Tukholman metro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stockholms tunnelbana
Stockholm metro symbol.svg
Sijainti Tukholma, Ruotsi
Avattu 1. lokakuuta 1950
Pituus 108 km
Asemia 100
Linjoja 3
Matkoja päivässä 1 070 000

 
Tukholman metron linjakartta
Metrojuna matkalla Mörby Centrumiin.
Junia Söderströmin yllä vanhankaupungin ja Södermalmin välisellä sillalla.
Tunnelissa.

Tukholman metro (ruots. Stockholms tunnelbana) on Ruotsin ainoa metrojärjestelmä maan pääkaupungin Tukholman seudulla. Tukholman metroverkko muodostuu kolmesta linjasta ja sadasta asemasta (101:stä, jos "haamuasema" Kymlinge lasketaan mukaan). Asemista 47 on maan alla ja 53 maan päällä.

Metroliikenteen tilaajana toimii AB Storstockholms Lokaltrafik (SL) ja liikenteenharjoittajana toimi 2005–2009 Veolia Transport. Marraskuusta 2009 lähtien liikenteenharjoittajaksi vaihtui hongkongilainen MTR Corporation.[1]

Linjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Punaisella linjalla on yhteensä 36 asemaa, joista 21 on maan alla (viisi betonikannen alla ja 16 kallioon louhittuna) ja 15 maan päällä. Linja on 41 kilometriä 238 metriä pitkä (vain 18 metriä lyhyempi kuin vihreä linja). Se vihittiin käyttöön 5. huhtikuuta 1964 T-Centralenin ja Fruängenin/Örnsbergin välillä. Linjalla on neljä pääteasemaa, joista Fruängen ja Norsborg ovat etelässä/lounaassa ja Ropsten sekä Mörby centrum koillisessa/pohjoisessa. Aiemmin punainen linja esitettiin metrokartoissa oranssin värisenä.
  • Sinisellä linjalla on yhteensä 20 asemaa, joista 19 on maanalaisia (kaikki kallioon louhittuja) ja vain yksi maanpäällinen. Sinisellä linjalla sijaitsee myös käyttöön ottamaton asema Kymlinge. Linjan pituus on 25 kilometriä ja 516 metriä. Se avattiin 31. elokuuta 1975 T-Centralenin ja Hjulstan välillä. Sinisellä linjalla on kolme pääteasemaa: Kungsträdgården idässä ja Akalla sekä Hjulsta pohjoisessa.
Linja Osuus Avattu Pituus Asemia
10 KungsträdgårdenHjulsta 31. elokuuta 1975 15,1 km 14
11 KungsträdgårdenAkalla 5. kesäkuuta 1977 15,6 km 12
13 NorsborgRopsten 5. huhtikuuta 1964 26,6 km 25
14 FruängenMörby centrum 5. huhtikuuta 1964 19,5 km 19
17 ÅkeshovSkarpnäck 19. marraskuuta 1958 19,6 km 24
18 AlvikFarsta Strand 1. lokakuuta 1950 18,4 km 23
19 Hässelby StrandHagsätra 9. syyskuuta 1951/26. lokakuuta 1952 28,6 km 35
Yhteensä   108 km[2] 100

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

30. syyskuuta 1933 käyttöön vihitty tunneli Södertunneln Södermalmin läpi oli ensimmäinen askel jo olemassa olevien esikaupunkeja palvelevien rautateiden muuntamisessa metroksi siirtämällä keskikaupungin läpi kulkeva osuus tunneliin. Liikenne hoidettiin aluksi raskailla raitiovaunuilla, joita nykyään usein nimitetään premetroksi. Järjestelmän nimi Tunnelbanan (tunnelirata) on myös peräisin tältä ajalta. Alkuperäisellä kolmella asemalla Södermalmilla (Slussen, Södra Bantorget (nykyään Medborgarplatsen) ja Ringvägen (nykyään Skanstull) oli sisäänkäyntien edessä kyltit, joissa oli ympyröity "T". T:n sivuilla oli sanat TUNNEL ja BANAN.

Vuonna 1950 rata muutettiin Slussenin ja Hökarängenin välillä liikennöitäväksi sille pitkään tyypillisillä metrojunilla. Liikenne alkoi 1. lokakuuta, ja metrosta tuli raitioliikenteestä erillinen liikennemuoto. Vuonna 1952 avattiin linja keskustasta läntisiin lähiöihin, ja vuonna 1957 kaksi erillistä linjaa liitettiin toisiinsa keskusrautatieaseman ja vanhan kaupungin kautta. Punainen linja avattiin vuonna 1964 ja sininen vuonna 1975. Viimeisin lisäys vihreään linjaan valmistui vuonna 1994, punaiseen linjaan vuonna 1978 ja siniseen linjaan vuonna 1985.

Tukholman metro tunnetaan hyvin sen asemilla olevasta taiteesta; metroa on kutsuttukin maailman pisimmäksi taidenäyttelyksi. Monilla asemilla on jätetty näkyviin kalliota, erityisesti sinisellä linjalla.

Tukholman metrojunat liikennöivät pääsääntöisesti vasemmanpuoleisen liikenteen mukaan, koska Ruotsissa oli vielä metron rakentamisen alkuaikana myös tieliikenteessä vasemmanpuoleinen liikenne.

Päivä Vuosi Osuus Linja
1. lokakuuta 1950 SlussenHökarängen Vihreä
9. syyskuuta 1951 GullmarsplanStureby Vihreä
26. lokakuuta 1952 HötorgetVällingby Vihreä
22. marraskuuta 1954 SturebyHögdalen Vihreä
1. marraskuuta 1956 VällingbyHässelby gård Vihreä
24. marraskuuta 1957 HötorgetSlussen Vihreä
17. huhtikuuta 1958 SkärmarbrinkHammarbyhöjden Vihreä
19. marraskuuta 1958 Hässelby gårdHässelby Strand Vihreä
19. marraskuuta 1958 HökarängenFarsta Vihreä
19. marraskuuta 1958 HammarbyhöjdenBagarmossen Vihreä
14. marraskuuta 1959 HögdalenRågsved Vihreä
1. joulukuuta 1960 RågsvedHagsätra Vihreä
5. huhtikuuta 1964 T-CentralenFruängen Punainen
5. huhtikuuta 1964 LiljeholmenÖrnsberg Punainen
16. toukokuuta 1965 ÖrnsbergSätra Punainen
16. toukokuuta 1965 T-CentralenÖstermalmstorg Punainen
1. maaliskuuta 1967 SätraSkärholmen Punainen
2. syyskuuta 1967 ÖstermalmstorgRopsten Punainen
2. joulukuuta 1967 SkärholmenVårberg Punainen
29. elokuuta 1971 FarstaFarsta strand Vihreä
1. lokakuuta 1972 VårbergFittja Punainen
30. syyskuuta 1973 Östermalmstorg–Tekniska högskolan Punainen
12. tammikuuta 1975 Tekniska högskolan–Universitetet Punainen
12. tammikuuta 1975 FittjaNorsborg Punainen
31. elokuuta 1975 T-CentralenHjulsta (HallonbergenRinkeby kautta) Sininen
5. kesäkuuta 1977 HallonbergenAkalla Sininen
30. lokakuuta 1977 T-CentralenKungsträdgården Sininen
29. tammikuuta 1978 Universitetet–Mörby centrum Punainen
19. elokuuta 1985 Västra skogenRinkeby (Sundbybergin keskustan kautta) Sininen
15. elokuuta 1994 BagarmossenSkarpnäck Vihreä

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tukholman metrojunat ottavat sähkön raiteen viereen sijoitetusta sivuvirtakiskosta, jossa vihreällä ja punaisella linjalla on 650 voltin tasavirta, sinisellä linjalla 750 voltin tasavirta. Käytössä on 271 modernia vaunua, mutta myös vanhempia 1970- ja 1980-luvun vaunuja on noin 200. Täysimittainen juna käsittää kahdeksan vanhaa tai kolme uutta vaunua. Pituutta junalla on 140 metriä. Vanhemmat vaunusarjat C1–C15 ovat 17,62 metriä pitkiä, 2,8 metriä leveitä ja 3,8 metriä korkeita. Massaa vaunulla on vaihtelevasti 20 ja 30 tonnin väliltä. Vaunussa on 48 istumapaikkaa, koko junassa 384. Normaalisti junat ovat kuusi- tai kahdeksanvaunuisia.

Suurin osa vanhemmista vaunuista on korvattu vuonna 1998 esitellyllä Vagn 2000 (C20)-vaunutyypillä. Normaalisti niillä liikennöidään kaksi- tai kolmivaunuisina junina, ja yhden uuden vaunun pituus on 46,5 metriä. Vanhempia vaunuja käytetään satunnaisesti punaisella ja sinisellä linjalla. Vanhemmista vaunusarjoista on käytössä enää C6, C9, C14 ja C15. Junien huippunopeus on 80 km/h punaisella ja sinisellä linjalla, vihreällä 70 km/h. Laitureiden kohdalla rajoitus on 50 km/h. Junien maksimikiihtyvyys on 0,8 m/s². Raideleveys on 1 435 millimetriä eli sama kuin Ruotsin rautateillä.

"Tukholman salainen metro"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tukholman alla on toinen, Tunnelbana-järjestelmään liittymätön maanalainen rautatie. Usein tätä kutsutaan nimellä Stockholms hemliga tunnelbana. Kyseessä on Östermalmilta Kungsholmeniin johtava kapearaiteinen rautatie, jota käytetään maanalaisen kaukolämpölinjan huoltamiseen. Radan omistaa Birka Energi ja sen raideleveys on 600 mm.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tukholman metro.