Petrus Melartopaeus
Petrus Henrici (Pietari) Melartopaeus (ruots. Per Henriksson Melartopaeus; k. 18. huhtikuuta 1610 Mariestad, Ruotsi) oli suomalainen pappi, joka toimi Turun tuomiorovastina vuosina 1594–1605 sekä Mariestadin superintendenttinä 1605–1610.[1] Hän oli Suomen tärkeimpiä kirkollisia vaikuttajia Sigismundin ja Kaarlen valtataistelun aikana.[2]
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Melartopaeuksen isä oli turkulainen porvari Henrik Paavalinpoika. Hänen isoisäkseen on väitetty Kemiön kirkkoherra Paulus Melartopaeusta, mutta uudempi tutkimus on kyseenalaistanut tiedon.[1][3] Suvun alkuperäiseksi suomenkieliseksi sukunimeksi on arveltu Mesileipä. Melartopaeus lienee syntynyt vuoden 1550 aikoihin. Hän kävi Turun katedraalikoulua.[1][2] Hän aloitti vuonna 1573 opinnot Rostockin yliopistossa, jossa hän käytti nimeä Petrus Mislepaeus Aboensis, ja vuosina 1575–1576 hän opiskeli Wittenbergin yliopistossa nimellä Petrus Meselpeip de Abo Finlandiae. Hänet mainitaan maisterina. Vuodesta 1579 Melartopaeus oli eri viroissa Strängnäsin katedraalikoulussa Ruotsissa, 1579–1581 konrehtorina, 1581–1584 ja 1591–1593 koulumestarina, 1584–1591 ja 1593–1594 teologian lehtorina sekä 1584–1587 samalla Vansön prebendaseurakunnan kirkkoherrana.[1][3][2]
Melartopaeus vastusti avoimesti kuningas Juhana III:n liturgiauudistusta, vannoi uskollisuudenvalan kuninkaan veljelle Kaarle-herttualle, allekirjoitti vuonna 1587 kuninkaan kirkkopolitiikkaa vastaan suunnatun Confessio cleri Strengnensis -julistuksen ja osallistui vuoden 1588 kapinalliseen Örebron pappeinkokoukseen. Hän edusti Strängnäsin hiippakuntaa vuoden 1593 Uppsalan kirkolliskokouksessa, jossa hänet valittiin puheenjohtajistoon. Perättömäksi osoittautuneen tiedon mukaan hänet olisi valittu Uppsalassa Viipurin piispaksi. Sen sijaan Kaarle-herttua nimitti Melartopaeuksen joulukuussa 1594 Turun tuomiorovastiksi, ja hän aloitti tehtävässä seuraavana vuonna. Turussa Melartopaeus ryhtyi tarmokkaasti lakkauttamaan Juhana III:n aikana käyttöön otettuja, katolisuudesta muistuttaneita seremonioita, kuten ehtoollisaineiden kohottaminen jumalanpalveluksessa sekä suolan ja kynttilän käyttö kasteessa.[1][3][2] Kaarle-herttuan luottomiehenä Melartopaeus uhmasi Klaus Flemingiä, joka oli katolisen kuningas Sigismundin käskynhaltija Suomessa.[2]
Turun piispa Ericus Erici Sorolaisen ollessa vuosina 1599–1602 pidätettynä virasta Melartopaeuksen johtama Turun tuomiokapituli hoiti piispan hallinnollisia tehtäviä.[1][2] Vuosina 1603–1605 Melartopaeus oli tuomiorovastin tehtävän ohessa myös Kaarinan kirkkoherrana. Hän kuului Kaarle-herttuan vuonna 1602 asettamaan Raamatunsuomennoskomiteaan ja osallistui Hemminki Maskulaisen toimittaman uuden suomenkielisen virskirjan toimitustyöhön. Melartopaeus sepitti itse Hemmingin virsikirjaan viisi virttä, joista neljä lienee ollut mukaelmia aiemmista virsistä.[1]
Joulukuussa 1605 Melartopaeus siirtyi Ruotsiin Mariestadin superintendentiksi kaksi vuotta aiemmin kuolleen Matthias Marcin tilalle, missä virassa hän oli kuolemaansa asti. Mariestadin hiippakuntaan kuuluivat myös Värmlannin suomalaisalueet. Melartopaeus edusti pappissäätyä Linköpingin valtiopäivillä vuosina 1600, 1606–1608 ja mahdollisesti vielä 1609. Hän osallistui Kaarle IX:n kruunajaisiin Uppsalassa vuonna 1607 ja oli yksi niistä kirkonmiehistä, jotka vuonna 1608 tarkastivat kuninkaan ehdotukset uudeksi kirkkojärjestykseksi ja kirkkolaiksi.[1][3][2] Kuoltuaan vuonna 1610 Melartopaeus haudattiin Mariestadin tuomiokirkon kuoriin.[3]
Melartopaeuksen puolisona oli vuodesta 1585 ruotsalainen Elsa Salomonsdotter.[1][3] Heillä oli kaksitoista lasta.[2] Mikäli teoria Melartopaeuksen kemiöläisistä sukujuurista pitää paikkansa, oli myöhempi Viipurin piispa Gabriel Melartopaeus hänen serkkunsa.[4]
Melartopaeuksen sanoittamat virret nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on jäljellä yksi Melartopaeuksen suomennos, virsi 95 "Te kristityt, nyt juhlikaa", joskin kieliasultaan uudistettuna.[5] Saman virren toinen käännös on Ruotsin kirkon virsikirjassa virsi 466 "Te kristityt, nyt juhlikaa". Kirjassa on myös toinen Melartropeuksen suomentama virsi, sekin uudelleen muokattuna, virsi 433 I"n dulci jubilo jo laulu kaikukoon". Samasta alkutekstistä on muodostettu Suomen ev. lut. kirkon virsikirjan virsi 18 "Nyt ilovirttä veisaten".
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Melartopaeus, Petrus Henrici (noin 1550–1610) Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721, Biografiakeskus. Viitattu 11.4.2020.
- ↑ a b c d e f g h Simo Heininen: Melartopaeus, Petrus Henrici (K 1610) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 18.7.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d e f Stefan Östergren: Petrus Henrici Melartopaeus (ruotsiksi) Svenskt Biografiskt Lexikon (1985–1987). Ruotsin valtionarkisto.
- ↑ Veli-Matti Autio: Melartopaeus (1500 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Te kristityt, nyt juhlikaa Virsikirja.fi, Suomen evankelis-luterilaisen kirkko. Viitattu 11.4.2020.
|
