittyvät Eerikan asioiden hoitamiseen, ja terveydenhuollon osalta pahoinpitelyn tai kaltoinkohtelun tunnistamiseen. Yhden sosiaalityöntekijän osalta tehtiin päätös syyttämättäjättämisestä.[40]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mäkinen, Rami: Koko kauheus tuli esiin. Ilta-Sanomat, 6.3.2013, s. 6–9.
  2. a b Mäkinen, Rami: 8-vuotiaan surma: Kukaan ei pelastanut. Ilta-Sanomat, 31.8.2012, s. 6–9.
  3. Surmatun tytön naapurit: Kantelimme monta kertaa viranomaisille Helsingin Sanomat. 3.9.2012. Viitattu 8.6.2014.
  4. Vähäsarja, Irina: Huoli 8-vuotiaan tytön tilanteesta jäi hajalleen 16.10.2013. 16.10.2013. Viitattu 8.6.2014.
  5. a b c Mäkinen, Rami: Näin isä sai lapsen. Ilta-Sanomat, 5.9.2013, s. 6–7.
  6. a b Surmatun Eerikan äitipuoli syytti lasta kaikesta mahdollisesta Ilta-Sanomat. 3.9.2012. Viitattu 8.6.2014.
  7. Järkyttävät kuvat 8-vuotiaasta Eerikasta hiljensivät istuntosalin: "Tämä kuvastaa, kuinka pitkälle on menty" Ilta-Sanomat. 5.3.2013. Viitattu 8.6.2014.
  8. Vilja Eerikan tapauksen syyttäjä suomii virkamiesten selityksiä resurssipulasta MTV3. 4.10.2013. Viitattu 16.6.2014.
  9. Mäkinen, Rami: Ilta-Sanomat paljastaa: Lastensuojelu palautti 8-vuotiaan isälle ennen surmaa Ilta-sanomat. 30.8.2012. Viitattu 3.9.2012.
  10. Kauranen, Anne: 8-vuotiaan murha: Tyttö itki joutuessaan takaisin isänsä luo Iltalehti. 30.8.2012. Viitattu 3.9.2012.
  11. Tiarapäinen tyttö Seura. 16.12.2012. Viitattu 8.6.2014.
  12. Syyttäjä: 8-vuotiaan tytön koko elämä oli onnetonta Turun Sanomat. 5.3.2013. Viitattu 8.6.2014.
  13. Isää ja naisystävää syytetään kahdeksanvuotiaan tytön murhasta Helsingin Sanomat. 30.8.2012. Viitattu 10.6.2014.
  14. Kahdeksanvuotiaan murhasta syytetyt olivat syyntakeisia Helsingin Sanomat. 5.3.2013. Viitattu 10.6.2014.
  15. Eerikan murha erityisen julma: Näin oikeus perusteli elinkautisia tuomioita Ilta-Sanomat. 19.3.2013. Viitattu 10.6.2014.
  16. Syyttäjä tyytyväinen hovioikeuden tuomioon kahdeksanvuotiaan murhasta Helsingin Sanomat. 15.11.2013. Viitattu 10.6.2014.
  17. Valituslupahakemukset hylättiin ns. Vilja Eerikan murhaa ym. koskevassa asiassa 17.2.2014. Korkein oikeus. Viitattu 10.6.2014.
  18. Räsänen vaatii parempaa tiedonkulkua lastensuojelutapauksissa MTV3 Uutiset. 1.9.2012. Viitattu 10.6.2014.
  19. Puhemies Heinäluoma järkyttyi 8-vuotiaan tapauksesta: Lakia muutettava MTV3 Uutiset. 4.9.2012. Viitattu 10.6.2014.
  20. Salassapitosäännökset vaikeuttavat lastensuojelutyötä Yle Uutiset. 4.9.2012. Viitattu 10.6.2014.
  21. Lastensuojelun Keskusliitto: Salassapitovelvollisuuden taakse piiloudutaan liian usein Yle Uutiset. 3.9.2012. Viitattu 10.6.2014.
  22. 8-vuotiaan kuolema: "En hyväksy yhtään selitystä, miksi tässä ei reagoitu" Ilta-Sanomat. 30.8.2012. Viitattu 10.6.2014.
  23. Lapsiasiainvaltuutettu haluaa kunnon tutkinnan 8-vuotiaan kuolemasta Kansan Uutiset. 3.9.2012. Viitattu 10.6.2014.
  24. Hallitus: Tutkintaryhmä selvittää Eerikan surman perusteellisesti Ilta-Sanomat. 25.10.2012. Viitattu 12.6.2014.
  25. Tutkintaryhmä: Tämän takia 8-vuotias Eerika kuoli Ilta-Sanomat. 11.6.2013. Viitattu 12.6.2014.
  26. Ministeri Huovinen liikuttui lapsisurmainfossa: "Emme saa kävellä hätää kärsivän lapsen ohi" Yle Uutiset. 11.6.2013. Viitattu 16.6.2014.
  27. 8-vuotiaan lapsen kuolemaan johtaneet tapahtumat 11.6.2013. Oikeusministeriö. Viitattu 12.6.2014.
  28. 8-vuotiaan surma johti laajaan viranomaistyön selvittämiseen Yle Uutiset. 5.3.2013. Viitattu 12.6.2014.
  29. Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti. 19.6.2013. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 12.6.2014.
  30. Y2012-S1 Lasten kuolemat 28.4.2014. Onnettomuustutkinta. Viitattu 12.6.2014.
  31. Järkyttävä tieto paljastui lasten kuolinsyistä Iltalehti. 28.4.2014. Viitattu 15.6.2014.
  32. Kuntaliiton selvitys: Lastensuojelun valvonnassa puutteita MTV3 Uutiset. 14.3.2013. Viitattu 12.6.2014.
  33. "Vakavasti sairaita vanhempia kotiutetaan hoitamaan pieniä lapsia" Yle Areena. 14.3.2013. Viitattu 12.6.2014.
  34. MLL: Valviran selvitys piirtää huolestuttavan kuvan lastensuojelun tilasta Yle Uutiset. 13.5.2014. Viitattu 12.6.2014.
  35. Kaksi vuotta Vilja Eerikan kuolemasta - onko mikään muuttunut lastensuojelussa? MTV Uutiset. 10.5.2014. Viitattu 12.6.2014.
  36. Syyttäjä Eerikan surmasta: Lukuisia pelastamisen mahdollisuuksia Iltalehti. 5.3.2013. Viitattu 10.6.2014.
  37. Sosiaalijohtaja: 8-vuotiaan kuolemaa ei tule kuitata resurssipulalla MTV3 Uutiset. 31.8.2012. Viitattu 10.6.2014.
  38. 8-vuotiaan Eerikan surma: Kolme sosiaalityöntekijää syyteharkintaan Ilta-Sanomat. 2.9.2013. Viitattu 10.6.2014.
  39. 12 virkamiestä epäillään virkarikoksesta murhatun kahdeksanvuotiaan tapauksessa Helsingin Sanomat. 14.5.2014. Viitattu 10.6.2014.
  40. Yhdelletoista syytteet virkarikoksesta 8-vuotiaan tytön tapauksessa Yle Uutiset. 4.7.2014. Viitattu 4.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]