Ero sivun ”Vampyyri” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
21 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
p
kh
(Kh, suomessa ei ole sinä-passiivia.)
p (kh)
===Vampyyrit myöhemmissä kansantarinoissa===
[[Image:Burne-Jones-le-Vampire.jpg|thumb|250px|Philip Burne-Jonesin vampyyri vuodelta 1897.]]
Rikkain vampyyritarinaperinne löytyy [[Itä-Eurooppa|Itä-Euroopasta]] ja [[Kreikka|Kreikasta]]. Esimerkiksi 1730-luvundokumentoitu Arnold Paolen tapaus sattui [[Belgrad]]issa nykyisessä Serbiassa.<ref>Wilson II s.461</ref> Osaksi vampyyritarinoiden leviämisen pohjana ovat historialliset sodat Turkkia vastaan ja alueen ortodoksisen kristinuskon kirkon propaganda katolilaisuutta ja islamin uskoon kääntymistä vastaan.<ref name="Laine">Bram Stoker - Dracula, suomentajan esipuhe</ref>Leviämiseen vaikutti myös Unkarin liittäminen Itävaltaan.
Eri maailmankolkkien vampyyrimyytit poikkeavat toisistaan kuvauksissaan tavoista ja ulkonäöstä. Keski ja Itä-Euroopan vampyyrit olivat punakoita ja usein lihavia. [[Kiina]]lainen vampyyri saa voimansa kuunvalosta, kun taas [[määri]]läinen vampyyri jättää käärinliinansa hautaan ja karkaa uhriensa kimppuun alastomana.<ref name="Laine"/> [[Baijeri]]lainen vampyyri, ''Nachtzehrer'' nukkuu vasen silmä auki ja peukalot yhteenliitettyinä. <ref name="Bunson">Matthew Bunson - The Vampire Encyclopedia</ref>
 
[[Kuva:Moraine le vampire.jpg|thumb|left|250px|Vampyyrin tuhoaminen vaarnalla.]]
[[Bulgaria]]laisella ''ubour''- vampyyrilla on vain yksi sierain. [[Meksiko]]ssa tunnetaan Nahuatl-kansalta ja [[Asteekit|Asteekeilta]]
periytyvät ''tlaliques'' - ja ''civatateo'' - noita-vampyyrit. Edellinen on muodonmuuttaja ja voi lähestyä uhria kalkkunan hahmossa tai tulipallona. Civatateota pidetään synnytyksen yhteydessä kuolleen aatelisen palanneena henkenä. Uhreina ovat erityisesti lapset, jotka se surmaa näännyttämällä. Ulkonäköä kuvataan kalpeaksi, kädet ovat kalkin värjäämät ja tahraisissa vaatteissa on kuvattuna ristiin asetetut luut.
[[Brasilia]]lainen vampyyri on ''lobishomen'', joka vainoaa erityisesti naisia, mutta ei pyri surmaamaan heitä vaikka imee verta. Uhrilla ilmenee pian [[hyperseksuaalisuus|hyperseksuaalisuuden]] oireita. Nimen alkuperä on [[Portugali]]ssa, missä se on [[ihmissusi]]mainen olento.<ref name="Bunson"/>
Venäläisestä vampyyriperinteestä tunnetuin on ''upyr''. Se liikkuu keskipäivästä keskiyöhön, ja on erittäin verenhimoinen hyökäten sekä lasten että aikuisten kimppuun. Jos upyr löydetään, sen voi tuhota siunatulla vedellä ja lyömällä vaarna yhdellä iskulla rinnan läpi. Itse nimitys ''upyr'' on muunnoksina esim. ''upior'' Puolassa, ''upor'' Valko-Venäjällä ja ''upir'' Ukrainassa, vaikka olento on kuvaukseltaan erilainen.<ref name="Bunson"/>
[[Katalepsia]] aiheuttaa syvän tajuttomuustilan, josta herääminen voi kestää jopa viikkoja. Potilasta voitiin tässä tilassa kehittymättömämmän lääketieteen aikana luulla kuolleeksi, ja hänet saatettiin [[elävältä hautaaminen|haudata elävältä]]. Herättyään arkussa hän luonnollisesti huusi, ja tällaisia huutoja pelättiin. Joskus hauta, jossa epäiltiin olevan vampyyri, kaivettiin auki ja huomattiin, että [[kalmo]] oli verentahrima, mikä tietenkin vahvisti uskomusta, että kyseessä oli vampyyri. Ihmiset pelkäsivät vielä [[1800-luku|19. vuosisadalla]] elävältä hautaamista niin paljon, että hautoihin asennettiin laitteita, joilla saattoi ilmoittaa, että ei ollut kuollut. [[Ranskan akatemia]] palkitsi tohtori Jostin, kun tämä oli keksinyt nännien nipistämiseen tarkoitetut [[pihdit]], joilla voitiin käytännössä varmasti osoittaa ruumis kuolleeksi{{Lähde}}.
 
Paul Barberin mukaan vampyyriruumiit osoittivat merkkejä alkavasta mätänemisestä. Ruumiit turposivat kun kaasut kertyivät vartaloon ja lisääntynyt paine pakotti veren vuotamaan nenästä ja suusta. Tämä sai vartalon näyttämään "pullealta" ja "punertavalta" - muutoksia, jotka olivat kaikki erityisen silmiinpistäviä, jos henkilö oli ollut kalpea tai laiha eläessään. Joskus kun avattiin hautoja, jossa epäiltiin olevan vampyyri, havaittiin hautojen olevan tyhjiä. Tästä pääteltiin, että vampyyri oli noussut haudasta imeäkseen verta. Tällaisista haudoista kalmot oli useimmiten todennäköisesti vienyt kalmovaras.
 
Epämuodostumat ja muut poikkeamat kasvoissa tai kehossa ovat mahdollisesti antaneet vaikutteita vampyyrimyyttiin. [[Kristinusko]] on aikanaan vahvistanut käsitystä siitä, että tietyllä tavalla synnissä kuollut ihminen voisi paholaisen vaikutuksesta joutua jatkamaan maanpäällistä vaellustaan muita vainoten. Toiseksi vampyyrimyyttien aiheuttajaksi on usein arveltu harvinaista perinnöllistä veritautia [[porfyria]]a, joka aiheuttaa muun muassa vahvaa valonarkuutta ja jonka yleinen oire on [[anemia]]. Varsinaisia todisteita porfyrian yhteydestä vampyyrimyyttiin ei kuitenkaan ole, eikä selitystä pidetä enää yhtä uskottavana kuin aiemmin, kun sairauden esimerkiksi virheellisesti luultiin helpottuvan verta juomalla. Vampyyrien valonarkuus ei myöskään niinkään kuulu alkuperäisiin myytteihin, vaan on modernia perua. Myös [[vesikauhu]]a eli raivotautia on pidetty mahdollisena vampyyrimyyttien syynä.
[[John Polidori]] julkaisi [[Englanti|Englannissa]] ''New Monthley Magazinessa'' vuonna 1819 ''The Vampyre'' -novellinsa. Se oli ensimmäinen moderni vampyyrikertomus, ja se kertoi tarinan verenhimoisesta lordi Ruthvenista. [[George Gordon Byron|George Byron]] saattoi olla novellin ideoija.<ref name="Laine"/>
 
Englanninkielisen kirjallisuuden ulkopuolella tunnettuja varhaisia vampyyritarinoita ovat muun muassa [[Nikolai Gogol]]in ''Mirgorod'' - kokoelmassa ilmestynyt ''Viy'' vuodelta (1835) ja [[Guy de Maupassant]]in ''Le Horla'' (1886). ''Viy'' on suomennettu 1966 nimellä ''Maahisten valtiatar''. [[Aleksei Tolstoi]]n novelleista ''Upyr'' ilmestyi ensimmäisenä 1841.
 
[[Sheridan Le Fanu]]n tunnettu vampyyrinovelli ''Carmilla'' puolestaan vaikutti vuonna 1897 ilmestyneeseen [[Bram Stoker]]in romaaniin ''[[Dracula (romaani)|Dracula]]'', joka lienee vampyyrikirjallisuuden kuuluisin kirja. ''Dracula'' perustuu etäisesti historialliseen henkilöön [[Vlad Seivästäjä]]än.<ref name="Laine"/> Stokerin kirja loi modernin vampyyrimyytin ja teki siitä myöhemmin populaarikulttuurin osan. Stokerin luoma Dracula-hahmo vietti päivät [[ruumisarkku|ruumisarkussa]] ja nousi yöllä saalistamaan ihmisten verta. Hän kykeni muuntumaan [[lepakko|lepakoksi]], joka lensi pimeydessä sopivaa uhria etsien.<ref name="Veri"/> Stokerin teokselle oli ominaista selvä eroottinen lataus: vampyyri valitsee mieluiten uhrikseen nuoren kauniin naisen, ja itse verenjuontitoimitus on hekumallinen kokemus niin vampyyrille kuin uhrillekin. Vampyyri onkin ajan saatossa muuttunut julmasta pedosta eräänlaiseksi kiehtovaksi, romanttiseksi ja traagiseksikin olennoksi.
 
===Televisiossa===
Suomen televisiossa vampyyrifiktiota ovat edustaneet muun muassa [[televisiosarja|sarjat]] ''[[Buffy, vampyyrintappaja]]'' ja ''[[Angel (televisiosarja)|Angel]]'' sekä vuosina 1966–1971 tehty kauhusaippuasarja ''Dark Shadows'', josta tehtiin vuonna 1991 uusi, 12-osainen sarja ''Yön vampyyrit''. Hyvin tunnettu vampyyriaiheisten televisiosarjojen joukossa on yhdysvaltalainen ''[[True Blood]]'' (2008–2014). Nuorille suunnattuja vampyyrisarjoja ovat puolestaan ''[[Teinidracula]]'' ja vuonna 2010 ensiesityksensä saanut ''[[Vampyyripäiväkirjat]]''. Lisäksi vuosina 2008-20132008–2013 ensimmäisen kerran esitetyssä brittiläisessä sarjassa ''[[Being Human]]'' osa hahmoista on vampyyreja.
 
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Wilson, Colin | Nimeke=Ovi tuntemattomaan I-III–II| Suomentanut Jorma Sappinen | Julkaisupaikka= Tampere | Julkaisija=Fanzine Oy | Vuosi=1983 | Tunniste=ISBN 951-9287-04-3}}
*Ovi tuntemattomaan II ISBN 951-9287-05-1
* Bram Stoker - Dracula, suomentajan esipuhe Jarkko Laine ISBN 951-1-12411-0
* Hovi Tuomas - Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2015, ISBN 978-952-222-577-1
* Bunson, Matthew, The Vampire Encyclopedia, Crown Trade Paperbacks, 1993, New York, ISBN 0-517-88100-4
 
===Viitteet===
{{Viitteet}}

Navigointivalikko