Käytöshäiriö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Käytöshäiriöllä Conduct disorder (CD) tarkoitetaan toistuvaa ja itsepintaista ja muiden oikeuksia ja ikäryhmän tärkeitä sosiaalisia normeja rikkovaa käyttäytymismallia. [1][2]

Suomessa kliinisessä käytössä olevassa ICD-10-tautiluokituksessa käytöshäiriön eri muodot ovat: perheen sisäinen, epäsosiaalinen, sosiaalinen ja masennusoireinen käytöshäiriö, uhmakkuushäiriö sekä hyperkineettisten häiriöiden ryhmään kuuluva hyperkineettinen käytöshäiriö (ks. taulukko).[3][4]

Uhmakkuushäiriön diagnostiset kriteerit sisältyvät käytöshäiriön kriteereihin, mutta sitä pidetään käytöshäiriön lievempänä muotona tai käytöshäiriön esiasteena. Käytöshäiriön diagnoosin edellytyksenä on myös käyttäytymismallin pitkäaikaisuus, vähintään kuusi kuukautta tai enemmän.[3][4]

Toisaalta on muistettava erottaa varsinaisesta käytöshäiriöstä sekä tytöillä että pojilla normaalin nuoruusiän kapinakehitysvaihe, johon liittyy lieviä käytöshäiriöoireita nuoruusiän aikana, mutta aikuisuudessa nämä nuoret palaat normatiiviselle kehitystielle.

Useimmissa tieteellisissä tutkimuksissa käytöshäiriön diagnostisoinnissa on käytetty DSM-IV:n mukaisia diagnostisia kriteereitä, jossa diagnoosi arvioidaan 15 eri oireen perusteella ja käytöshäiriö sekä uhmakkuushäiriö ovat omina diagnooseinaan. [1][2][5]

Käytöshäiriön diagnostiset kriteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytöshäiriön diagnostiset kriteerit (ICD-10) Käytöshäiriön alaryhmien lisäksi häiriöstä tulisi kuvailla kolme dimensiota:

  1. Yliaktiivisuus (tarkkaamaton, levoton käytös)
  2. Tunnehäiriö (ahdistus, masennus, pakkomielteet, hypokondria)
  3. Käytöshäiriön vakavuus:

a. lievä: diagnoosiin vaadittavien oireiden lisäksi korkeintaan muutamia oireita ja vähäistä haittaa muille

b. keskivaikea: oireiden määrä vaihtelee ja häiriöt vaihtelevat lievistä keskivaikeisiin

c. vaikea: diagnoosiin vaadittavien oireiden lisäksi useita oireita, tai huomattavaa haittaa muille

Toistuva ja pitkäaikainen käytösmalli. Tällöin lapsi tai nuori rikkoo toisten perusoikeuksia tai iänmukaisen sosiaalisen käyttäytymisen perusnormeja tai -sääntöjä. Kesto vähintään 6 kuukautta, jolloin lapsella tai nuorella on muutamia seuraavista oireista:

  1. Kehitystasoonsa nähden epätavallisen paljon tai vaikeita kiukkukohtauksia
  2. Riitelee usein aikuisten kanssa
  3. Kieltäytyy usein aktiivisesti toteuttamasta aikuisen pyyntöjä tai uhmaa sääntöjä
  4. Tekee usein ilmeisen tarkoituksellisesti asioita, jotka ärsyttävät muita ihmisiä
  5. Syyttää usein muita omista virheistään tai huonosta käytöksestään
  6. Suuttuu herkästi tai on helposti toisten ärsytettävissä
  7. On usein vihainen tai harmistunut
  8. On usein ilkeä tai kostonhaluinen
  9. Valehtelee tai rikkoo usein lupauksia saadakseen hyötyä tai suosiota tai välttääkseen velvollisuuksia
  10. Aloittaa usein tappeluita (ei sisällä sisarusten välisiä tappeluita)
  11. On käyttänyt asetta, joka voi aiheuttaa vakavaa fyysistä vahinkoa toiselle (esim. maila, puukko, ampuma-ase)
  12. Viipyy usein yömyöhään ulkona vanhempien kielloista huolimatta (alkanut ennen 13 vuoden ikää)
  13. Kohdistaa toisiin ihmisiin fyysistä julmuutta (esim. sitoo, viiltelee tai polttaa uhria)
  14. Kohdistaa fyysistä julmuutta eläimiin
  15. Tuhoaa tahallaan muiden omaisuutta (muulla tavoin kuin tulipalon sytyttämisellä)
  16. Sytyttää tarkoituksella tulipaloja, joissa vakavan vahingon riski
  17. Varastaa tärkeitä tavaroita kotoa tai muualta, ei vahingoita uhria (esim. myymälävarkaus, murto, väärennys)
  18. Usein koulupinnausta (alkanut ennen 13 vuoden ikää)
  19. On karannut kodista tai sijaiskodista vähintään kahdesti ja on karannut kerran pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi yöksi

(ei sisällä pakenemista fyysisen tai seksuaalisen väkivallan seurauksena)

  1. Tekee rikoksen uhria vahingoittaen (esim. käsilaukun sieppaaminen, muu väkivaltainen ryöstö, kiristys)
  2. Pakottaa toisen henkilön sukupuoliyhteyteen kanssaan
  3. Kiusaa ja pelottelee usein toisia (esim. kivun tai vamman aiheuttaminen, uhkailu, ahdistelu, vainoaminen tai häirintä)
  4. Murtautuu toisen henkilön asuntoon, muuhun rakennukseen tai autoon

Vaikkei alkamisikää tarvitse mainita, on suositeltavaa, että se rekisteröidään sairauskertomukseen:

• Lapsuusiässä alkava häiriö: vähintään yksi käytöshäiriön oireista alkanut ennen 10 vuoden ikää

• Nuoruusiässä alkanut häiriö: käytöshäiriöt eivät alkaneet ennen 10 vuoden ikää

Luettelon lähteinä[4][3]

Käytöshäiriöiden yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytöshäiriö on yksi yleisimpiä lastenpsykiatrisia häiriöitä. Kouluikäisillä esiintyvyydeksi on eri tutkimuksissa arvioitu 3–8 %. Pojilla häiriö on yleisempi kuin tytöillä. Yleisesti ottaen lapsena, ennen nuoruusikää, pojilla todetaan enemmän hoitoa vaativia psykiatrisia häiriöitä kuin tytöillä, kun taas nuoruusiässä tyttöjen ongelmien määrä kasvaa. Hoitoon lähettämisen syynä käytösongelmat ovat molemmilla sukupuolilla kaikkein yleisimpiä ja käytöshäiriö on nuoruusikäisten tyttöjen toiseksi yleisin psykiatrinen häiriö.[3]

Käytöshäiriötä esiintyy pojista 3–5 %:lla lapsuusiässä ja noin 6–8 %:lla nuoruusiässä. Poikien häiriö on lapsuusiässä noin neljä kertaa ja nuoruusiässä noin kaksi kertaa yleisempi kuin tyttöjen.[4]

Amerikkalaistutkimuksen mukaan käytöshäiriön diagnostiset kriteerit täyttyvät jossain elämän vaiheessa miehistä 12 %:lla ja naisista 7 %:lla.[4] Ulkomaalaisten epidemiologisten tutkimusten perusteella 1–5 %:lla 10–13-vuotiaista ja 3–8 %:lla 14–16-vuotiaista tytöistä on käytöshäiriö. Poikien vastaavat osuudet ovat 3–13 % ja 4–14 %. Uhmakkuushäiriön esiintyvyys tytöillä oli 1,4 % ja pojilla 3,2 %, joten pojilla esiintyy myös uhmakkuushäiriötä useammin kuin tytöillä.[3][4]

Myös masennustilat yleistyvät nuoruusiässä, kuten Dunedin aineiston syntymäkohorttitutkimuksessa ilmeni. Siinä 11-vuotiailla tytöillä masennuksen esiintyvyys oli alle 1 % ja pojilla 2 %, 15-vuotiailla tytöillä 4 % ja vastaavasti pojilla 1 %. Huomattava masennuksesta kärsivien määrän lisääntyminen ilmenee 18-vuotiailla: tytöillä masennusoiretta esiintyi 23 %:lla ja pojilla 11 %:lla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Loeber, R., et al., Oppositional Defiant and Conduct Disorder: A Review of the Past 10 Years, Part I. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 2000. 39(12): p. 1468-1484.
  2. a b Burke, J.D., R. Loeber, and B. Birmaher, Oppositional Defiant Disorder and Conduct Disorder: A Review of the Past 10 Years, Part II. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 2002. 41(11): p. 1275-1293.
  3. a b c d e f Lehto-Salo, P. and M. Marttunen, Tyttöjen käytöshäiriön erityispiirteitä [Yleiskatsaus]. Suomen lääkärilehti, 2008 63(50): p. 4429 - 4435.[1]
  4. a b c d e f Suvisaari, J. and M. Manninen, Käytöshäiriön ennusteeseen vaikutetaan parhaiten puuttumalla ongelmiin varhain [Katsaus]. Suomen lääkärilehti, 2009. 64(27-32): p. 2459-2464.
  5. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders DSM-IV
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.