Ero sivun ”Puolan–Neuvosto-Venäjän sota” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laajennusta ja viitteitä
(Laajennusta & korjausta)
(Laajennusta ja viitteitä)
{{Pääartikkeli|[[Länsi-Ukrainan kansantasavalta]]}}
 
Puolan itärajaa ei sovittu [[Versailles’n rauha]]ssa. [[Entente]]n valtiot eivät uskoneet että neuvostovalta Venäjällä olisi pysyvä, vaan raja sovittaisiin valkoisten noustua jälleen valtaan. Saksan joukot vetäytyivät Itä-Euroopasta 11. marraskuuta 1918 solmitun aselevon jälkeen.<ref name="gale1">Gale</ref> Tässä uskossa myös [[valtionhoitaja]] [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]] halusi, että [[Suomi]] olisi osallistunut [[Judenitsin hyökkäys|Judenitsin hyökkäykseen]] Virosta [[Petrograd]]ia vastaan vuonna 1919, mihin presidentiksi valittu [[K. J. Ståhlberg]] ja eduskunta eivät kuitenkaan suostuneet lähinnä [[Edistyspuolue]]en ja [[maalaisliitto|Maalaisliiton]] vaikutuksesta.<ref>{{kirjaviite|Tekijä=Sakari Virkkunen|Nimeke=Ståhlberg, Suomen ensimmäinen presidentti|Vuosi=1978|Sivu=36-38|Julkaisija=Otava|Tunniste=ISBN 9511049704}} </ref>
 
{{Pääartikkeli|[[Luoteis-Venäjän armeija]]}}
 
== Sota ==
Saksan ja Itävalta-Unkarin vetäytyminen Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta tappioon päättyneen [[Ensimmäinen maailmansota|I maailmansodan]] jälkeen oli johtanut avoimeen tilanteeseen virallisen rauhansopimuksen puuttuessa. Tällöin otti puna-armeijabolševikit vallan [[Valko-Venäjä]]llä, [[Ukraina]]ssa ja [[Vilna]]n alueen [[Liettua]]ssa. Puolassa valtaannoussut kenraali Piłsudski koki tilanteen sellaiseksi,Piłsudskin ettämielestä puolalaisten olisi vallattava mahdollisimman paljon alueita ja kukistettava alueella valtaa pitävän puna-armeijanbolševikien joukot. Piłsudski koki käynnissä olleen [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodan]] antavan Puolalle mahdollisuuden tunkeutua puna-armeijanbolševikien valtaamille läntisille alueille.
 
Puolan hyökkäys alkoi huhtikuussa 1919, ja Piłsudskin joukot valtasivat [[Vilna]]n 21. huhtikuuta ja Valko-Venäjän [[Minsk]]in elokuussa. Puolalaiset eivät luovuttaneet liettualaisille kiistanalaisia alueita ml. Vilnan kaupunki.<ref name="Kallio 2009, s. 203">Kallio 2009, s. 203</ref>, <ref name="Salis110">Salis 1966: 110.</ref>
 
{{Pääartikkeli|[[Puolan–Liettuan sota]]}}
 
Latvialaisten joukkojen kanssa puolalaiset valtasivat [[Daugavpils]]in tammikuussa 1920 ja se palautettiin Latvialle. [[Ukrainan kansantasavalta|Ukrainan kansallisen tasavallan]] [[Symon Petljura]] liittoutui Puolan kanssa huhtikuussa 1920, ja yhdessä liittolaiset valtasivat [[Kiova]]n 7. toukokuuta 1920, mutta joutuivat pian peräytymään Tuhatševskin ja Budjonnyin ylivoimaisten joukkojen edessä. Puna-armeijan vastahyökkäys käynnistyi toukokuun puolivälissä 1920. Tällöin puna-armeija oli selvittänyt tilanteen edukseen Venäjän sisällissodan muilla rintamilla. Kiev siirtyi puna-armeijan valtaan 13. kesäkuuta 1920 ja Vilna 14. heinäkuuta 1920. Neuvosto-Venäjä perusti valtaamassaan [[Białystok]]in kaupungissa [[Väliaikainen Puolan vallankumouskomitea|Väliaikaisen Puolan vallankumouskomitean]] puheenjohtajanaan [[Julian Marchlewski]] luodakseen kommunistisen hallinnon puna-armeijan valtaamille puolalaisalueilla. Kommunistinen puolalaishallinto ei kuitenkaan saanut laajaa Puolan kansan tukea, ja sen kausi päättyikin 22. elokuuta 1920.<ref name="gale1"/>
Neuvosto-Venäjä perusti valtaamassaan [[Białystok]]in kaupungissa [[Väliaikainen Puolan vallankumouskomitea]]n puheenjohtajanaan [[Julian Marchlewski]] luodakseen kommunistisen hallinnon puna-armeijan valtaamille puolalaisalueilla. Kommunistinen puolalaishallinto ei saanut laajaa Puolan kansan tukea, ja sen kausi päättyikin 22. elokuuta 1920.<ref name="gale1"/>
 
Heinäkuussa Iso-Britannia ehdotti aselepoa ja Puolan itärajan [[Curzonin linja]]a, joka olisi jättänyt Ukrainan ja Valko-Venäjän puna-armeijallebolševikeille. Ehdot eivät miellyttäneet Puolaa. Puna-armeijan hyökkäys, erityisesti Budjonnyin ratsuväki, aiheutti puolalaisten joukkojen keskuudessa paniikkia. Tässä tilanteessa puolalaiset pyysivät Iso-Britannialta ja Ranskalta sotilaallista tukea. Ranskasta puolalaiset saivat rahaa ja aseita. Lisäksi ranskalainen kenraali [[Maxime Weygand]] tuli neuvonantajaksi. Muitakin ranskalaisupseereja tuli puolalaisten avuksi. Heidän joukossaan oli tuleva ranskalaiskenraali [[Charles de Gaulle]]. Puolalaiset saivat rivinsä järjestykseen, vaikka joutuivatkin perääntymään. Puna-armeija teki edetessään virheen jakaessaan joukkonsa kahteen pääsuuntaan eli kenraali Tuhatševskin edetessä joukkoineen kohti Varsovaa ja kenraali Budjonnyin etelämpää kohti [[Lviv|Lwówia]]. Tässä ahdistavassa tilanteessa puolalaiset muodostivat kansallisen kokoomushallituksen pääministerinä galitsialainen talonpoikaisjohtaja [[Wincenty Witos]].<ref name="Salis112">Salis 1966: 112.</ref>
 
Puna-armeija saartoi elokuussa Varsovan. Puolaisten joukkojen komentaja kenraali Piłsudski oli laatinut suunnitelman tilanteen pelastamiseksi. Varsovan puolustuslinja jätettäisiin heikon kenraali [[Józef Halle]]n johtaman joukon haltuun, kun taas rintaman eteläosan puolalaiset tekisivät hyökkäyksen kohti pohjoista ja venäläisten selustaa. Puolustuksen heikentäminen hyökkäystä varten merkitsisi Varsovan menetystä suunnitelman epäonnistuessa, mutta Piłsudski piti kaupungin menetystä muutenkin väistämättömänä, ellei venäläisistä saavutettaisi voittoa.<ref name="thw100" />
{{Pääartikkeli|[[Varsovan taistelu (1920)]]}}
 
Elokuun lopulla 1920 kuusi puolalaista ratsuväkirykmenttiä kukisti Budjonnyin ratsuväkiarmeijan Zamoscin itäpuolella käydyssä Komarówin taistelussa. Kuukautta myöhemmin jalkaväkidivisioonat taistelivat [[Grodno]]n lähellä. Puolalaiset voitttivat taistelun ja valloittivat Grodnon 25. syyskuuuta. Sen jälkeen puolalaiset valloittivat Vilnan ja 12. lokakuuta Minskin.<ref name="Salis113">Salis 1966: 113.</ref>
 
Sota ei tämän jälkeen jatkunut, vaan se päättyi Puolalle edullisen rauhansopimuksen solmimiseen. Neuvosto-Venäjän ja Puolan raja sovittiin [[Riian rauha]]ssa 18. maaliskuuta 1921, jossa suuri osa Ukrainaan jäi Venäjän yhteyteen<ref name="gale1"/>. TämäNeuvostohallitus johtuisaattoi paljoltilohduttautua siitäsillä, että [[VladimirNeuvosto-Venäjä Lenin]]menetti uskoivain sosialistisen100 vallankumouksenkilometriä ajavanleveän Puolanvyöhykkeen länsirajalta Valko-Venäjän ja Ukrainan alueista, joka tapauksessaei Neuvostoliitonollut haltuunkohtalokasta neuvostotaloudelle.<ref>{{Lähdekirjaviite|Tekijä=Pertti Luntinen|Nimeke=Sota Venällä - Venäjä sodassa |Selite = Venäjän reuna-alueet: Vallankumouksen vientiä |Vuosi=2008|Sivu=513|Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|Tunniste=ISBN 9789517469784}}. </ref>
 
==Lopputulos==
Sodan lopputuloksesta ei olla yksimielisiä. Sekä puolalaiset että venäläiset väittävät voittaneensa sodan. Puolalaisten mielestä sota oli vastasaavutetun itsenäisyyden onnistunut puolustaminen, venäläisten mielestä taas [[ulkovaltojen interventio Venäjän sisällissodassa|ulkomaisen intervention]] onnistunut torjuminen.{{Lähde}} Voitokas taistelu puna-armeijaa vastaan kohotti Puolan Euroopassa nauttimaa arvonantoa.<ref name="Salis114">Salis 1966: 114.</ref>
 
Puolalaisten lähteiden mukaan puolalaisilla leireillä oli vuonna 1920 80&nbsp;000–85&nbsp;000 venäläistä [[sotavanki]]a, joista kuoli leireillä 16 000–17&nbsp;000.<ref>http://www.archiwa.gov.pl/lang-en/exhibitions/398-polish-russian-findings.html </ref> Irina Mihutina arvioi 1995 vankeja olleen 165&nbsp;550, joista 70&nbsp;000 olisi saanut surmansa.<ref>http://www2.ng.ru/polemics/2001-01-13///8_error.html </ref> Suurempiakin lukuja on esitetty.<ref>http://sp.rian.ru/international/20090901/122932496.html </ref>
 
Sotatoimet päättyivät aselepoon lokakuussa 1920, ja muodollisesti rauha solmittiin maaliskuussa 1921 [[Riian rauhassarauha]]ssa. Nykyisten [[Valko-Venäjä]]n ja [[Ukraina]]n länsiosat joutuivat tällöin Puolalle. Bolševikeille jääneelle puolelle perustettiin [[Puolalaisten autonominen piirikunta|autonomisia piirikuntia]] puolalaisille. Sota vaikutti myös Neuvosto-Venäjän ja Liettuan suhteisiin, kun ne tunnustivat toisensa Moskovan rauhassa 12. heinäkuuta 1920 ja sopivat rajansa. Elokuussa 1920 puolalaiset hyökkäsivät Liettuaan ja miehittivät [[Puolan–Liettuan sota|Puolan-Liettuan sodassa]] [[Vilna]]n alueen, jonka perääntyvät venäläiset olivat luovuttaneet Liettualle. Vilnassa muodostettiin puolalaisten hallussa ollut Keski-Liettuan komitea (Komisja Rządząca Litwy Środkowej), joka järjesti kansanäänestyksen ja äänesti helmikuussa 1922 liittymisestä Puolaan. Toisaalta puolalaiset eivät onnistuneet luomaan Piłsudskin haaveilemaa niin sanottua [[Międzymorze]]n liittovaltiota. [[Toineneli maailmansota|Toisessapuolalais-ukrainalais-liettualaista maailmansodassa]]liitttokuntaa.<ref vaikuttaneet kenraalit [[Charles de Gaulle]] ja [[Władysław Sikorski]] ottivat molemmat osaa sotaan, de Gaulle toimi Puolan armeijan neuvonantajana ja Sikorski upseerina.name="Salis114" {{Lähde}}/>
 
<gallery>
* Gale, Encyclopedia of Russian History, s. 1436–1437
*{{Kirjaviite | Tekijä=Aulis Kallio | Nimeke=Liettuan historia | Selite= | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 978-951-98665-3-6}}
*{{Kirjaviite | Tekijä=J. R. von Salis | Nimeke=Uudemman ajan maailmanhistoria | Selite= Osa 5 - Versaillesista talouspulaan | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1966 | Tunniste=}}
 
===Viitteet===
13 550

muokkausta

Navigointivalikko