Wolfenstein 3D

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wolfenstein 3D
Wolfenstein 3D aloituskuva.jpg
Kehittäjä id Software
Julkaisija Apogee Software
Jakelija Apogee (en)
Ohjaaja Tom Hall (en)
Suunnittelija John Romero
Tom Hall
Säveltäjä Robert Prince
Ohjelmoija John Carmack, John Romero
Pelisarja Wolfenstein
Pelimoottori Wolfenstein-pelimoottori
Julkaistu 1992
Lajityyppi ensimmäisen persoonan ammuntapeli
Pelimuoto yksinpeli
Ikäluokitus ESRB: Mature 17+
PEGI 12
Alusta Macintosh, MS-DOS, Windows
Lisenssi Shareware
Jakelumuoto levyke, digitaalinen lataus
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Wolfenstein 3D (itse pelissä Wolfenstein 3-D, lyhennettynä Wolf3D) on id Softwaren kehittämä ja Apogee Softwaren vuonna 1992 julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli. Peliä levitettiin sharewarena.

Inspiraation pelille antoivat 1980-luvun Muse Softwaren pelit Castle Wolfenstein ja sen jatko-osa Beyond Castle Wolfenstein. Wolfenstein 3D:tä voidaan pitää ensimmäisen persoonan ammuntapeli -lajityypin synnyttäneenä pelinä, jonka innoittamia ovat myöhemmät id Softwaren pelit kuten Doom ja Quake.[1]

Peliin tehtiin samana vuonna myös hyvin samantyyppinen jatko-osa, Spear of Destiny. Lisäksi vuonna 2001 ilmestyi jatko-osa Return to Castle Wolfenstein, joka ei kuitenkaan saavuttanut odotettua suosiota.[1] Raven Softwaren Wolfenstein on jatkoa Return to Castle Wolfensteinille. Pelisarjalle on tullut jatko-osa vuonna 2014, kun Bethesda Softworks julkaisi MachineGamesin kehittämän pelin Wolfenstein: The New Order.

Pelin juoni ja kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Wolfensteinin aiheena on fiktiivinen versio natsi-Saksasta. Pelihahmona ohjataan yhdysvaltalaista kommandoa William J. ”B.J.” Blazkowicziä. [1]

Ensimmäisenä tehtävänä on paeta Hollehammerin linnasta ja voittaa päävartija Hans Grosse. Seuraavissa tehtävissä Blazkowicz löytää Operaatio Eisenfaustin salaiset suunnitelmat, joiden avulla Saksa voisi luoda täydellisen zombimutanttien armeijan. Viimeisessä alkuperäisen pelin tehtävässä hyökätään bunkkeriin tappamaan robottipuvulla varustautunut Adolf Hitler. Tehtäviä vaikeuttavat lukuisat vartijat, saksanpaimenkoirat ja loppuvastustajat.[1]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Pelissä saa lisäpisteitä keräämällä aarteita pelin edetessä. Eri aseita pelissä on neljä: puukko, pistooli, konepistooli ja konetykki. Wolfenstein 3D on ensimmäinen pelin episodeihin ja niihin kuuluviin peräkkäisiin kenttiin jakanut peli.[1]

Sensurointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinillä esiintyvien hakaristien sekä alkumusiikkina olevan Horst Wessel Liedin takia peli on kielletty Saksassa, jossa tietyt natsisymbolit ovat kiellettyjä. Suomessa Kymmenen uutiset teki Wolfenstein 3D:stä uutisjutun, jonka mukaan saksalaislapset pelasivat peliä ärsyttääkseen vanhempiaan sen hakaristeillä (uutisjutussa kuvamateriaalina ei itse asiassa ollut Wolfenstein 3D vaan Doom II:n Wolfenstein-jaksot).[1]

Nintendo muutti peliä merkittävästi ja poisti omasta Super Nintendo Entertainment System -konsoliversiostaan hakaristit ja muut natsiviittaukset ja vaihtoi saksanpaimenkoirat jättiläisrottiin. Myös Hitleriltä poistettiin viikset ja hahmoon viitattiin nimellä ”Staatmeister”.[2]

Pelimoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelimoottori on ns. raycaster, joka on eräänlainen yksinkertaistettu versio säteenseuraajasta (engl. raytracer). Siinä tasot ovat kaksiulotteisia karttoja, ja jokaista ruudun pystylinjaa kohti haetaan näkymää vasten kohtisuorassa olevan seinän kohdan etäisyys, joiden perusteella seinän koko ja teksturointi muodostetaan. Kaikki seinät ovat näin pystysuoria ja saman korkuisia. Wolfenstein 3D:ssä ainoastaan seinissä on teksturointi, katto ja lattia ovat yksivärisiä. Viholliset ja esineet on piirretty spriteinä, joita skaalataan sopivasti syvyysvaikutelman aikaansaamiseksi. Tavalliset viholliset on piirretty kahdeksasta kulmasta, mutta pääosa esineistä sekä loppuvastustajat on kuvattu vain yhdestä kulmasta. Kentät koostuvat tasamittaisista neliöistä, joiden seinät ovat 90° kulmassa, eikä niissä ole korkeuseroja.[1]

Episodit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliä levitettiin sharewarena, jonka laillisesti kopioitava versio sisälsi pelin ensimmäinen episodin. Loput kaksi episodia sai, kun osti kokoversion suoraan pelin kehittäjältä. Jokainen episodi on kymmenen tason pituinen, joista viimeinen on salainen kenttä. Jokaisen episodin viimeisellä tasolla on loppuvastustaja. Peliin on olemassa myös ”The Nocturnal Missions” -tehtäväpaketti, joka lisää peliin kolme uutta episodia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Teppo Lähtinen: Wolfenstein-pelin arvio 26. joulukuuta 2001. Peliplaneetta.net. Viitattu 21.10.2007.
  2. J.J. McCullough: Nintendo's Era of Censorship Viitattu 13. kesäkuuta 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]