Sosiaaliturva

Sosiaaliturva (Suomessa yleinen lyhenne sotu) koostuu palveluista ja rahallisista etuuksista, joiden tarkoituksena on turvata riittävä toimeentulo ja huolenpito kaikissa elämäntilanteissa. Riittävä sosiaaliturva on osa ihmisoikeuksia. Sosiaaliturvaetuuksien pitäisi olla niin suuria, ettei kellään olisi puutetta välttämättömistä resursseista, kuten terveydenhuolto, ruoka, koulutus tai asuminen. Jokaisen pitäisi lisäksi kyetä elämään ihmisarvoista elämää aktiivisena yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä.

Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 22. artiklan mukaan: Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

Sosiaaliturva Suomessa

Sosiaaliturva liittyy Suomessa asumiseen ja työskentelyyn, eli pelkkä Suomen kansalaisuus ei automaattisesti oikeuta Suomen sosiaaliturvaan.

Suomalainen sosiaaliturva on kahden eri sosiaaliturvamallin eli syyperusteisen ja niin sanotun universaalin sosiaaliturvan yhdistelmä. Syyperusteisen sosiaaliturvan tarkoituksena on taata jokaiselle Suomen asukkaalle tai Suomessa työskentelevälle riittävä toimeentulo ja ihmisarvoinen elämä sekä tasoittaa eri yhteiskuntaryhmien välisiä tulo- ja hyvinvointieroja. Jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Perustuslaki takaa lisäksi työttömille, sairaille, työkyvyttömille, vanhuksille, synnyttäjille ja lapsen syntymän jälkeen lasta hoitaville vanhemmille oikeuden perustoimeentuloon, mikä tarkoittaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan^lähde? suurempaa taloudellisen turvan tasoa kuin välttämätön toimeentulo ja huolenpito.

Universaalin sosiaaliturvan tarkoituksena on tasata eri elämänvaiheisiin liittyviä hyvinvointieroja yksittäisen ihmisen elinkaaren aikana. Suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän painopistettä on siirretty viime vuosikymmenten aikana yhä enemmän universaalimallin suuntaan, sillä suurituloisille maksetaan nykyisin suurin piirtein yhtä paljon sosiaalietuuksia kuin pienituloisille.

Perustoimeentulon lisäksi valtion on huolehdittava Suomen perustuslain mukaan siitä, että jokaisella on mahdollisuus saada riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluita. Myös lasten elättämisen tukeminen ja lastensuojelun järjestäminen ovat osa perustuslaissa säädettyä sosiaaliturvaa.

Sosiaaliturvan menot

Eurostatin tilaston mukaan Suomi käytti Euroopan unionin maista eniten rahaa sosiaalimehoihin suhteessa bruttokansantuotteeseen (24,1 %) vuonna 2018. Vuonna 2020 sosiaaliturvamenot Suomessa olivat 75,9 miljardia euroa eli 31,9 % bruttokansantuotteesta ja 13 714 euroa asukasta kohden. Menoista 42 % oli vanhuuteen liittyviä menoja, pääosin vanhuuseläkkeitä. Sosiaaliturvamenot ovat nousseet vuosien saatossa: vuonna 1980 menot olivat 18,8 % bruttokansantuotteesta.

Sosiaaliturvan taso

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Sakari Karvonen on esittänyt, että toimeentuloa edistävän sosiaaliturvan taso on niin matala, ettei se turvaa käytännössä enää ihmisten perustoimeentuloa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2020 julkaisemasta selvityksestä kävi ilmi, että lähes viidennes vastaajista oli joutunut tinkimään rahapulan vuoksi ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä. Vuonna 2021 julkaistun arviointiraportin mukaan perusturva ei riittänyt monella kohtuulliseksi katsottuun minimikulutukseen, minkä vuoksi he tarvitsivat pitkäaikaista toimeentulotukea. Kansainväliset ihmisoikeuselimet ovat kehottaneet Suomea pitämään huolta haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten asianmukaisesta perusturvasta. Myös suomalaiset ihmisoikeusjärjestöt katsovat, ettei perusturvan taso turvaa riittävää toimeentuloa eikä taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutumista kaikille.

Asumistuki kattaa keskimäärin vain puolet vuokrasta tai yhtiövastikkeesta.

Työmarkkinatuen ostovoimaa heikentää se, että siitä perittävä vero on noin kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin vastaavankokoisesta palkasta perittävä vero. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on todennut lisäksi, etteivät työmarkkinatuki ja sitä täydentävät asumis- ja toimeentulotuki riitä kattamaan kohtuulliseksi katsottavaa minimikulutusta. Lisäksi joka neljäs työmarkkinatuella elävä saa työmarkkinatuen lisäksi pelkkää asumistukea. Vain joka kolmannelle maksetaan toimeentulotukea tai toimeentulotuen ja asumistuen yhdistelmää, eli 40 prosentin on tultava toimeen pelkällä työmarkkinatuella.

Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden taso on Suomessa Euroopan alhaisin. Ilman työhistoriaa olleet eläkkeen saaneet yksinasuvat saivat vuonna 2007 verojen jälkeen keskimäärin ostovoimakorjattuna 660 euroa, mutta Tanskassa 851 euroa ja Ruotsissa 900 euroa. Lisäksi hyvin suuri osa työkyvyttömistä jätetään Suomessa kokonaan ilman työkyvyttömyyseläkettä, ja ilman eläkettä jätettyjen joukko on kasvanut jokaisen vuosikymmenen aikana. Kansaneläkelaitos hylkäsi vuonna 2021 jo 45 prosenttia hakemuksista.

Ne, jotka saavat Suomessa toimeentulotukea ovat puolestaan selvästi paremmassa asemassa kuin eurooppalaiset köyhät keskimäärin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat laskivat vuonna 2019, että toimeentulotukeen oikeutettujen suomalaisten tuet sijoittuvat EU:n parhaaseen neljännekseen. Esimerkkilaskelmien perusteella on arvioitu, että heidän tukiensa keskiarvo on suurempi vain Tanskassa, Saksassa, Belgiassa, Itävallassa ja Luxemburgissa. Työmarkkinatuen, asumistuen ja toimeentulotuen yhdistelmä ei riitä tästä huolimatta kohtuullisena pidettyyn vähimmäiskulutukseen, jona pidetään yksin asuvalla työikäisellä 646 euroa asumiskustannusten jälkeen. Suomessa on myös paljon eläkeläisiä, joiden tulot eivät riitä terveydenhuoltomenoihin.

Työkykyisten työikäisten sosiaaliturva Ruotsissa on toimittaja Katja Boxbergin mukaan ainakin 20 prosenttia alempi kuin Suomessa. Keskituloisen ansiosidonnainen työttömyysturva on lyhyempi ja niukempi. Asumistukea saavat vain nuoret, lapsiperheet ja eläkeläiset. Toimeentulotukea saadakseen pitää myydä auto, mökki ja muu myytävissä oleva omaisuus ja käyttää rahansa, kuten Suomessakin. Toimeentulotuen ehtona on lisäksi, että työtön ottaa vastaan mitä työtä tahansa ja päihdeongelmainen suostuu hoitoon. Työttömät myös osallistuvat velvoitetöihin, kuten Tanskassa ja Britanniassakin. Ruotsissa työllisyys on kuitenkin selvästi parempi kuin Suomessa.

Professori Juho Saaren mukaan leipäjonot eivät ole köyhyyden tai sosiaaliturvan tason riittävyyden mitta, koska niiden tarjonta luo kysyntää. Osa ihmisistä ei halua kuluttaa säästöjään loppuun saadakseen myöhemmin toimeentulotukea, vaan käyvät mieluummin leipäjonoissa.

Työttömyysturvan taso

Kansainvälinen Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ehdotti vuonna 2010 julkaisemassa raportissaan, että Suomi heikentäisi etenkin pitkäaikaistyöttömien työttömyysturvaa, koska se oli OECD-maiden parhaita. Järjestön mukaan oli todennäköistä, että korkeiden etuuksien yhdistyminen liian myöhäiseen aktivointiin lisää työttömyyttä ja riippuvuutta tukijärjestelmästä. OECD:n raporttia on kuitenkin kritisoitu siitä, että sen johtopäätökset perustuivat osin virheelliseen tietoon. Raportin mukaan pienipalkkaisen työntekijän ansiosidonnainen työttömyyskorvaus olisi 79 prosenttia nettopalkasta vaikka se on todellisuudessa vain 59 prosenttia. Raportissa väitettiin lisäksi, että työttömyysturvan taso olisi Suomessa muita Pohjoismaita korkeampi, vaikka se on SAK:n mukaan alhaisempi.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean mukaan (2017) Suomen työmarkkinatuki on liian pieni, vaikka se yhdistettäisiin muihin tukiin, kuten asumistukeen. Riittävä perusturvan taso olisi 50 prosenttia mediaanitulosta, mutta työmarkkinatuki on alle kolmanneksen mediaanitulosta.

Sosiaaliturvan kehitys

Toimittaja Marjut Lindbergin mukaan toimeentuloa edistävän sosiaaliturvan taso oli vuonna 2008 yhtä vaatimaton kuin 1970-luvulla, koska 1990-luvun lamassa sitä leikattiin.

Pienituloisten kotitalouksien asema on heikentynyt kahden viimeisen vuosikymmenen aikana sekä suhteellisesti että absoluuttisesti mitattuna. Aluksi syynä olivat sosiaaliturvan leikkaukset ja sittemmin tulonsiirtojen vaatimaton kehitys ansiotuloihin verrattuna. Esimerkiksi toimeentulotuen perusosa on jäänyt 44 prosenttia jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Toimeentulotuen reaalinen ostovoima on laskenut samalla 5 prosenttia.

Palveluja ja tulonsiirtoja kehitettiin 1980- ja 1990-luvuilla. Kehitys taantui kuitenkin lamavuonna 1995, jolloin tukia leikattiin. Tämän jälkeen on ollut 10 vuotta talouskasvua, mutta toimeentuloturvan taso ei ole juuri noussut, vaikka hinnat ja palkat ovat nousseet kymmeniä prosentteja.

Suomalaista sosiaaliturvaa ovat rakentaneet ammattiyhdistysliike ja vasemmistopuolueet. Erityisesti työnantajat ja poliittinen oikeisto ovat vastustaneet uudistuksia tiukasti, joskus vuosikymmeniä.

Toimeentulotuki on Suomessa sidottu indeksiin, mutta opintotuki vasta vuoden 2014 alusta.

Sosiaaliturvan työpaikat

Suomessa toimi vuonna 2013 sosiaaliturvaetuuksien käsittelijöinä 6 080 ihmistä. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos arvioi tämän työtehtävän katoavan tietokoneiden ja automatisaation kehityksen seurauksena 39,0 prosentin todennäköisyydellä. Sosiaalialan ohjaajat ja neuvojat ym. vastaavat nimikkeet työllistivät yhteensä 23 995 henkeä. Näiden tehtävien katoamisen todennäköisyys on vain 13,0 prosenttia. Sosiaalityön erityisasiantuntijoina toimi puolestaan 11 475 henkeä. Näiden tehtävien automatisointimahdollisuudeksi annettiin vain 4,3 prosenttia. Sosiaalihuollon johtajia oli 2 280 henkilöä ja heidän tehtäviensä korvaamiselle annettiin vain 0,7 prosentin todennäköisyys.

Sosiaaliturvan uudistus

Pääartikkeli: Sosiaaliturvan uudistus

Eduskuntavaalien 2019 jälkeisellä vaalikaudella 2019–2023 Suomessa oli tarkoitus uudistaa ja ajantasaistaa sosiaaliturvaa ja sosiaalituen muotoja. Niin kutsutun sotu-uudistuksen tarpeesta oli eri puolueissa laaja yhteisymmärrys, mutta sisällöstä ei.

Eri mallit

Keskustelussa nousi esiin erilaisia malleja, joihin nykyisestä hajanaiseksi ja osittain kannustinongelmia sisältäväksi kritisoidusta mallista siirryttäisiin.

Eri malliehdotuksia tuli puolueilta ja muilta yhteiskunnallisilta toimijoilta: yleisturva (SDP), yleistuki (kokoomus), erilaisia perustulon muotoja (keskusta, vihreät, vasemmistoliitto, monet kansalaisjärjestöt) ja perustili (markkinaliberaali ajatuspaja Libera).

Kaikkia edellä mainittuja tukimalleja yhdisti pyrkimys yksinkertaistaa tukia ja korjata kannustinongelmia, mutta ne erosivat suuruuksiltaan, kannustintoimenpiteiltään ja muilta ominaisuuksiltaan toisistaan. Roger Wessman kävi MustRead-verkkolehden syväluotaavassa artikkelissaan läpi kahden eduskuntavaaleissa 2019 gallupien perusteella parhaiten menestyvän puolueen, SDP:n ja kokoomuksen malleja.

Myös Britannian universal credit -malli nostettiin yhtenä esimerkkinä esiin, muun muassa OECD:n toimesta, mutta siihen on liittynyt myös huonoja yhteiskunnallisia lieveilmiöitä Britanniassa.

Sosiaaliturvan lakisääteisyys, rahoitus ja tavoitteet

Sosiaaliturva on usein lakisääteistä, tai muuten julkisen sektorin ohjaamaa ja edistämää, ja rahoitetaan enimmäkseen veroilla tai veronluonteisilla sosiaaliturvamaksuilla (sosiaalivakuutusmaksut). Sosiaaliturvalla pyritään tasaamaan tuloeroja eri yhteiskuntaluokkien ja ikäkausien välillä sekä lapsettomien ja lapsiperheiden välillä.

Sosiaaliturvan muodot

Universaalin sosiaaliturvan tarkoituksena on kattaa kaikki yhteiskunnan asukkaat. Universaalin sosiaaliturvan lisäksi on myös vain tietyille ihmisryhmille tarkoitettua sosiaaliturvaa. Osa erityisryhmien sosiaaliturvasta on tarveharkintaista. Tarveharkintaan vaikuttavia seikkoja voivat olla esimerkiksi henkilön ikä, terveydentila, siviilisääty ja talouden koko, asema työelämässä, koulutus ja taloudellinen asema. Sosiaaliturvaa alennetaan henkilölle esitettyjen vaatimusten perusteella joita ovat esimerkiksi työ, työharjoittelu tai aktivointisuunnitelman laatiminen toimeentulotukilain hyväksyessä rankaisevuuden.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea jakaa sosiaalietuudet sosiaaliturvaan ja sosiaaliapuun. Komitean kantana on ollut, ettei sosiaalietuusjärjestelmä saisi muuttua luonteeltaan sosiaaliapujärjestelmäksi.

Sosiaaliturva voidaan luokitella seuraavasti:

• Sosiaalivakuutus on vakuutus, joka on järjestetty sosiaalisten henkilöriskien varalta. Näitä ovat esimerkiksi vanhuus, sairaus, työkyvyttömyys, työttömyys ja kuolema. Sosiaalivakuutus ei siis kata omaisuusvahinkoja. Sen tavoite on turvata toimentulo edellä mainittujen riskien toteutuessa, sekä korvata niistä aiheutuneita kuluja. Sosiaalivakuutuksia ovat muiden muassa lakisääteinen eläke, lakisääteinen sairausvakuutus sekä työttömyysturvan ansiosidonnainen osa.
• Sosiaaliavustus on rahaa, jota maksetaan ennakolta määrätyin ehdoin tietyn suuruisena, samaan tapaan kuin sosiaalivakuutuksessa, mutta jonka rahoittamiseen ei käytetä vakuutusmaksuja. Esimerkkejä sosiaaliavustuksista ovat lapsilisä ja työttömyysturvan työmarkkinatuki.
• Sosiaalihuoltolle on ominaista yksilöllinen tarveharkinta. Kunnan Sosiaalitoimesta saadut taloudelliset avustukset ovat nykyisin täydentävää toimeentulotukea, jonka edellytyksenä on muun muassa, ettei tuen hakijalla eikä hänen perheellään ole varaa välttämättömiin elatuskuluihin.
• Sosiaalipalvelut kuten kunnalliset vammaispalvelut ja lapsiperheiden kotipalvelu.
• Terveyspalvelut tai niihin pääseminen riippumatta yksilön taloustilanteesta voidaan nähdä osaksi sosiaaliturvaa, mutta toisaalta ne voidaan nähdä myös omana kokonaisuutenaan.

Rahaa, koulutusta vai tiettyyn tarkoitukseen kohdennettua apua?

Usein köyhyysohjelmia tutkittaessa on vaikea mitata ohjelman hyötyjä luotettavasti [koska niissä ei ole arvottu vertailuryhmää]. Brian Jacob et al. (2014) tutkivat Chicagon köyhille suunnattuja asuntopalvelusetelien arpajaisia ja seurasivat lapsia 14 vuotta. Palvelusetelien vaikutukset olivat yleensä tilastollisesti merkityksettömiä. Ne olivat aina pienempiä kuin parhaiden koulutusinterventioiden hyödyt ja paljon pienempiä kuin vastaavan tulonsiirron hyödyt.

Sosiaaliturvan vaikutus onnellisuuteen ja terveyteen

Maailman onnellisuustietokannan ylläpitäjä Ruut Veenhoven totesi 2007 tutkimuksessaan, että hyvinvointivaltion laajuudella (sosiaaliturvamenoilla) eikä sen muutoksilla ole mitään yhteyttä kansalaisten terveyden tai hyvinvoinnin määrään tai edes siihen, miten tasaisesti ne jakautuvat ihmisten kesken. Sosiaaliturvalla ennaltaehkäistään ihmisten asunnottomuutta, ja turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo. Ihmisten hyvinvoinnilla luodaan turvaa yhteiskuntaan.

Katso myös

• Kansaneläke
• Sosiaalinen luototus
• Sosiaaliturvan alikäyttö
• Sosiaaliturvan väärinkäyttö
• Työtapaturmavakuutus

Kirjallisuutta

• Jaakkola, Jouko ym.: Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva: Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan kirjallisuus, Sarja Sosiaalipolitiikka, sosiaaliturva 1. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, 1994. ISBN 951-747-070-3.
• Uljas, Päivi: Taistelu sosiaaliturvasta: ammattiyhdistysväen toiminta sosiaaliturvan puolesta 1957–1963. Like, 2005. ISBN 978-952-471-545-4.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sosiaaliturva Wikimedia Commonsissa