Uppsalan kokous
Uppsalan kokous oli Ruotsin Uppsalassa maaliskuussa 1593 järjestetty kirkolliskokous, joka vakiinnutti luterilaisuuden Ruotsin valtionuskonnoksi.[1][2]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luterilainen uskonpuhdistus oli käynnistynyt Ruotsissa jo Kustaa Vaasan aikana, mutta katolilaisia tapoja suosinut kuningas Juhana III oli antanut Ruotsin kirkolle vuonna 1577 punaisena kirjana tunnetun uuden jumalanpalvelusjärjestyksen, joka palautti käyttöön osia katolisesta messusta. Juhana III:n kuoltua vuonna 1592 hallitsijaksi tuli hänen poikansa Sigismund, joka oli samalla Puolan kuningas ja siten katolilainen. Ruotsissa heräsi pelkoja, että Sigismund saattaisi käynnistää maassa vastauskonpuhdistuksen. Sigismundin kanssa vallasta kilpaillut Juhanan nuorempi veli Kaarle-herttua kutsui yhdessä Ruotsin valtaneuvoston kanssa koolle sääty- ja kirkolliskokouksen Uppsalaan.[2][3]
Kokous ja sen päätökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsin piispat, rovastit ja joukko muita papiston edustajia kutsuttiin Uppsalaan 25. helmikuuta 1593 päättämään kirkollisista opeista ja seremonioista, yleisestä kurista ja järjestyksestä sekä piispanvaaleista. Paikalle saapui yli 300 pappia ja neljä piispaa sekä muiden säätyjen kuten aatelin ja porvariston edustajia. Kokouksen avasi valtakunnankansleri Nils Gyllenstierna 1. maaliskuuta Kaarle-herttuan ja valtaneuvoston läsnäollessa. Puheenjohtajaksi valittiin teologian professori Nicolaus Olai Bothniensis.[4]
Uppsalan kokous hyväksyi Augsburgin tunnustuksen Ruotsin kirkon ohjenuoraksi. Siitä sekä vanhemmista ekumeenisista uskontunnustuksista poikkeava opetus kiellettiin. Juhana III:n punaisen kirjan liturgia hylättiin.[2] Vanhempi vuoden 1571 kirkkojärjestys palautettiin voimaan.[4] Katolisuuden ohella kielletyksi tuli myös kalvinismi, vaikka kokouksen järjestäneen Kaarle-herttuan tiedettiin olevan mieltynyt siihen.[5] Kokous päätti myös, että katolilainen Sigismund voitaisiin kruunata Ruotsin kuninkaaksi vain, mikäli hän antaisi säädyille vakuutuksen valtakunnan uskonnon pitämisestä ennallaan ja vahvistaisi Uppsalan päätökset muuttamattomina.[3][4] Muilta vieraan uskon tunnustajilta kiellettiin toimiminen valtakunnan viroissa. Lisäksi kokous päätti Uppsalan yliopiston uudelleenavaamisesta ja valitsi 15. maaliskuuta Abraham Angermannuksen Ruotsin arkkipiispaksi.[4] Kokouksen päätökset hyväksyttiin Kaarle-herttuan, valtaneuvoston ja muiden osallistujien nimissä 20. maaliskuuta.[2][4] Kopioita Uppsalan päätöksestä lähetettiin paikallisen papiston ja säätyjen hyväksyttäviksi ja allekirjoitettaviksi Ruotsin maakuntiin.[4]
Suomalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomesta Uppsalan kokoukseen osallistuivat Turun piispa Eerik Sorolainen ja 12 muuta pappia.[1] Myös suomalainen Petrus Melartopaeus kuului osallistujiin.[2] Piispa Sorolainen joutui esittämään Uppsalassa julkisen anteeksipyynnön siitä, että oli hyväksynyt punaisen kirjan käytön.[3] Turussa järjestettiin myöhemmin samana vuonna pappeinkokous, jossa 253 suomalaista pappia sekä kymmeniä muiden säätyjen edustajia hyväksyi ja allekirjoitti Uppsalan päätöksen.[1]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uppsalan kokousta pidettiin niin merkittävänä tapahtumana Ruotsin historiassa, että sen muistoa juhlittiin näyttävästi tasavuosina 1693, 1793 ja 1893. Uppsalan päätöksen alkuperäinen pergamenttiasiakirja on nykyään Ruotsin valtionarkiston kokoelmissa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Tietosanakirja (1919), s. 240–241 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 20.7.2020.
- ↑ a b c d e Upsalan kokouksen päätös Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 20.7.2020.
- ↑ a b c Jorma Keränen: ”Kustaa Vaasa ja uskonpuhdistuksen aika”, s. 158–159 teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY 1987.
- ↑ a b c d e f g Nordisk familjebok (1911), s. 506–507 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 20.7.2020.
- ↑ Mirkka Lappalainen: Susimessu – 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa, s. 103–104. Siltala, Helsinki 2009.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||
