Wolfenstein 3D

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wolfenstein 3D
Kehittäjä id Software
Julkaisija Apogee Software
Jakelija Apogee, Steam, Humble Store, App Store, Microsoft Store ja PlayStation Store
Ohjaaja Tom Hall
Suunnittelija John Romero
Tom Hall
Säveltäjä Robert Prince
Ohjelmoija John Carmack, John Romero
Pelisarja Wolfenstein
Pelimoottori Wolfenstein-pelimoottori
Julkaistu
  • toukokuu 1992
Lajityyppi ensimmäisen persoonan ammuntapeli
Pelimuoto yksinpeli
Ikäluokitus ESRB: Alkaen 17 vuotta
PEGI 12
Alusta Game Boy Advance, Super Nintendo Entertainment System, Atari Jaguar, Atari ST, AmigaOS, 3DO Interactive Multiplayer, Pocket PC, Xbox 360, PlayStation 3, Microsoft Windows, Acorn Archimedes, MS-DOS, Apple IIGS, Amiga 1200, iOS, IBM PC, Apple II, Tramiel Operating System, MorphOS, Mac OS, NEC PC-9801, RISC OS, Xbox, Linux ja Android
Lisenssi Shareware
Jakelumuoto levyke, digitaalinen lataus
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Wolfenstein 3D (itse pelissä Wolfenstein 3-D, lyhennettynä Wolf3D) on id Softwaren kehittämä ja Apogee Softwaren vuonna 1992 julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli, jota levitettiin sharewarena. Inspiraation pelille antoivat 1980-luvun Muse Softwaren pelit Castle Wolfenstein ja sen jatko-osa Beyond Castle Wolfenstein. Peliä voidaan pitää ensimmäisen persoonan ammuntapelien popularisoijana.[1]

Peliin tehtiin samana vuonna myös samantyyppinen jatko-osa Spear of Destiny. Lisäksi vuonna 2001 ilmestyi jatko-osa Return to Castle Wolfenstein.[2] Raven Softwaren Wolfenstein on jatkoa Return to Castle Wolfensteinille. Pelisarjalle on tullut jatko-osa vuonna 2014, kun Bethesda Softworks julkaisi MachineGamesin kehittämän pelin Wolfenstein: The New Order.

Pelin juoni ja kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Wolfensteinin aiheena on fiktiivinen versio natsi-Saksasta. Pelihahmona ohjataan yhdysvaltalaista kommandoa William J. ”B.J.” Blazkowicziä. [2]

Ensimmäisenä tehtävänä on paeta Hollehammerin linnasta ja voittaa päävartija Hans Grosse. Seuraavissa tehtävissä Blazkowicz löytää Operaatio Eisenfaustin salaiset suunnitelmat, joiden avulla Saksa voisi luoda täydellisen zombimutanttien armeijan. Viimeisessä alkuperäisen pelin tehtävässä hyökätään bunkkeriin tappamaan robottipuvulla varustautunut Adolf Hitler. Tehtäviä vaikeuttavat lukuisat vartijat, saksanpaimenkoirat ja loppuvastustajat.[2]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Pelissä saa lisäpisteitä keräämällä aarteita pelin edetessä. Eri aseita pelissä on neljä: puukko, pistooli, konepistooli ja konetykki. Pelaajalla on rajallinen määrä elämiä. Moninpeliä ei ole. Wolfenstein 3D on ensimmäinen pelin episodeihin ja niihin kuuluviin peräkkäisiin kenttiin jakanut peli.[2]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin kehitys alkoi tammikuussa 1992.[3] Kehitys kesti neljä kuukautta ja peli julkaistiin toukokuussa 1992.[3]

Pelin kehitykseen käytettiin Borland C++:n versiota 3.1 sekä Deluxe Paint -ohjelmaa.[3] VGA:n rajoituksien vuoksi ja työskentelyn helpottamiseksi peli käytti samaa 256 värin väripalettia kauttaaltaan ja näyttöresoluutio oli 320×200.[3] Adrian Carmack teki grafiikat, jonka lisäksi Kevin Cloud teki muutamia tekstuureita.[3]

Sensurointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinillä esiintyvien hakaristien sekä alkumusiikkina olevan Horst-Wessel-Liedin takia peli on kielletty Saksassa, jossa tietyt natsisymbolit ovat kiellettyjä. Suomessa Kymmenen uutiset teki Wolfenstein 3D:stä uutisjutun, jonka mukaan saksalaislapset pelasivat peliä ärsyttääkseen vanhempiaan sen hakaristeillä (uutisjutussa kuvamateriaalina ei itse asiassa ollut Wolfenstein 3D vaan Doom II:n Wolfenstein-jaksot).[2]

Nintendo muutti peliä merkittävästi ja poisti omasta Super Nintendo Entertainment System -konsoliversiostaan hakaristit ja muut natsiviittaukset ja vaihtoi saksanpaimenkoirat jättiläisrottiin. Myös Hitleriltä poistettiin viikset ja hahmoon viitattiin nimellä ”Staatmeister”.[4]

Pelimoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelimoottori on ns. raycaster, joka on eräänlainen yksinkertaistettu versio säteenseuraajasta (engl. raytracer). Siinä tasot ovat kaksiulotteisia karttoja, ja jokaista ruudun pystylinjaa kohti haetaan näkymää vasten kohtisuorassa olevan seinän kohdan etäisyys, joiden perusteella seinän koko ja teksturointi muodostetaan. Kaikki seinät ovat tällöin pystysuoria ja saman korkuisia.

Wolfenstein 3D:ssä ainoastaan seinissä on teksturointi; katto ja lattia ovat yksivärisiä. Viholliset ja esineet on piirretty spriteinä, joita skaalataan sopivasti syvyysvaikutelman aikaansaamiseksi. Tavalliset viholliset on piirretty kahdeksasta kulmasta, mutta pääosa esineistä sekä loppuvastustajat on kuvattu vain yhdestä kulmasta. Kentät koostuvat tasamittaisista neliöistä, joiden seinät ovat 90 asteen kulmissa, eikä niissä ole korkeuseroja.[2]

Episodit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliä levitettiin sharewarena, jonka laillisesti kopioitava versio sisälsi pelin ensimmäinen episodin. Loput kaksi episodia sai, kun osti kokoversion suoraan pelin kehittäjältä. Jokainen episodi on kymmenen tason pituinen, joista viimeinen on salainen kenttä. Jokaisen episodin viimeisellä tasolla on loppuvastustaja. Peliin on olemassa myös The Nocturnal Missions -tehtäväpaketti, joka lisää peliin kolme uutta episodia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Michael Hitchens: A Survey of First-person Shooters and their Avatars Game Studies. Viitattu 21.2.2019.
  2. ↑ a b c d e f g Teppo Lähtinen: Return To Castle Wolfenstein 26. joulukuuta 2001. Peliplaneetta.net. Arkistoitu 9.8.2013. Viitattu 21.10.2007.
  3. ↑ a b c d e Fabien Sanglard: How id built Wolfenstein 3D using Commander Keen tech 24.6.2019. Gamasutra. Viitattu 9.7.2019. (englanniksi)
  4. ↑ J.J. McCullough: Nintendo's Era of Censorship filibustercartoons.com. Viitattu 13. kesäkuuta 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wolfenstein_3D&oldid=22067981”