Subprime-kriisi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 2007 asuntomarkkinoiden lainakriisiä. Tähän liittyvää taloustaantumaa käsitellään artikkelissa Taantuma (2008–2009) ja rahoitussektorin finanssikriisiä käsitellään artikkelissa Finanssikriisi (2007–2009).

Subprime-kriisi oli Yhdysvalloissa vuosina 2007–2009 koettu asuntomarkkinoiden lainakriisi. Se johti samalla rahoitussektorin finanssikriisiin ja loppuvuodesta 2008 maailmanlaajuiseen taantumaan. Kriisin syynä oli asuntoluottojen myöntäminen riskiasiakkaille, joiden lainanhoitomahdollisuudet olivat heikot. Pankit antoivat tällaisia lainoja, koska riski jaettiin useille tahoille johdannaismarkkinoiden avulla. Asuntojen hinnat yli kaksinkertaistuivat Yhdysvalloissa 1998–2005. Kun asuntojen hintakupla puhkesi ja hinnat laskivat, pankit saivat suojaustoimistaan huolimatta suuria luottotappioita.[1]

Subprime ("alle priiman") tarkoittaa korkean riskin asuntoluottoja, joissa lainanottajien maksukyky ja luottokelpoisuus on normaalia alempi. Syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen ja teknokuplan puhkeamisen jälkeen Yhdysvaltain keskuspankissa pelättiin talouden lähtevän iskujen myötä taantumaan[1]. Keskuspankki pumppasi pankkijärjestelmään rahaa, jotta investoinnit eivät hiljentyisi. Korkotaso laskettiin yhteen prosenttiin. Korjaustoimenpide osoittautui ylimitoitetuksi. Pankeille jäi käsiin matalakorkoista rahaa, jota alettiin tarjota käytännössä kaikille halukkaille: myös niille joilla ei ollut työpaikkaa, omaisuutta tai vakituisia tuloja. Tämä helpon rahan kiihdyttämä asuntojen kysynnän kasvu nosti asuntojen hinnat ylös, ja käynnisti spekulatiivisen kaupan, joka nosti hintoja entisestään, ja viimein kiinteistökuplan, joka aiheutti vuoden 2007 alusta lähtien laajan luottokriisin.[2]

Yhdysvaltain valtio oli vaatinut lisää asuntoluottoja vähävaraisille. Puolivaltiolliset asuntolainajätit Fannie Mae ja Freddie Mac takasivat tai ostivat puolet kaikista yhdysvaltalaisten ottamista asuntolainoista.[3] Valtion toimilla ei kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta Subprime-kriisin syntyyn.[4]

Yksittäisistä signaaleista syntyvät negatiiviset huhut ovat tarttuneet epävarmoihin markkinoihin ja tuloksena on lukuisia maailman suurimpien rahoitusyhtiöiden hakeutumisia konkurssisuojaan, haltuunottoja ja yhdistymisiä. Amerikkalaisten pankkien markkina-arvosta oli syyskuuhun 2008 mennessä kadonnut yli biljoona (tuhat miljardia) dollarialähde?, ja kaikkien amerikkalaisten pörssiyhtiöiden markkina-arvoista puolestaan neljä biljoonaa dollaria.lähde?

Selvitys finanssikriisin syistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa nimitettiin Financial Crisis Inquiry Commission pohtimaan kriisin syitä. Se julkaisi 576-sivuisen loppuraporttinsa "The Financial Crisis Inquiry Report" 27. tammikuuta 2011.[5] Kymmenjäseninen Phil Angelidesin johtama komissio oli mielipiteissään täysin puoluerajojen mukaan jakaantunut. Enemmistö, eli kuusi demokraattien nimittämää jäsentä tuki loppuraporttia, kun kolme republikaanien nimittämää teki omat johtopäätöksensä. Lisäksi yksi republikaanien jäsen löysi vielä omat syynsä.[5]

Enemmistön tukema raportti tiivisti syyt valtiovallan laajalti puutteelliseen säätelyyn, huonoon yritysjohtamiseen ja yltiöpäiseen riskinottoon. Raportti syytti Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven aiempaa johtajaa Alan Greenspania säätelyn purkamisen suosimisesta ja välipitämättömyydestä asuntokuplan kasvaessa. Ben S. Bernankea siitä, ettei hän havainnut kriisiä ennalta, vaikka toimikin sen lieventämiseksi. Raportti moitti myös presidentti Bushin hallintoa epäjohdonmukaisesta toiminnasta, kuten Lehman Brothersin sallimisesta ajautua konkurssiin syyskuussa 2008, vaikka aiemmin Bear Stearns -pankki oli pelastettu Fedin varoilla. Bill Clintonin demokraattihallintoa arvosteltiin vuoden 2000 päätöksestä jättää johdannaiskauppa säätelemättä, mitä nimitettiin käännepisteeksi kriisiä kohti kuljettaessa. Myös nykyistä valtiovarainministeri Timothy F. Geithneria, joka oli aiemmin Federal Reserve Bank of New Yorkin johtaja, moitittiin.[5]

Raportin mukaan Wall Streetin säätelyyn ei ollut poliittista tahtoa. Vuosina 1999–2008 finanssiala käytti 2,7 miljardia dollaria lobbaukseen ja siihen yhteydessä olevat tahot tekivät miljardin vaalirahoituslahjoituksia.[5]

Komitean enemmistön mukaan kuitenkaan Fedin vuoden 2001 taantuman jälkeinen matala korkotaso, puolivaltiollisten luotottajien Fannie Maen ja Freddie Macin toiminta, tai asuntojen omistukseen kannustava politiikka eivät olleet merkittäviä syitä kriisiin.[5] Toista mieltä olleet republikaanit julkaisivat päivää aiemmin oman raporttinsa, jossa pääsyyksi kriisiin luettiin kehittyvien Aasian maiden ylenmääräinen säästäminen, joka johti kiinteistösijoituksiin Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.[6] Yksin kannassaan jäänyt republikaani Peter J. Wallison piti asuntojen omistukseen kannustavaa politiikkaa merkittävänä tekijänä kriisiin.[5] Asuntojen omistukseen kannustava politiikka oli peräisin Bill Clintonin presidenttikaudelta.[7]

Romahdus johtui asuntojen "hintakuplasta", tilapäisesti keinotekoisen korkeasta hintatasosta. Eräs syy kuplaan oli niin sanottujen korkeariskisten subprime-asuntoluottojen myöntäminen periaatteessa luottokelvottomille henkilöille asunnon ostoa varten. Ihmisille myönnettiin helposti asuntoluottoja, koska pankit halusivat tehdä voittoa asuntojen nousevilla hinnoilla ja koska valtio painosti pankkeja antamaan yhä enemmän asuntoluottoja vähävaraisimmille. Lisäksi puolivaltiolliset Freddie Mac ja Fannie Mae olivat taanneet tai rahoittaneet puolet asuntolainoista. Vuonna 1997 säädetyt asuntolainojen veroedut paisuttivat nekin asuntokuplaa.[8][9][10]

Greenspania on jälkikäteen syytetty siitä, että hän jätti huomiotta jo vuonna 2000 ilmaissut huolet Yhdysvaltain ns. subprime- tai roskalainoista, jotka johtivat pankkikriisiin vuoden 2007 alkupuolella.

Presidentti George W. Bushin hallinnossa pyrittiin vuoden 2000 Internet-kuplan jälkeen hakemaan kasvua uusista "finanssikeksinnöistä", kuten asuntokaupasta, joka tuki Bushin "omistajayhteiskunnan" filosofiaa. Greenspanin johtama keskuspankki Fed harjoitti löysää rahapolitiikka, joka kannusti hakemaan kasvua riskisijoituksista. Edullisten lainaehtojen ansiosta tavalliset amerikkalaiset ottivat runsaasti asuntolainaa ja asuntojen hinnat nousivat keinotekoisen korkeiksi. Yhdysvaltain kulutusta ja velkaantumista rahoitti lähinnä Kiinan valtio, joka osti yli puolet Yhdysvaltain valtion joukkolainoista vielä vuonna 2006.[11][12]

Esimerkiksi Yhdysvaltoihin Meksikosta muuttanut mansikanpoimija sai Kaliforniassa sadan prosentin lainan 724 000 dollaria maksaneen talon ostoon. Hänen vuositulonsa olivat 14 000 dollaria. Hänellä ei ollut riittävästi rahaa asuntolainansa hoitamiseen, ja pankki ei saisi rahojaan takaisin, jos talon arvo laskisi. Pankki turvasi tällöin asemaansa myymällä lainan sijoittajille pieniin osiin pilkottuna (arvopaperistettuna). Arvopaperistettuja subprime-luottoja oli vuoteen 2007 mennessä myönnetty 2 000 miljardia dollaria (lähes Kalifornian vuoden bruttokansantuotetta vastaava määrä)[1], ja niiden myynti jatkui. Yhdysvaltalainen sijoittaja John Paulson tajusi, että lainamarkkinat menevät romahdusta kohti ja sijoitti varojaan sen mukaan. Helmikuussa 2007 asuntorahastosijoitusten arvo alkoi laskea ja niiden hintoja seuraava ABX-indeksi laski viisi pistettä. Yhden pisteen pudotus tiesi Paulsonille 250 miljoonan dollarin tuloja. Paulson tienasi yhdessä ainoassa aamupäivässä 1 250 miljoonaa dollaria.[1]

Ongelmayhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Northern Rock[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Northern Rock

Northern Rock oli Newcastle upon Tynessä toiminut brittiläinen pankki, joka muutti yhtiömuotonsa vuonna 1997 liikepankiksi.[13] Vuonna 2007 Northern Rock koki talletuspaon ensimmäisenä brittiläisenä pankkina. Asiakkaat nostivat yli kaksi miljardia puntaa, osakkeen arvo pieneni 40 prosenttia, ja pankki joutui turvautumaan Englannin keskuspankin takuisiin.[14] Pankki otettiin valtion haltuun 2008 ja veronmaksajat tukivat sitä 1,4 miljardilla punnalla. Kansallistamisen jälkeen pankki jaettiin kahteen yhtiöön: Northern Rock plc ja Northern Rock (Asset Management) -roskapankiksi.[15] Vuonna 2011 keskuspankki myi Northern Rockin Virgin Groupiin kuuluvalle Virgin Money UK:lle.[16]

Countrywide Financial[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bank of America kertoi 11. tammikuuta 2008 ostavansa maan suurimman asuntolainapankin Countrywiden, joka hallitsi yli neljännestä koko maan asuntolainoista. Kauppahinta oli neljä miljardia dollaria eli kuudesosa yrityksen vuotta aiemmasta markkina-arvosta. Countrywide oli Subprime-kriisin symboli. Yritys myönsi lainoja asiakkaille, joilla ei ollut maksukykyä tai edes tuloja. Riskilainoja myytiin uudelleenpakattuna eteenpäin luotettavina sijoituskohteina. Kriisin puhjettua pieniä asuntolainapankkeja kaatui Yhdysvalloissa joukoittain.[17]

Bear Stearns[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Bear Stearns

Pankkiiriliike Bear Stearns kaatui maaliskuussa 2008 muutamassa päivässä.[18]

Nopean romahduksen syyksi epäiltiin perättömiä huhuja ja osakkeita lyhyeksi myyviä spekulantteja. CNBC:n talousuutiset toistivat huhua yrityksen likviditeettiongelmasta jokaisessa meklarihuoneessa. Pankilla oli varoja 18 miljardia dollaria. Yritys kiisti huhun naurettavana, mitä uutiskanavat toistivat. Tv-kanava väitti, ja yritys kiisti, ettei yrityksen meklareita hyväksytä kaupankäynnin osapuoleksi likviditeettiepäilyjen vuoksi. Lopulta JPMorgan Chase osti Yhdysvaltain keskuspankin (FED) tukemana Bear Stearnsin. SEC tutkii tapauksen yksityiskohtia – esimerkiksi Bloombergin mukaan joku osti 10. maaliskuuta 2008 1,7 miljoonalla dollarilla johdannaisia, jotka tuottaisivat vain, jos Bear Stearnsin kurssi puolittuisi viikossa. Johdannaiskauppiaat pitivät kauppaa käsittämättömänä.[18]

IndyMac Bank[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IndyMac Bank oli ensimmäisiä subprime-kriisin myötä vaikeuksiin joutuneita yhdysvaltalaispankkeja. Yhdysvaltain talletussuojasta vastaava viranomainen (FDIC) myi pankin pitkän prosessin päätteeksi 3. tammikuuta 2009 Steven Mnuchinin johtamalle yksityissijoittajien joukolle.[19]. Muina sijoittajina oli entisiä Goldman Sachsin pankkiireita sekä John Paulsonin ja George Sorosin johtamat hedgerahastot. Kaupan myötä Mnuchinista tulee yrityksen uusi toimitusjohtaja.[19]

FDIC oli ottanut IndyMacin haltuunsa heinäkuussa 2008, kun pankista talletuksensa vetäneet tallettajat olivat saaneet sen likviditeettikriisiin.[19] FDIC ei päässyt haltuunottamastaan pankista irti nopeasti. Kun muut rahoituslaitokset eivät osoittaneet kiinnostusta IndyMacin ostamisesta, viranomaiset olivat pakotettuja ottamaan siitä tarjouksia myös yksityisiltä. Kiinnostuksen puute voi johtua ylitarjonnasta, sillä viranomaiset ottivat haltuunsa vuonna 2008 25 pankkia, suurimman määrän sitten 1993.[19]

Fannie Mae ja Freddie Mac[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Fannie Mae
Pääartikkeli: Freddie Mac

Asuntoluotottajat Fannie Mae ja Freddie Mac kaatuivat 7. syyskuuta 2008 liittovaltion syliin.[18]

The New York Times kirjoitti, että yrityksen työntekijöiden mukaan Freddie Macin johtaja Richard F. Styron jätti huomioimatta varoitukset varojen suojaamisesta. Yrityksen riskienhallintajohtaja oli varoittanut johtajaa lainariskeistä jo 2004. Osakkeiden arvosta katosi 80 miljardia dollaria. 15. heinäkuuta 2008 Freddien ja Fannien romahdus vaikutti koko maailman pörsseihin. Esimerkiksi Intiassa kurssit romahtivat 4,9 %.[20]

Merrill Lynch[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Merrill Lynch

14. syyskuuta 2008 Bank of America ilmoitti ostavansa subprime-kriisin vuoksi vaikeuksiin ajautuneen Merrill Lynchin. Kauppahinta oli 50 miljardia dollaria eli vajaat 35 miljardia euroa. Kauppa toteutui 1. tammikuuta 2009. Sen myötä Bank of America nousi JPMorgan Chasen ja Citigroupin ohi Yhdysvaltain suurimmaksi pankiksi.lähde?

Lehman Brothers[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lehman Brothers

Yksi neljästä suuresta Wall Streetin investointipankista, Lehman Brothers hakeutui 15. syyskuuta 2008 Chapter 11 -menettelyn mukaiseen yrityssaneeraukseen. Se on suurin koskaan Chapter 11 -menettelyyn hakeutunut yritys. Lehman Brothersin kaatuminen tuli yllättäen, sillä pankki julkisti kesäkuussa 2008 ensimmäistä kertaa historiassaan tappiollisen osavuosikatsauksen.lähde?

Lehmanin tuhosta käynnistyi subprime-kriisin rajuin osa, jossa luottamuspulan synnyttämät rahoitusongelmat levisivät Wall Streetin pankkisektorin kautta maailman joka kolkkaan.[21] Lehman Brothersin päästämistä konkurssiin on pidetty jälkikäteen suurena virheenä.[22] Sittemmin viranomaiset ovat ottaneet aktiivisen roolin markkinoiden vakauttamisessa.[23]

American International Group[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: American International Group

Syksyllä 2008 johtava vakuutusyhtiö American International Group joutui likviditeettiongelmiin yhtiön luottokelpoisuusluokituksen laskemisen myötä. Yhtiö tarvitsi lisärahoitusta, ettei luokitus olisi laskenut lisää ja synnyttänyt entistä suurempaa rahoitusvajetta.lähde?

Yhdysvaltain keskuspankki myönsi 17. syyskuuta 2008 Yhdysvaltain valtiovarainministeriön tukemana AIG:lle 85 miljardin dollarin hätäluoton. Luoton vastikkeena Yhdysvaltain liittovaltio sai 79,9 prosenttia yhtiön osakkeista ja veto-oikeuden kaikkiin merkittäviin päätöksiin yhtiössä.[24]

HBOS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: HBOS

17. syyskuuta 2008 Britannian johtava finanssikonserni Lloyds TSB teki ongelmiin ajautuneesta Halifax Bank of Scotlandista (HBOS) noin 12 miljardin punnan arvoisen ostotarjouksen.

Lloyds hallitsee oston myötä muun muassa noin 28 prosenttia Britannian asuntoluottomarkkinoista, ja 200 miljardin talletuksillaan noin puolta kaikista saarivaltion talletuksista. Yhdistymishanke ei olisi ollut käytännössä mahdollinen, ellei pääministeri Gordon Brown olisi luvannut ohittaa kilpailusäännöksiä.lähde?

Washington Mutual[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Washington Mutual

Washington Mutual menetti tallettajiensa luottamuksen subprime-kriisin tapahtumien ja suurten alaskirjausten myötä. 15. syyskuuta 2008 alkaen tallettajat nostivat 10 päivän kuluessa pankista 16,7 miljardia dollaria. Seurauksena oli, että pankin likviditeetti laski alle tason, jolla toimintaa olisi voinut jatkaa. Lisärahoitusta ei ollut saatavissa, sillä yrityksen luottoluokitus oli pudotettu roskaluokkaan.lähde?

25. syyskuuta 2008 Yhdysvaltain liittovaltion säästöpankkivalvonnasta vastaava viranomainen OTS sulki pankin ja siirsi sen Yhdysvaltain talletussuojasta vastaavan viranomaisen FDIC:n haltuun. Pian sen jälkeen FDIC myi hätäkaupassa pääosan pankin toiminnoista JPMorgan Chaselle noin 1,9 miljardilla dollarilla. JPMorgan Chase osti aikaisemmin Yhdysvaltain keskuspankin (FED) tukemana Bear Stearnsin, joka oli keväällä 2008 subprime-kriisin ensimmäinen merkittävä uhri Wall Streetilla.lähde?

Washington Mutual -pankin kaatuminen on Yhdysvaltain historian suurin. Aikaisempi ennätys jäi taakse reilulla marginaalilla – WaMulla oli kaatumishetkellään 307 miljardin dollarin varat, kun ennätyksen edellisen haltijan, vuonna 1984 kaatuneen Continental Illinoisin varat olivat 40 miljardia.lähde?

AmeriBank[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AmeriBankista tuli 19. syyskuuta 2008 12. yhdysvaltalaispankki, joka ajautui konkurssiin rahoituskriisin vuoksi. Osa sen varallisuudesta siirrettiin kahdelle muulle pankille. Kulut konkurssista arvioitiin noin 42 miljoonaksi dollariksi.[25]

Goldman Sachs[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Goldman Sachs

The New York Timesin mukaan Goldman Sachs kärsi subprime-kriisissä erityisesti American International Group -episodista, sillä AIG oli Goldman Sachsin suurin kauppakumppani. Warren Buffettin luotsaama sijoitusjätti Berkshire Hathaway ilmoitti 23. syyskuuta 2008 investoivansa Goldman Sachsiin 5 miljardia dollaria. Sijoittajaguru Buffettin teko oli Goldman Sachsille mahdollisesti tärkeämpi luotettavuuden osoituksena kuin pelkkänä lisärahoituksena.[26]

Morgan Stanleyn ohella Wall Streetin viimeinen investointipankki Goldman Sachs muuttui liikepankiksi syyskuussa 2008 päästäkseen käsiksi liittovaltion tarjoamaan lisärahoitukseen.lähde?

Morgan Stanley[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Morgan Stanley

Morgan Stanley muuttui Goldman Sachsin tavoin tavalliseksi liikepankiksi syyskuussa 2008 päästäkseen käsiksi liittovaltion tarjoamaan lisärahoitukseen. Morgan Stanleyn harjoittama investointipankkitoiminta perustui taattuun markkinarahoituksen saamiseen, jota ei enää katsottu mahdolliseksi entisessä laajuudessa. Japanilainen Mitsubishi UFJ Financial Group osti lokakuussa 21 prosentin osuuden yrityksestä.lähde?

Yritys säilytti kaaoksesta huolimatta tuloskuntonsa. Subprime-kriisin pahimman vaiheen keskellä Morgan Stanley julkisti 17. syyskuuta 2008 tilivuoden kolmannen neljänneksen tuloksensa (1,43 miljardia dollaria) heikenneen vain 3 prosenttia vuotta aikaisemmasta. Osakekohtainen tulos oli 1,32 dollaria (1,38 dollaria 2007). Markkinaennusteet odottivat osakekohtaisen tuloksen olevan puolet pienempi.[27]

Fortis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benelux-maissa toimiva Fortis sai 28. syyskuuta 2008 hätäapua. Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin viranomaisten kokoama pelastuspaketti on kooltaan 11,2 miljardia euroa.[28] Belgian valtio antaa 4,7 miljardia euroa vastineeksi 49 prosentin osuudesta Fortisin Belgian pankkitoimintoihin, Alankomaat 4 miljardia ja Luxemburg 2,5 miljardia vastaavista osuuksista Fortisin Alankomaiden ja Luxemburgin pankkitoimintoihin. Fortis on tähän mennessä suurin subprime-kriisissä vaikeuksiin joutunut eurooppalaispankki.[28]

Yrityksen maksuvalmiutta on epäilty, sillä sen taannoiseen ABN Amro-hankintaan kului 24,2 miljardia euroa. Fortis, Royal Bank of Scotland Group Plc ja Banco Santander SA ostivat ABN Amron 72 miljardilla eurolla juuri ennen subprime-kriisin alkamista vuonna 2007.[28] Fortis aikoo myydä osuutensa ABN Amrosta, mutta ostajaa ei ole vielä tiedossa.[28]

Bradford & Bingley[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bradford & Bingley oli syyskuun lopussa 2008 toinen subprime-kriisin aikana kansallistettu brittipankki[29]. B&B oli saarivaltion yhdeksänneksi suurin asuntolainoittaja.[30] Pankki päätyi lopulta Banco Santanderille.lähde?

Banco Santander[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Banco Santander

Espanjan suurin pankki Banco Santander SA osti brittipankki Bradford & Bingleyn talletusliiketoiminnan ja 200 toimipaikasta koostuvan konttoriverkoston.[31] B&B-brandi jäi toistaiseksi käyttöön, mutta talletukset siirtyivät brittipankki Abbeyn haltuun, jonka Santander osti vuonna 2004. Kaupassa Santander maksoi 400 miljoonaa puntaa B&B:n 2,7 miljoonasta asiakkaasta, joilla oli yhteensä noin 21 miljardin punnan talletusvarat pankissa.[30] B&B:n suurin ongelma, 41 miljardin punnan asuntolainakanta, ei kelvannut ostajille ja jäi valtion ongelmaksi.[30] B&B:n hankinta vahvisti Banco Santanderin asemaa saarivaltiossa. Yritys oli ehtinyt ostaa jo aikaisemmin heinäkuussa brittiasuntolainoittaja Alliance & Leicesterin.[32]

Hypo Real Estate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hypo Real Estate

Saksalainen kiinteistöluottopankki Hypo Real Estate (HRE) ajautui vaikeuksiin sen vakavaraisuuden heikennyttyä. Sunnuntaina 5. lokakuuta 2008 Saksan hallitus päätti myöntää sille 50 miljardin tukipaketin. Samalla Saksan hallitus seurasi aiempaa Irlannin esimerkkiä ja ilmoitti takaavansa kaikki yksityistalletukset ilman ylärajaa.[33]

Muita pankkeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita Euroopassa vaikeuksiin ajautuneita pankkeja ovat belgialais-ranskalainen Dexia ja useat islantilaiset pankit kuten Glitnir[34], Landsbanki ja Kaupthing.lähde?

Lyhyeksimyynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiivaasti säännöstelyä vastustavat pankinjohtajat alkoivat vaatia maaliskuun 2008 jälkeen shorttaajia (lyhyeksimyyjiä) kuriin. Viranomaiset kielsivätkin elokuussa väliaikaisesti lyhyeksi myynnin pankkiosakkeilla. Shorttaajat näkevät itsensä yhtiöiden laiminlyöntien paljastajina. Enron-skandaali alkoi shorttaaja Jim Chanosin havaintojen jälkeen.[18]

Yhdysvallat kielsi rahoitusalan osakkeiden lyhyeksi myynnin kahdeksi viikoksi syyskuussa 2008. Britannia kielsi käytännön syyskuussa 2008 loppuvuodeksi.[35]

Tuki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain valtiovarainministeriö koosti 20. syyskuuta 2008 julkaistun Reutersin uutisen mukaan 500–800 miljardin dollarin pelastuspakettia pankkikriisin hillitsemiseksi.[36] Suunnitelma roskapankin perustamisesta kaatui Yhdysvaltain edustajainhuoneessa 29. syyskuuta 2008.[37] Tämä sai Dow Jones-osakeindeksin laskemaan vajaat 7 % eli 777 pistettä, joka oli pisteissä kaikkien aikojen ennätyspudotus yhden päivän aikana.[38] Roskapankkisuunnitelma meni lopulta läpi edustajainhuoneessa 3. lokakuuta 2008.[39]

Yhdysvaltain valtiovarainministeri Henry Paulson kertoi G8-kokouksen yhteydessä Yhdysvaltain valtiovarainministeriön aikovan käyttää 700 miljardin dollarin roskapankkia myös finanssiosakkeiden ostamiseen.[40]

Britannian pankkitukipaketti koostuu useista osista, mutta kokonaisuutena se on alustavasti 400 miljardia puntaa eli yli 500 miljardia euroa eli samaa luokkaa kuin Yhdysvaltain roskapankki.[41]

Saksan hallitus varaa kaikkiaan 480 miljardia euroa finanssikriisin hoitoon.[42]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Mitä nämä lähteistävät?

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Talouskriisi: Näin Amerikan mätä korttitalo rakennettiin Taloussanomat. 14.9.2011. Sanoma. Viitattu 1.5.2017.
  2. ↑ Yle Areena
  3. ↑ Talouskaaos eteni kriisistä kriisiin, Taloussanomat 13.9.2009.
  4. ↑ Did Affordable Housing Legislation Contribute to the Subprime Securities Boom? Research Division Federal Reserve Bank of St. Louis Working Paper Series. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f Financial Crisis Was Avoidable, Inquiry Finds New York Times. (englanniksi)
  6. ↑ Dissenters Fault Report on Crisis in Finance New York Times. (englanniksi)
  7. ↑ CNBC (englanniksi)
  8. ↑ Onko täällä kilttejä tyhjätaskuvelallisia? ([vanhentunut linkki]) talouselama.fi. 14.3.2007 päivitetty 5.1.2012. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 11.2.2019.
  9. ↑ Talouskaaos eteni kriisistä kriisiin taloussanomat.fi.
  10. ↑ How Government Stoked the Mania online.wsj.com. (englanniksi)
  11. ↑ Pankkiparonit ryöväsivät Amerikan kassan Talouselämä. Viitattu 15.9.2008. [vanhentunut linkki]
  12. ↑ Lehti: Greenspan ei piitannut subprime-varoituksista HS. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 8.1.2008.
  13. ↑ Timeline: Northern Rock's rise and fall (Arkistoitu – Internet Archive) Reuters (englanniksi)
  14. ↑ Northern Rock besieged by savers BBC 17.9.2007 (englanniksi)
  15. ↑ BBC (englanniksi)
  16. ↑ UK sells bailed out bank Northern Rock to Virgin (Arkistoitu – Internet Archive) Reuters (englanniksi)
  17. ↑ Pankkijätit siivoavat Yhdysvaltain asuntolainamarkkinaa, Countrywide-kauppa voi tietää luotonannon ehtojen kiristymistä. Helsingin Sanomat, 14.1.2008, s. B7.
  18. ↑ a b c d Junkkari, Marko: Rahan liikkeet: Huhut kaatoivat amerikkalaisen Bear Sterns –pankkiiriliikkeen. Helsingin Sanomat, 7.9.2008, s. E2.
  19. ↑ a b c d Mider, Zachary R. ja Katz, Ian: Mnuchin Leads Private-Equity Funds to Buy Failed IndyMac Bank Bloomberg. 3.1.2009. Viitattu 3.1.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Freddie Mac johto sivuutti varoitukset lainojen riskeistä. Helsingin Sanomat, 6.8.2008, s. B5.
  21. ↑ Omahony, Proinsias: Lack of bailout for Lehman sends message to Wall Street Irish Times. 16.9.2008. Viitattu 4.1.2009. (englanniksi)
  22. ↑ The consequences of letting Lehman fail - The price of failure The Economist. 2.10.2008. Viitattu 4.1.2009. (englanniksi)
  23. ↑ Del Monte, Bryan: Learning from Lehman - why the Treasury will act to bailout Citibank from failure Right Commentary. 21.11.2008. Arkistoitu 26.12.2008. Viitattu 4.1.2009. (englanniksi)
  24. ↑ Junkkari, Marko: Yhdysvaltain keskuspankki kansallisti vakuutusyhtiö AIG:n Helsingin Sanomat. 17.9.2008. Arkistoitu 10.9.2014. Viitattu 4.1.2009.
  25. ↑ Taas uusi pankkikonkurssi Yhdysvalloissa Yle Uutiset. 20.9.2008. Viitattu 4.1.2009.
  26. ↑ Weber, Joseph: Warren Buffett, Goldman's White Knight Businessweek. 24.9.2008. Viitattu 4.1.2009. (englanniksi)
  27. ↑ Rapeli, Katja: Morgan Stanley yllätti tulosluvuillaan Arvopaperi. 17.9.2008. Arkistoitu 14.1.2012. Viitattu 22.9.2008.
  28. ↑ a b c d van der Starre, Martijn & Louis, Meera: Fortis Gets EU11.2 Billion Rescue From Governments (Update1) Bloomberg. 28.9.2008. Viitattu 29.9.2008. (englanniksi)
  29. ↑ Menon, Jon & Trowbridge, Poppy: Bradford & Bingley Set for Nationalization, Takeover (Update2) Bloomberg. 29.9.2008. Viitattu 29.9.2008. (englanniksi)
  30. ↑ a b c Slater, Steve & Croft, Adrian: Santander buys B&B deposits as nationalization looms Reuters. 28.9.2008. Viitattu 29.9.2008. (englanniksi)
  31. ↑ Taylor, Peter & Aldrick, Philip: Santander buys B&B branch network and deposit book Telegraph. 29.9.2008. Viitattu 4.1.2009. (englanniksi)
  32. ↑ Santander agrees £1.2bn A&L deal BBC News. 14.7.2008. Viitattu 4.1.2009. (englanniksi)
  33. ↑ Saksalaispankki saa 50 miljardin euron tukipaketin (Web Archive) Helsingin Sanomat. 6.10.2008. Arkistoitu 14.10.2008. Viitattu 6.10.2008.
  34. ↑ Glitnirbank (englanniksi)
  35. ↑ USA kielsi osakkeiden lyhyeksi myynnin Yle 19.9.2008
  36. ↑ Yhdysvaltain pankkien pelastuspaketista vuotaa yksityiskohtia YLE 20.9.2008.
  37. ↑ USA:n edustajainhuone hylkäsi roskapankkisuunnitelman. Yle 29.9.2008.
  38. ↑ Paradis, Tim: Dow plummets record 777 as financial rescue fails Yahoo! Finance. 29.9.2008. Viitattu 30.9.2008. (englanniksi)
  39. ↑ Roskalainalaki meni läpi – Wall Street penseänä. (Arkistoitu – Internet Archive) Taloussanomat 3.10.2008. (Arkistoitu artikkeli)
  40. ↑ USA harkitsee pankkien osittaista kansallistamista. Taloussanomat 11.10.2008.
  41. ↑ Äärimmäiset keinot ovat vielä käyttämättä. Taloussanomat 10.10.2008.
  42. ↑ Saksa varasi 480 miljardia euroa finanssikriisin torjuntaan. HS [vanhentunut linkki] (Arkistoitu artikkeli)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Subprime-kriisi&oldid=22134028”