Johdannainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Johdannainen (tai johdannaissopimus) on rahoitusinstrumentti, jonka taloudellinen arvo perustuu jonkin toisen arvopaperin, indeksin, valuutan, hyödykkeen tai oikeuden arvoon. Tämä muuttuja voi olla toisen instrumentin tai hyödykkeen (kohde-etuuden) kuten esimerkiksi Nokian osakkeen tai soijaöljyn hinta, mutta myös vaikkapa huhtikuun keskimääräinen lämpötila Osakassa tai muu mitattavissa oleva suure.

Johdannaisessa on kyse sopimuksesta, jonka osapuolet sopivat tulevaisuudessa toteutettavasta transaktiosta, esimerkiksi 1 000 raakaöljybarrelin kaupasta ensi syyskuun 15. päivänä hintaan USD 75,00 / barreli. Jos tämä transaktio toteutetaan eli myyjä todellakin toimittaa ostajalle sovitut 1 000 barrelia, on kyse johdannaisen fyysisestä toteutuksesta. Useimmiten johdannaiset kuitenkin toteutetaan rahallisella toteutuksella eli toimittamalla johdannaissopimuksen rahallinen arvo. Jos mainittu öljyjohdannainen toteutetaan rahassa ja öljybarrelin hinta syyskuun 15. päivänä on USD 82,30, myyjä suorittaa ostajalle USD 75 000,00.

Kaupankäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johdannaisilla käydään kauppaa johdannaispörsseissä, mutta johdannaissopimuksia voidaan solmia myös suoraan vastapuolen kanssa niin sanottuina OTC-sopimuksina. Julkisen kaupankäynnin kohteena olevien johdannaisten on oltava ehdoiltaan standardoituja, mutta OTC-johdannaisten ehdot voidaan räätälöidä osapuolten haluamiksi. Tärkeimpiä johdannaispörssejä ovat Eurex, LIFFE, CME, CBOT, NYMEX, LME ja ICE.

Johdannaistyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johdannaisia on kahta päätyyppiä: termiinejä ja optioita. Näiden lisäksi päätyypeiksi luetaan usein myös futuurit ja swapit; näistä ensiksi mainitulla tarkoitetaan sellaisia termiinejä, jotka on standardoitu ja jotka ovat julkisen kaupankäynnin kohteena, kun taas jälkimmäisissä on oikeastaan kyse termiinisopimusten muodostamista koreista.

Termiinin ja option keskeinen ero on niiden sitovuudessa. Termiinin osalta sopimuksen molemmat osapuolet (ostaja ja myyjä) sitoutuvat termiinin ehtojen mukaisen transaktion toteuttamiseen, kun taas option kohdalla vain myyjä (eli asettaja) antaa sitovan lupauksen; option haltija voi vapaasti päättää, toteutetaanko option ehtojen mukainen transaktio.

Johdannaisia ryhmitellään myös sen mukaan, mikä niiden kohde-etuus on. Tärkeimmät tällaiset ryhmät ovat osake-, korko- ja raaka-ainejohdannaiset.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johdannaisia käytetään joko olemassa olevan riskin pienentämiseen (suojaaminen eli hedgaus) tai riskin ottamiseen sijoitusmielessä. Esimerkiksi lentoyhtiö voi suojautua mahdolliselta polttoaineen hinnan nousulta ostamalla kerosiinifutuureja; teräsyhtiö taas voi suojautua teräksen hinnan laskulta myymällä teräsfutuureja. Sijoittaja, joka uskoo Allianzin osakkeen kurssin laskevan, voi hyötyä näkemyksestään ostamalla Allianzin myyntioptioita. Johdannaisten avulla voidaan myös rakentaa portfolioita, joiden tuottomahdollisuudet ovat monimutkaisemmat (kts. Johdannaisstrategia).

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hull, John C.: Options, Futures, and Other Derivatives. Prentice Hall, 1997. ISBN 0-13-264367-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.