Poikittaisrata

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Poikittaisrata
Tvärbanan, Tranebergstunneln, 2016b.jpg
Uudempi A35-vaunu ajamassa Tranebergintunneliin
Perustiedot
Reitti  Solnan asema – Sicklan niemi
Rakennettu  1996–2000
2009–2014
Avattu  tammikuu 2000 (Gullmarsplan – Liljeholmen)
2000 (Liljeholmen – Alvik)
2002 (Gullmarsplan – Sicklan niemi)
2013 (Alvik – Solnan keskus)
2014 (Solnan keskus – Solnan asema)
lokakuu 2017 (Sicklan niemi – Sicklan asema)
Liikenne
Operaattori(t)  Veolia Transport (2000–2012)
Arriva Sverige AB (2012–)
pikaraitiotie
Tekniset tiedot
Pituus  18,2 km
Raiteiden lkm  2
Raideleveys  1 435 mm
Sähköistys  kyllä
Sallittu nopeus  80 km/h
Liikenteenohjaus
Kulunvalvonta  ATC

Poikittaisrata[1] eli Tvärbanan on Tukholmassa liikennöivä pikaraitiotie. Nimensä mukaan se yhdistää Tukholman metron (tunnelbana), Tukholman paikallisjunaliikenteen (pendeltåg) ja linja-autoliikenteen eri kohdista. Poikittaisradalla liikennöidään välillä Solnan asema – Alvik – Sicklan niemi.

Teknisesti Poikittaisrata on erittäin korkeatasoinen pikaraitiotie. Se on pääosin eristetty muusta maaliikenteestä omille reiteilleen, joten junat voivat käyttää suurempia nopeuksia kuin muun tieliikenteen seassa ajavat raitiovaunut. Poikittaisradan liikennettä hoidetaan käytännössä rautatien liikenteenhoitoperiaatteiden mukaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikittaisradan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1996, ja ensimmäinen, 4,9 kilometrin pituinen rataosuus Gullmarsplanin ja Liljeholmenin välillä avattiin liikenteelle tammikuussa 2000. Jo myöhemmin saman vuoden aikana valmistui 4,2 kilometrin jatke Liljeholmenista Alvikiin. Toisesta suunnasta rataa pidennettiin alkuperäissuunnitelmien mukaisesti vuonna 2002 Gullmarsplanilta Sicklan niemeen vuonna 2002, jolloin rata piteni 2,5 kilometrillä. Vaihtoyhteyksien parantamiseksi Läntiselle runkoradalle rakennettiin tammikuussa 2016 paikallisjunaliikenteen asema Årstaberg, jolloin syntyi vaihtomahdollisuus Poikittaisradan ja paikallisjunien välillä. Alvikin ja Gullmarsplanin välisen osuuden kokonaiskustannukset olivat kaksi miljardia kruunua, kun taas Gullmarsplanin ja Sicklan niemen 400 miljoonaa kruunua - tällöin radan kilometrihinta on ollut ensin mainitulla 200 miljoonaa kruunua ja jälkimmäisellä 170 miljoonaa kruunua kilometriä kohden.

Vuonna 2009 aloitettiin radan merkittävä laajennushanke, jota on nimitetty Poikittaisradan pohjoiseksi Solnan-haaraksi. Ensimmäinen, 5,8 kilometrin osuus Alvikista Solnan keskukseen otettiin käyttöön vuonna 2013, jonka jälkeen rataa jatkettiin vielä noin kilometrillä Solnan asemalle elokuussa 2014. Suuren luokan hanke pysyi 5,2 miljardin kruunun kustannusarviossaan (sisältäen uuden varikon ja kaluston). Asiantuntijoiden mielestä Alvik–Solna-radan hyödyt jäivät kustannuksiinsa nähden pieniksi, ja rata rakennettiin liian korkatasoiseksi. Ratakilometrin hinnaksi muodostui 600 miljoonaa kruunua, mikä jää ainoastaan Keskustaradan kolmen miljardin ja metron suunnitellun keltaisen linjan kahden miljardin kruunun alapuolelle.

Hammarbyn rantakaupungin ja Årstadalin tiivistyneen kaupunkirakenteen johdosta matkustajamäärät ovat kehittyneet ennusteita voimakkaammin. Tämän takia vuoroväliä on tihennetty kymmenestä minuutista 7,5 minuuttiin Alvikin ja Sicklan välillä.

Liikenteen alusta lähtien mukana olleet junakohtaiset konduktöörit poistettiin sekä Nockebynradalta että Poikittaisradalta kesäkuussa 2016, jonka jälkeen junassa on ollut vain kuljettaja, ja matkustajat leimaavat lippunsa itse asemilla ja pysäkeillä.

Erilaisesta kulunvalvontatekniikasta johtuen linjan päästä päähän matkustavan oli vaihdettava junaa vuoteen 2017 saakka. Maaliskuussa 2017 vanhempi rataosuus Sicklan ja Alvikin välillä suljettiin suurempaa peruskorjausta varten, ja samalla kulunvalvonta päivitetään yhteensopivaksi Solnan pään kanssa. Lokakuussa 2017 liikennöinti alkaa uudelleen, jolloin junanvaihto Alvikissa lakkaa ja rata pitenee idässä Sicklan niemestä Sicklan asemalle, jossa on vaihtomahdollisuus Saltsjönradalle.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rata on koko pituudeltaan kaksiraiteinen, ja sen raideleveys on eurooppalainen standardi 1 435 millimetriä. Poikittaisradan turvalaitteet ovat myös korkeatasoisia. Kaikki junayksiköt on varustettu automaattisella kulunvalvonnalla, opastimina käytetään ruotsalaisia rautatien opastimia, ja SL:n operoima liikenteenohjaus on keskitetty yhteen pisteeseen. Suurin sallittu nopeus on 80 km/h, tosin joillakin osuuksilla tätä alhaisempi.

Poikittaisrata on pääosin eristetty muusta maaliikenteestä omalla reitilleen. Hammarbyn rantakaupungissa rata kulkee katuraitiotien tavoin ajokaistojen välissä keskellä katua, ja lisäksi Liljeholmenin ja Gröndalin välillä sekä Sundbybergin keskustassa raitiotie kulkee muun liikenteen seassa. Radalla on useita siltoja, kuten Allénsilta, Gröndalinsilta, Alvikinsilta, Ulvsundansilta ja Bällstansilta, kuten myös kolme pidempää tunnelia: Årstadalintunneli, Alvikintunneli ja Tranebergintunneli.

Metroradalta ja Ruotsin rautatieverkosta on olemassa useita yhdysraiteita Poikittaisradalle, esimerkiksi Globenin ja Gullmarsplanin pysäkkien välistä metron vihreälle linjalle. Tätä yhteyttä käytetään lähinnä silloin, kun uusia metrojunia tuodaan kaukojunilla tai vanhoja viedään romutettavaksi tai huollettavaksi kauemmas, sillä metrojunat tuodaan usein tavarajunilla. Lisäksi Lljeholmenin pysäkin eteläpuolelta on yhteys Nybodantunnelin kautta rautatieverkkoon vanhaa rautatietunnelia pitkin, ja tätä tunnelia käytetään edelleenkin polttoainekuljetuksiin tavarajunin Cementan laitokselle. Tällä hetkellä se on Ruotsin ainoa rataosuus, jolla liikennöi sekä tavarajunia että raitiovaunuja.

Alvikin aseman pohjoispuolella Tranebergintunnelista on yhteys Bromman varikolle, jolta taas on radat sekä Nockebynradalle että metroverkkoon. Bromman varikkoa käytetään kuitenkin nykyisin enää vain Nockebynradan vaunuja, kun taas Poikittaisradan vaunuja säilytetään ja huolletaan vuonna 2015 valmistuneella Ulvsundan varikolla, joka sijaitsee Johannesfredin pysäkin läheisyydessä.

Matkakortin leimauspiste laiturilla

Liikennöinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne kuuluu SL-liikenteeseen, joten liikenteen suunnittelusta, tilaamisesta sekä lippu- ja informaatiojärjestelmästä vastaa SL. Aina liikenteen aloittamisesta vuodesta 2000 elokuuhun 2012 radan liikennöitsijänä toimi Veolia Transport, jonka jälkeen kilpailutuksen voitti Arriva Sverige AB, jonka sopimus jatkuu elokuuhun 2020, optiolla sopimuksen jatkamisesta aina elokuuhun 2014 saakka. Vuonna 2015 Alvikin ja Sicklan välillä oli talvisin arkipäivänä keskimäärin 62 000 matkustajaa ja Alvikin ja Solnan välillä 15 000 matkustajaa. Matkustajamääriltään merkittävimmät pysäkit vuonna 2015 olivat Liljeholmen, Gullmarsplan, Alvik ja Årstaberg.

Poikittaislinja muodostuu yhdestä linjasta, jonka varrella on 26 asemaa. Vuoroväli on pääsääntöisesti kymmenen minuuttia, mutta ruuhka-aikaan liikennöidään 7,5 minuutin välein.

Linja Osuudet Pituus Asemia
22 Sicklan asema – Solnan asema 18,2 km 26

Osa asemista, kuten Alvik on lähempänä metroasemia hisseineen, liukuportaineen ja palveluineen, kun taas osa on hyvin pelkistettyjä tavallisia katuraitiotiepysäkkejä, kuten Gröndal. Kaikki pysäkit ja asemat ovat kuitenkin esteettömiä, ja junan ja laiturin välillä ei ole korkeuseroa. Laitureilla on SL:n lipputolppia, joilla matkakortti tulee leimata ennen vaunuunnousua. Lisäksi laitureilta löytyy aina vähintään yksi lippuautomaatti.

Informaatiojärjestelmä on pääosin yhtenevä metron vastaavan kanssa: esimerkiksi laiturinäytöt ovat samaa mallia. Junien sisällä olevilla näytöillä ja kuulutuksilla kerrotaan junan kulkusuunta, seuraavan pysäkin nimi, mahdolliset vaihtoyhteydet ja kellonaika. Laitureilla näytöillä näytetään seuraavat saapumisajat ja poikkeustiedotteita, ja lisäksi saapuvien junien kulkusuunnat kuulutetaan automaattisesti. Juna pysähtyy vain, jos pysäkillä on matkustajia tai joku vaunussa olevista painaa pysähtymispainiketta.

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudemman A35-vaunun matkustamo

Poikittaisradalla on käytössä kahta erilaista junatyyppiä, joiden mallinimet ovat A32 ja A35. Ensin mainittu Bombardierin valmistamaan Flexity Swift -vaunuun perustuva malli on ollut käytössä liikenteen aloittamisesta lähtien. Uudempi, CAF:n valmistamaan Urbos AXL -junaan perustuva A35-vaunutyyppi otettiin käyttöön Solnan radan avaamisen yhteydessä lokakuussa 2013. Molemmat junat ovat noin 30 metriä pitkiä, ja niissä on 72–78 istumapaikkaa. Kaksi vaunua voidaan kytkeä yhdeksi, 60 metriä pitkäksi junaksi, mikä on myös asemalaitureiden mahdollistama junan enimmäispituus. Pääosin liikenteessä junat ovat tätä nykyä aina kaksivaunuisia. Vertailun vuoksi Tukholman metrojunat ovat 140, paikallisjunat 214 ja Helsingin raitiovaunut 27 metriä pitkiä.

Tyyppi Istumapaikkoja Seisomapaikkoja Pituus (mm) Paino (tuhat kg) Yksiköiden lkm Jatkuva teho (kW) Leveys (cm) Huippunopeus (km/h) Käyttöönotto
A35 72 203 30 800 3 480 265 90 2013
A32 78 133 29 700 37,5 3 480 265 80 1999

Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sicklan niemi − Alvik[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikittaisradan nykyisen pääteaseman Sicklan niemen ja Alvikin aseman välillä on seuraavat pysäkit:

Poikittaisradan itäpäässä Hammarbyn eteläsatamassa on linjan nykyinen päätepysäkki Sicklan niemi (ruots. Sickla udde), jota seuraa Sicklan laituri (ruots. Sickla kaj) pienen matkan päässä varsinaisesta satamalaiturista. Hammarbyn rantakaupungin keskustassa on seuraava pysäkki Luma, joka on aiemmin alueella sijainneen vanhan teollisuusalueen nimi. Viimeisenä pysäkkinä tällä alueella on Mårtensdal alueen länsilaidalla.

Rata alittaa Nynäsvägenin moottoritien ja siirtyy Johanneshovin kaupunginosan puolelle Gullmarsplanille, jossa on vaihtoyhteys metron vihreälle linjalle samannimisen metroaseman yhteydessä. Globen palvelee Globenin stadionia, ja siltäkin on vaihtoyhteys yhdelle vihreän linjan haaralle.

Årstan kaupunginosassa linjan varrella on järjestyksessä idästä lukien pysäkit Linde, Vallan tori (ruots. Valla torg), Årstafältet ja Årstaberg.  

Årtstadalin tunnelin jälkeen rata siirtyy Liljeholmenin ja Gröndalenin alueelle, jossa on pysäkit Årstadal, Liljeholmen,Trekanten, Gröndal. Tämän jälkeen rata ylittää Essingensalmen ja tulee Stora Essingenin saarelle, jossa on pysäkki Stora Essingen. Ennen saapumista Alvikiin rata ylittää vielä kerran meren Alvikinsiltaa pitkin, pysähtyy Alvikin rannan (ruots. Alviks strand) pysäkillä ja sukeltaa Alvikintunneliin. Alvikissa on vaihtomahdollisuus Nockebynradalle ja metron vihreälle linjalle.

Alvik − Solnan asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikittaisrata jatkuu Alvikista kohti Solnan asemaa. Suurin osa radasta otettiin liikenteelle 28. lokakuuta 2013, mutta Solnan asemalle rata jatkui Solnan keskuksesta vasta 18. elokuuta 2014. Alvikin jälkeen rata kulkee Tranebergintunnelin ja sillan kautta Johannesfredin pysäkille, joka sijaitsee Ulvsundan teollisuusalueen eteläosassa. Saman alueen pohjoisosassa on seuraava pysäkki, Norra Ulvsunda. Tämän jälkeen tulee Karlsbodavägen radan sivutessa samannimistä katuyhteyttä Mariehällin kaupunginosassa Brommassa.

Rata siirtyy Sundbybergin puolelle, jossa ensimmäisenä pysäkkinä on Bällstan silta (ruots. Bällsta bro). Sundbybergin keskustassa on kunnan nimikkopysäkki Sundbyberg, jossa on vaihtomahdollisuus metron siniselle linjalle sekä paikallis- ja kaukojuniin. Lopulta rata siirtyy Solnan kunnan alueelle, jossa on kolme viimeistä pysäkkiä: Solna Business Park, Solnan keskus (ruots. Solna Centrum) ja Solnan asema (ruots. Solna station). Ensin mainittu sijaitsee Skytteholmin kaupunginosan länsiosassa, ja on aikaisemmalta nimeltään Virebergin teollisuusalue (ruots. Vireberg industriområde). Solnan keskuksessa pysäkki on kauppakeskuksen ja muiden palvelujen välittömässä läheisyydessä, ja Hagalundin kaupunginosassa Solnan asemalla on vaihtomahdollisuus paikallisjuniin.

Keskustelua käydään Tvärbananin jatkamisesta pohjoiseen Kistaan, ja itään Nackaan ja Slussenille. Nämä jatkot johtaisivat lisävaihtomahdollisuuksiin metron sinisen linjan sekä myös Saltsjöbananin kanssa.

Poikittaisradan reitti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaikki tietämisen arvoinen Tukholman uudesta metrosta (PDF) (s. 15) Tukholman läänin maakäräjät. Viitattu 30.6.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]