Ero sivun ”Äänitaide” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p kh, w
LKFbot (keskustelu | muokkaukset)
botit
38 359 muokkausta
p Mallineesta ylimääräinen "Malline:" -teksti pois using AWB
Rivi 1: Rivi 1:
[[Image:Singing Ringing Tree Stitch.jpg|thumb|250px|''Panopticon: The Singing Ringing Tree'' on ääniveistos.]]
[[Image:Singing Ringing Tree Stitch.jpg|thumb|250px|''Panopticon: The Singing Ringing Tree'' on ääniveistos.]]


'''Äänitaide''' on taidetta [[Ääni|äänestä]], käyttäen ääntä sekä sen [[medium]]ina että [[aihe]]ena.
'''Äänitaide''' on taidetta [[Ääni|äänestä]], käyttäen ääntä sekä sen [[medium]]ina että [[aihe]]ena.


Äänitaide sai alkunsa [[Futuristi|futuristi]] [[Luigi Russolo|Luigi Russolon]] varhaisista keksinnöistä, joissa hän vuosina 1913–1930 rakensi äänikoneita, jotka toistivat teollisen aikakauden kalketta ja sodankäynnin jyrinää. Varhaista äänitaidetta olivat myös samanaikaiset [[dada]]n ja [[Surrealismi|surrealistien]] kokeilut. Äänitaiteen varhaisiksi edelläkävijöiksi luetaan myös futuristi [[Filippo Tommaso Marinetti]] sekä [[Tristan Tzara]] ja [[Kurt Schwitters]].
Äänitaide sai alkunsa [[futuristi]] [[Luigi Russolo]]n varhaisista keksinnöistä, joissa hän vuosina 1913–1930 rakensi äänikoneita, jotka toistivat teollisen aikakauden kalketta ja sodankäynnin jyrinää. Varhaista äänitaidetta olivat myös samanaikaiset [[dada]]n ja [[Surrealismi|surrealistien]] kokeilut. Äänitaiteen varhaisiksi edelläkävijöiksi luetaan myös futuristi [[Filippo Tommaso Marinetti]] sekä [[Tristan Tzara]] ja [[Kurt Schwitters]].


[[Marcel Duchamp]]in sävellys ''Erratum Musical'' koostui kolmesta äänestä, jotka laulettiin hatusta vedetyistä nuoteista, mikä oli sattumanvarainen akti. Se vaikutti myöhemmin [[John Cage]]n sävellyksiin. Cage sävelsi vuonna 1952 teoksen ''[[4′33″]]'', joka oli neljä minuuttia 33 sekuntia kestävä musiikkiesitys hiljaisuutta (neljä minuuttia 33 sekuntia on 273 sekuntia ja miinus 273 celsiusastetta on absoluuttinen nollapiste).
[[Marcel Duchamp]]in sävellys ''Erratum Musical'' koostui kolmesta äänestä, jotka laulettiin hatusta vedetyistä nuoteista, mikä oli sattumanvarainen akti. Se vaikutti myöhemmin [[John Cage]]n sävellyksiin. Cage sävelsi vuonna 1952 teoksen ''[[4′33″]]'', joka oli neljä minuuttia 33 sekuntia kestävä musiikkiesitys hiljaisuutta (neljä minuuttia 33 sekuntia on 273 sekuntia ja miinus 273 celsiusastetta on absoluuttinen nollapiste).
1950- ja 1960-luvuilla kuvataiteilijat ja säveltäjät, kuten [[Bill Fontana]] käyttivät [[Kineettinen taide|kineettisiä]] veistoksia ja elektronista mediaa sekä samankaikaisesti live- ja äänitettyä ääntä tutkiakseen ympärillään olevia tiloja.
1950- ja 1960-luvuilla kuvataiteilijat ja säveltäjät, kuten [[Bill Fontana]] käyttivät [[Kineettinen taide|kineettisiä]] veistoksia ja elektronista mediaa sekä samankaikaisesti live- ja äänitettyä ääntä tutkiakseen ympärillään olevia tiloja.


[[Digitaalinen|Digitaalisen teknologian]] myötä äänitaide on muuttunut paljon. Taiteilijat voivat nyt luoda [[Kuva|visuaalisia]] kuvia äänten vastineina, antaa yleisön kontrolloida taidetta painoantureiden, [[Sensori|sensoreiden]] ja [[ääniaktivointi|ääniaktivointien]] avulla. Esimerkiksi [[Lem Finers]]in teoksessa ''[[Longplayer]]'' ääntä voidaan laajentaa niin, että se [[Resonointi|resonoi]] tuhat vuotta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tate.org.uk/collections/glossary/definition.jsp?entryId=639 | Nimeke = Sound Art | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Glossary | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tate Collection | Viitattu = 4.12.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>
[[Digitaalinen|Digitaalisen teknologian]] myötä äänitaide on muuttunut paljon. Taiteilijat voivat nyt luoda [[Kuva|visuaalisia]] kuvia äänten vastineina, antaa yleisön kontrolloida taidetta painoantureiden, [[Sensori|sensoreiden]] ja [[ääniaktivointi]]en avulla. Esimerkiksi [[Lem Finers]]in teoksessa ''[[Longplayer]]'' ääntä voidaan laajentaa niin, että se [[Resonointi|resonoi]] tuhat vuotta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tate.org.uk/collections/glossary/definition.jsp?entryId=639 | Nimeke = Sound Art | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Glossary | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tate Collection | Viitattu = 4.12.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>


==Äänitaide nykytaiteena==
==Äänitaide nykytaiteena==
Rivi 22: Rivi 22:


Merkittävin äänitaiteen esittely Suomessa oli Turussa, Aboa Vetus & Ars Nova&nbsp;-museossa 10.9.–30.10.2010 järjestetty Klangi-näyttely, joka esitteli teoksia seitsemältä ääntä installaatioidensa peruselementtinä käyttävältä taiteilijalta.
Merkittävin äänitaiteen esittely Suomessa oli Turussa, Aboa Vetus & Ars Nova&nbsp;-museossa 10.9.–30.10.2010 järjestetty Klangi-näyttely, joka esitteli teoksia seitsemältä ääntä installaatioidensa peruselementtinä käyttävältä taiteilijalta.
Suomessa ääni- ja radiotaiteen edelläkävijänä on ollut [[Simo Alitalo]], joka oli myös yksi Klangi-näyttelyn kuraattoreista ja taiteilijoista.
Suomessa ääni- ja radiotaiteen edelläkävijänä on ollut [[Simo Alitalo]], joka oli myös yksi Klangi-näyttelyn kuraattoreista ja taiteilijoista.


Alitalon ja äänitaiteilija [[Nigel Helyer]]in installaatio ”Transit of Venus” oli esillä [[Kiasma]]ssa 1999 ja Alitalon installaatio ”Kuulumisia” oli esillä [[Kluuvin galleria]]ssa 2008.
Alitalon ja äänitaiteilija [[Nigel Helyer]]in installaatio ”Transit of Venus” oli esillä [[Kiasma]]ssa 1999 ja Alitalon installaatio ”Kuulumisia” oli esillä [[Kluuvin galleria]]ssa 2008.


[[Ars 06]] -näyttelyssä teoksellaan ollut skotlantilainen [[Susan Philipsz]] oli myös esillä Helsingin rautatieasemalle asennetussa ääniteoksessa ''Kun päivä laskee'' [[Ihme nykytaidefestivaali|Ihme-produktiossa]] keväällä 2010. Philipsz on koulutukseltaan [[kuvanveistäjä]], joka sanoo häntä kiinnostavan äänen tilalliset ja veistokselliset ominaisuudet. Philipszin työskentelyn lähtökohtia ovat myös laulun psykologiset vaikutukset, kuten laulun kyky herättää välittömiä tunteita ja muistoja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ihmeproductions.fi/index.php?k=16628 | Nimeke = IHME-teos 2010, Kun päivä laskee | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Pro Arte Foundation Finland | Viitattu = 5.12.2011 | Kieli = }}</ref> Hän voitti samana vuonna myös [[Turner-palkinto|Turner-palkinnon]].
[[Ars 06]] -näyttelyssä teoksellaan ollut skotlantilainen [[Susan Philipsz]] oli myös esillä Helsingin rautatieasemalle asennetussa ääniteoksessa ''Kun päivä laskee'' [[Ihme nykytaidefestivaali|Ihme-produktiossa]] keväällä 2010. Philipsz on koulutukseltaan [[kuvanveistäjä]], joka sanoo häntä kiinnostavan äänen tilalliset ja veistokselliset ominaisuudet. Philipszin työskentelyn lähtökohtia ovat myös laulun psykologiset vaikutukset, kuten laulun kyky herättää välittömiä tunteita ja muistoja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ihmeproductions.fi/index.php?k=16628 | Nimeke = IHME-teos 2010, Kun päivä laskee | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Pro Arte Foundation Finland | Viitattu = 5.12.2011 | Kieli = }}</ref> Hän voitti samana vuonna myös [[Turner-palkinto|Turner-palkinnon]].
Rivi 51: Rivi 51:
*[http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/klangi Aboa Vetus & Ars Nova, Klangi 10.9.-31.10.2010]
*[http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/klangi Aboa Vetus & Ars Nova, Klangi 10.9.-31.10.2010]


{{Malline:Länsimaiset taidesuuntaukset3}}
{{Länsimaiset taidesuuntaukset3}}
{{Malline:Nykytaiteen keinot}}
{{Nykytaiteen keinot}}

[[Luokka:Mediataide]]
[[Luokka:Mediataide]]
[[Luokka:Kuvataiteen uudet alueet]]
[[Luokka:Kuvataiteen uudet alueet]]

Versio 2. heinäkuuta 2016 kello 19.06

Panopticon: The Singing Ringing Tree on ääniveistos.

Äänitaide on taidetta äänestä, käyttäen ääntä sekä sen mediumina että aiheena.

Äänitaide sai alkunsa futuristi Luigi Russolon varhaisista keksinnöistä, joissa hän vuosina 1913–1930 rakensi äänikoneita, jotka toistivat teollisen aikakauden kalketta ja sodankäynnin jyrinää. Varhaista äänitaidetta olivat myös samanaikaiset dadan ja surrealistien kokeilut. Äänitaiteen varhaisiksi edelläkävijöiksi luetaan myös futuristi Filippo Tommaso Marinetti sekä Tristan Tzara ja Kurt Schwitters.

Marcel Duchampin sävellys Erratum Musical koostui kolmesta äänestä, jotka laulettiin hatusta vedetyistä nuoteista, mikä oli sattumanvarainen akti. Se vaikutti myöhemmin John Cagen sävellyksiin. Cage sävelsi vuonna 1952 teoksen 4′33″, joka oli neljä minuuttia 33 sekuntia kestävä musiikkiesitys hiljaisuutta (neljä minuuttia 33 sekuntia on 273 sekuntia ja miinus 273 celsiusastetta on absoluuttinen nollapiste).

1950- ja 1960-luvuilla kuvataiteilijat ja säveltäjät, kuten Bill Fontana käyttivät kineettisiä veistoksia ja elektronista mediaa sekä samankaikaisesti live- ja äänitettyä ääntä tutkiakseen ympärillään olevia tiloja.

Digitaalisen teknologian myötä äänitaide on muuttunut paljon. Taiteilijat voivat nyt luoda visuaalisia kuvia äänten vastineina, antaa yleisön kontrolloida taidetta painoantureiden, sensoreiden ja ääniaktivointien avulla. Esimerkiksi Lem Finersin teoksessa Longplayer ääntä voidaan laajentaa niin, että se resonoi tuhat vuotta.[1]

Äänitaide nykytaiteena

Nykytaiteessa äänitaiteen keskeisellä sijalla ovat erilaiset ääneen, kuulemiseen ja kuuntelemiseen liittyvät kysymyksenasettelut. Äänitaide on perusluonteeltaan poikkitaiteellista ja mediataidetta – äänitysteknologian kehityksellä on ollut merkittävä osuus äänitaiteen kehityksessä.

Äänitaide pohtii akustiikkaan, psykoakustiikkaan, ääniympäristöihin ja äänen luokitteluun liittyviä kysymyksiä kuten sitä, minkälaiset äänet ovat meistä miellyttäviä tai mitä melu oikeastaan on. Ääniteokset voivat olla puhtaasti ääniteoksia ilman mitään visuaalista osaa tai ne voivat olla erilaisia installaatioita tai veistoksia. Radiotaide erotetaan nykyään yleensä omaksi erityiseksi äänitaiteen ryhmäkseen. Kokeellinen musiikki tulee usein hyvin lähelle äänitaidetta eikä selvää eroa niiden välille voida aina tehdä. John Cage luetaan säveltäjäksi, mutta monet äänitaiteilijat pitävät häntä tärkeänä esikuvanaan.

Euroopassa erityisesti Berliini tunnetaan äänitaiteen keskuksena ja siellä Singuhr hörgalerie, joka on vuodesta 1996 lähtien esitellyt äänitaidetta ainutlaatuisessa vanhassa kirkontornissa sijaitsevassa galleriatilassa.

Suomessa

Merkittävin äänitaiteen esittely Suomessa oli Turussa, Aboa Vetus & Ars Nova -museossa 10.9.–30.10.2010 järjestetty Klangi-näyttely, joka esitteli teoksia seitsemältä ääntä installaatioidensa peruselementtinä käyttävältä taiteilijalta. Suomessa ääni- ja radiotaiteen edelläkävijänä on ollut Simo Alitalo, joka oli myös yksi Klangi-näyttelyn kuraattoreista ja taiteilijoista.

Alitalon ja äänitaiteilija Nigel Helyerin installaatio ”Transit of Venus” oli esillä Kiasmassa 1999 ja Alitalon installaatio ”Kuulumisia” oli esillä Kluuvin galleriassa 2008.

Ars 06 -näyttelyssä teoksellaan ollut skotlantilainen Susan Philipsz oli myös esillä Helsingin rautatieasemalle asennetussa ääniteoksessa Kun päivä laskee Ihme-produktiossa keväällä 2010. Philipsz on koulutukseltaan kuvanveistäjä, joka sanoo häntä kiinnostavan äänen tilalliset ja veistokselliset ominaisuudet. Philipszin työskentelyn lähtökohtia ovat myös laulun psykologiset vaikutukset, kuten laulun kyky herättää välittömiä tunteita ja muistoja.[2] Hän voitti samana vuonna myös Turner-palkinnon.

Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 Suomen Akustisen Ekologian Seura järjesti Turussa kuuntelemiseen ja äänitaiteeseen liittyvien taidetapahtumien kokonaisuuden nimeltä "Turku kuuntelee", jonka taiteellisesta suunnittelusta Simo Alitalo vastasi.

  • Harry Bertoia, Textured Screen, 1954
    Harry Bertoia, Textured Screen, 1954
  • The Blackpool High Tide Organ
    The Blackpool High Tide Organ
  • The Cristal Baschet
    The Cristal Baschet
  • Yuri Landman, Moodswinger, 2006
    Yuri Landman, Moodswinger, 2006
  • 2 electrocardiophones & electroencephalophone
    2 electrocardiophones & electroencephalophone
  • Bašić's sea organ
    Bašić's sea organ

Lähteet

  1. ↑ Sound Art Glossary. Tate Collection. Viitattu 4.12.2011. (englanniksi)
  2. ↑ IHME-teos 2010, Kun päivä laskee Pro Arte Foundation Finland. Viitattu 5.12.2011.

Aiheesta muualla

Taidesuuntaukset ennen vuotta 1000 ← Länsimaiset taidesuuntaukset vuosina 1000–1900 ←    Länsimaiset taidesuuntaukset vuodesta 1900
1900 alkaen: Jugend • Naivismi • Fauvismi • Ekspressionismi • Kubismi • Dada • Abstrakti taide • Futurismi • Suprematismi • Konstruktivismi • De Stijl
1920 alkaen: Uusasiallisuus • Art deco • Surrealismi • Bauhaus • Funktionalismi • Yhteiskunnallinen realismi • Regionalismi • Sosialistinen realismi • Totalitaristinen taide
1945 alkaen: Abstrakti ekspressionismi • Cobra • Informalismi • Art brut • Tasismi • Konkretismi
1960 alkaen: Pop-taide • Uusi realismi • Fluxus • Minimalismi • Fotorealismi • Op-taide • Kineettinen taide • Prosessitaide • Käsitetaide • Arte povera • Feministinen taide • Postmodernismi
1980 alkaen: Uusekspressionismi • Transavantgarde • Uusminimalismi • Neo-Geo • Tila- ja ympäristötaide • Mediataide • Young British Artists • Outsider-taide • Performanssi • Videotaide • Yhteisötaide • ITE-taide • Graffiti
2000 alkaen: Abjektitaide • Appropriaatio • Artivismi • Biotaide • Paikkasidonnainen taide • Relaatiotaide • Valotaide • Äänitaide
Nykytaiteen keinot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Äänitaide&oldid=15806726”