Ihme-nykytaidefestivaali

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Ihme nykytaidefestivaali)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
IHME-nykytaidefestivaalin logo

Ihme-nykytaidefestivaali on Taidesäätiö Pro Arten tuottama vuosittainen nykytaiteen festivaali, johon sisältyy nykytaideteos julkisessa tilassa, teoksen ympärille rakentuva tapahtumakokonaisuus ja taidekasvatushankkeita. Festivaali tilaa Ihme-teoksen, joka toteutetaan julkisessa tilassa. Teoksen äärellä koettua jatkaa kaikille avoin ja ilmainen festivaaliohjelma, joka koostuu muun muassa keskusteluista ja elokuvanäytöksistä.[1] Ihme-koulu sisältää taidekasvatusta ja yleisötyöprojekteja yhteistyössä koulujen ja muiden toimijoiden kanssa.[2] Festivaalille on vapaa pääsy.

Taidesäätiö Pro Arte haluaa edistää taidetta demokraattisessa yhteiskunnassa, tärkeänä osana ihmisten elämää ja arkea. Sen tarkoituksena on edistää kuvataiteen asemaa ja näkyvyyttä sekä kehittää yleisösuhdetta ja saavutettavuutta. Säätiön toiminta on kansainvälistä ja suunnattu kaikille kulttuurista kiinnostuneille. Säätiön asiantuntijatyöryhmä vastaa festivaalin taiteilijan valinnasta sekä festivaaliohjleman sisällön suunnittelusta. Työryhmään kuuluvat Tuula Arkio (pj.), Leevi Haapala, Hanna Johansson, Paula Toppila ja Timo Valjakka.[3]

Vuosittain Ihme-teos, -festivaali, -koulu ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidesäätiö Pro Arte kutsuu vuosittain yhden kansainvälisen taiteilijan tai taiteilijaryhmän toteuttamaan Ihme-teoksen julkiseen tilaan. Ihme-teoksen toteutustapa, muoto ja sijainti määritellään valitun taiteilijan kanssa.[4]

Ihme-teoksen teemoihin liittyvän festivaaliohjelman tarkoituksena on lisätä kiinnostusta kuvataiteeseen ja kehittää sen yleisösuhdetta. Festivaaliohjelmaan sisältyy puheenvuoroja ja keskustelua Ihme-teoksen teemoista ja muista ajankohtaisista aiheista, elokuvia ja muuta vuosittain vaihtelevaa tarjontaa musiikista työpajoihin. Puhujavieraita ovat Ihme-teoksen tekijän lisäksi taiteilijat sekä eri alojen tutkijat ja toimijat. [5] O sallistuminen on ilmaista.[6]

Festivaalin julkaisut dokumentoivat vuosittaisen festivaalin tapahtumat digitaalisena verkkojulkaisuna.[7]

Ihme-koulu sisältää taidekasvatusohjelmaa ja työpajoja. Festivaali tekee yhteistyötä Helsingin kaupungin nuorison palvelukokonaisuuden, oppilaitosten ja yliopistojen kanssa ja tuottaa ohjelmakokonaisuuksia erilaisille kohderyhmille avatakseen nykytaiteen sisältöjä. Taidekasvatusohjelman puitteissa toteutetaan Ihme-teokseen liittyvä virike- ja opetusmateriaali kouluille.[8]

Festivaali vuosittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2017: The Black Charismatic ja keskustelua taiteen merkityksestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 Ihme-taiteilija Theaster Gates toi Helsinkiin kokeellisen The Black Monks of Mississippi -yhtyeensä.[9] Gatesin perustama ja johtama kokoonpano tarjosi yleisölle tutkimusmatkan äänen voimaan sekä improvisaation ja yhdessä tekemisen mahdollisuuksiin. 5.–29.4.2017 toteutunut The Black Charismatic -teoskokonaisuus koostui Finnkino Tennispalatsissa esitetystä elokuvasta, Temppeliaukion kirkossa kuullusta konsertista, Suomen Pelastusarmeijan Temppelissä esillä olleesta videoinstallaatiosta sekä kolmen LP-levyn sarjasta.

Festivaalin keskustelu- ja elokuvaohjelman uusi tapahtumapaikka oli Kulttuuriareena Gloria. Kaksipäiväisessä tapahtumassa pohdittiin taiteen merkitystä ja kulttuurisen omimisen kysymyksiä sekä keskusteltiin Hannah Arendtin ajattelun avaamista teemoista. Lisäksi nähtiin kaksi Ihme-taiteilija Gatesin tuotantoa peilaavien elokuvien sarjaa.

2016: Ratikkasoittajien kiertue, yhteisö ja taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2016 Ihme-teoksen päänäyttämönä oli helsinkiläisyyden ikoni: Helsingin raitiovaunut. Tšekkiläinen taiteilija Kateřina Šedá kutsui katusoittajia esiintymään 16.–19.3.2016 kaupungin kaikille raitiolinjoille.[10] Neljän päivän aikana Ratikkasoittajien kiertueella kuultiin 300 tuntia elävää musiikkia ja teoksen koki lähes 24 000 matkustajaa.[11]

Kiertueella esiintyi sekä koti- että ulkomaisia muusikoita. Mukana olivat Antti Tolvi, Bence Boka, Chano, Dva, EntreCuerdas, The Entropies, Hermanni Turkki, Hester & Holly Rose, Kaikuluotain, Kiiora, Mario Parizek, PAM, Sagolik, SAffrAn, The Space Lady, Stephen Paul Taylor, Sybren Renema, TBeeGirls ja Whale On.[12]

Teoksen pääyhteistyökumppanit olivat Helsingin seudun liikenne ja Helsingin kaupungin liikennelaitos.[13]

Festivaaliohjelma jatkui Vanhalla Ylioppilastalolla 1.-3.4.2016. Vuoden 2016 teemoja olivat yhteisö ja taide. Perjantaina keskusteltiin lisäksi taiteen ja opetuksen yhteyksistä erityisesti suhteessa ilmiökeskeiseen oppimiseen ja sunnuntaina siitä, mitä taiteilijat tekevät taidetta luodessaan.[14] Uutta ohjelmassa oli ruotsalaistaiteilija Marie-Louise Ekmanin näyttely. Viikonlopun ajan Vanhan Ylioppilastalon Galleriassa oli esillä tukholmalaisen Tensta konsthallin tuottama sarja Ekmanin printtejä.[15]

2015: Saa koskea ja museoesineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen taiteilija Jeremy Deller suunnitteli vuoden 2015 Ihme-teoksen Saa koskea. Teoksessa museoesineet tuotiin kaupunkilaisten käsiin julkisissa tiloissa.[16] Pääkaupunkiseudun historiallisten museoiden kokoelmista valittuihin 42 esineeseen oli mahdollista tutustua ajalla 16.-22.3.2015 seitsemässä eri kohteessa pääkaupunkiseudulla: Itiksen, Kaaren, Kampin ja Myyrmannin kauppakeskuksissa, Töölön Kisahallissa, Rautatieaseman Kompassitorilla sekä Espoon Leppävaaran terveysasemalla.[17] Taiteilija valitsi esineet yhdessä pääkaupunkiseudun historiallisten museoiden kanssa. Yhteistyömuseot olivat: Designmuseo, Helsingin kaupunginmuseo, Kansallismuseo, Luonnontieteellinen museo, Sotamuseo, Tullimuseo ja Tekniikan museo. Teos oli nähtävillä myös Ihme-päivien aikana 29.3.2015 Vanhalla ylioppilastalolla. Teoksen henkilökunta kertoi yleisölle tietoa esineistä ja ajanjaksoista, jolloin niitä oli käytetty. Saa koskea tavoitti viikon aikana 5500 kävijää.[18]

Vuoden 2015 Ihme-päivät järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä 27.-29.3.2015. Päivillä esitettiin Delleriltä kolme teosta: Ihme-teos 2015 Saa koskea, läpimurtoteos Acid Brass (1997), sekä Dellerin valitsemista rockdokumenttielokuvista koostuva 24 Hour Rockshow.[19] Vuoden 2015 Ihme-teoksen ja -päivien teemoja olivat menneisyys nykyhetkessä, esine tiedon ja kokemuksen välittäjänä ja taiteilija kuraattorina. Viimeksi mainittu teema suunnattiin nykytaiteen alan ammattiyleisölle. Ihme-päivillä keskusteltiin lisäksi median murroksesta internet-aikakaudella ja kuratoinnista.

2014: True Finn ja kansallinen identiteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2014 Ihme-teoksen toteutti israelilainen taiteilija Yael Bartana. Teos True Finn – Tosi suomalainen oli yhteisöllinen kokeilu, johon valittiin avoimen haun kautta mukaan kahdeksan taustoiltaan ja näkemyksiltään erilaista ihmistä. Päähenkilöt asuivat yhden viikon ajan talossa, jossa elämää ja keskusteluja tallennettiin. Osallistujat suorittivat tehtäviä, jotka liittyvät kulttuurieroihin ja -yhtäläisyyksiin.[20][21] Tosi-TV:n menetelmää, puvustettuja ja näyteltyjä kohtauksia sekä elokuva-arkiston materiaaleja yhdistävän elokuvan maailmanensi-iltansa oli 31.3.2014 elokuvateatteri Bio Rexissä Helsingissä. Teos oli myös katsottavissa Yle Areenassa.[22]

Ihme-päivät 2014 järjestettiin Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla 4.-6.4.2014. Festivaalin ohjelma rakentui kansallisen identiteetin ja monikulttuurisuuden teemojen ympärille.[23][24]

2013: Signaalit ja yhteiskunnallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2013 Ihme-teoksen tekijä oli puolalainen taiteilija Miroslaw Balka teoksella Signaalit. Teos toteutui Helsingissä 4. - 7.4.2013 tapahtumina, joiden ytimessä olivat kahdeksan kaupunginosayhteisöä. Miroslaw Balka halusi antaa teoksensa ajan ja paikan kaupunkilaisille ja heidän tärkeille kysymyksilleen. Jokainen neljästä tapahtumapäivästä alkoi viestin esityksellä katutilassa lippuviittomin, minkä jälkeen asukkaat, poliitikot, virkamiehet ja asiantuntijat keskustelivat yhteisöjen kysymyksistä.[25][26]

Ihme-päivien teemana Vanhalla ylioppilastalolla 11.-14.4.2013 oli taiteen yhteiskunnallinen vaikuttavuus.[27] Vuoden 2013 Ihme-julkaisut olivat osa Miroslaw Balkan teosta ja ne ilmestyivät Metro-lehden etu- ja takasivujen ilmoitustilassa 27.9.2012 ja 21.3.2013.

2012: Sydänarkisto ja keräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2012 Ihme-teos oli ranskalaisen taiteilijan Christian Boltanskin Sydänarkisto-teos. Se tapahtui kirjastoissa Helsingissä, Joensuussa, Rovaniemellä ja Vaasassa 12.3.-1.4.2012. Sydänarkisto toteutui tiloina, joissa kerättiin sydänäänitallenteita.[28][29][30] Vuodesta 2008 lähtien sydänääniä on kerätty eri puolilta maapalloa yhteiseksi arkistoksi Teshiman saarelle Japaniin.[31]

Vuoden 2012 Ihme-päivien teemoja olivat keräily ja arkisto. Päivät järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla 23.-25.3.2012.[32]

Ihme-teoksen 2012 taiteilijan Christian Boltanskin Ihme-editio toteutui lehti-ilmoituksina Pohjalaisessa, Karjalaisessa ja Lapin Kansassa sekä Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä.[33]

2011: Eläköön nykyaika ja kaupunkisuunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskalaisen Superflex-ryhmän Ihme-nykytaidefestivaalille laatima tilausteos oli elokuva ja veistos Eläköön nykyaika Stora Enson talon edessä Helsingissä 23.3-2.4.2011. Elokuva esitettiin Kauppatorilla 40 m²-kokoiselta LED-taululta siten, että alkuperäisen talon näki yhtä aikaa elokuvan rakennuksen kanssa. Elokuvan kesto oli kymmenen vuorokautta ja se oli katsottavissa ympäri vuorokauden.[34][35] Elokuva on yksi maailman pisimmistä elokuvista.[36]

Ihme-päivillä 1.-3.4.2011 teemat liittyivät kaupunkiin, kaupunkisuunnitteluun ja tulevaisuuteen.[37]

2010: Kun päivä laskee ja ääni taideteoksena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 Ihme-teos oli kuvataiteilija Susan Philipszin suunnittelema ääni-installaatio Kun päivä laskee. Teoksessa taiteilija esitti ilman säestystä Sibeliuksen Sydämeni laulun, joka on sävelletty Aleksis Kiven samannimiseen runoon. Teos oli esillä Helsingin Rautatieaseman keskushallissa 12.3.-11.4.2010 ja se oli kuultavissa päivittäin kello 15-23 välisenä aikana.[38]

Ihme-päivien 2010 teemoja olivat teemoja olivat ääni taideteoksena ja taide julkisessa tilassa. Päivät järjestettiin 26.-28.3.2010 Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä.[39]

Ihme-editio 2010 oli Superflexin Free Shop, jolloin kaikki kaupasta ostettava on asiakkaalle ilmaista. Free Shop toteutui Helsingissä ajanjaksolla syyskuu 2010 - maaliskuu 2011.[40]

2009: Savi ja kollektiivinen keho ja taiteen tekeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen Ihme-teoksen taiteilija oli brittiläinen kuvanveistäjä Antony Gormley Helsingin Kaisaniemen kentälle sijoittuneella teoksella Savi ja kollektiivinen keho. Teos toteutui kahdessa jaksossa. Ensimmäisen jakson kuluessa yleisö sai käydä kuplahallissa katsomassa koskematonta savikuutiota 22.3.-24.3.2009. Toisen jakson aikana 25.3.-3.4.2009 yleisöllä oli mahdollisuus työstää savea. Työskentely tapahtui neljän tunnin jaksoissa ja siihen oli mahdollisuus yhteensä noin 2000 osallistujalla.[41][42][43]

Ensimmäiset Ihme-päivät järjestettiin 3.-5.4.2009 Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä. Ihme-päivien teemoina olivat kysymykset: ketkä taidetta tekevät ja kenelle taidetta tehdään.[44]

Ihme-editio 2009 oli kuvataiteilija Susan Philipszin teos After Closedown, jonka ensiesitys tapahtui Yle Teemalla 24.9.2009. Elokuvista Uhrijuhla ja Rosemaryn painajainen peräisin olevat laulut kuultiin Teemalla taiteilijan itsensä laulamana. Kuvaruutu oli esityksen ajan musta. Teos nähtiin kanavalla kahden viikon ajan illan viimeisenä ohjelmana.[45]

Kutsu osallistua teokseen 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Ihme-editio oli brittiläisen kuvanveistäjän Antony Gormleyn sanomalehti-ilmoitus. Editio ilmestyi Helsingin Sanomissa ja Metro-lehdessä 28.3.2008 sekä Hufvudstadsbladetissa 29.3.2008. Sanomalehti-ilmoitus tiedotti Taidesäätiö Pro Artesta sekä kutsui lukijat osallistumaan seuraavana vuonna toteutettuun Gormleyn Ihme-teokseen.[46]

Ihme 0 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidesäätiö Pro Arten ensimmäinen tuotanto oli taiteilijoiden elokuvista ja videoista koostunut Ihme 0. Kokonaisuus esitettiin elokuvateatteri Bio Rexissä 29.3.2008.[47]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. IHME Taidesäätiö Pro Arte. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi)(englanniksi)
  2. IHME-koulu Taidesäätiö Pro Arte. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi)(englanniksi)
  3. Tietoa meistä Taidesäätiö Pro Arte. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi)(englanniksi)
  4. IHME-teos Taidesäätiö Pro Arte. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi)(englanniksi)
  5. Ohjelma - IHME Taidesäätiö Pro Arte. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi)(englanniksi)
  6. Info - IHME Taidesäätiö Pro Arte. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi)(englanniksi)
  7. IHME Contemporary Art Festival Issuu.com. Viitattu 25.9.2013. (suomeksi)(englanniksi)
  8. Opetusmateriaali - IHME Taidesäätiö Pro Arte. Viitattu 25.9.2013. (suomeksi)(englanniksi)
  9. Aino Frilander: ”Mustien tehtävä on ollut viihdyttää tai houkutella valkoisia”, sanoo Helsinkiin saapunut nykytaiteen supertähti Helsingin Sanomat. 6.4.2017. Viitattu 9.8.2017. (suomeksi)
  10. Kaisa Viljanen: Tšekkitaiteilija tuo Helsingin ratikoihin katusoittajia ympäri maailmaa Helsingin Sanomat. 26.10.2015. Viitattu 29.6.2016. (suomeksi)
  11. Ihme 2016 10.8.2017. Issuu.com. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi)(englanniksi)
  12. Jukka Hätinen: Älä ihmettele, jos ratikassa on villisti melskaava seitsenhenkinen yhtye tai apinaorkesteri Rumba.fi. 11.3.2016. Viitattu 29.6.2016. (suomeksi)
  13. HSL ja HKL ovat IHME-nykytaidefestivaalin pääyhteistyökumppaneita 3.11.2015. HSL Helsingin seudun liikenne. Viitattu 29.6.2016. (suomeksi)
  14. Puheohjelma Taidesäätiö Pro Arte. Viitattu 29.6.2016. (suomeksi)(englanniksi)
  15. Marie-Louise Ekman på turné Tensta konsthall. Viitattu 29.6.2016. (ruotsiksi)
  16. Otto Talvio: Suomessa vieraileva brittitaiteilija haluaa antaa museoesineet hypisteltäväksi Helsingin Sanomat. 8.10.2014. Viitattu 8.5.2015. (suomeksi)
  17. Aino Frilander: Museoesineet tuotiin helsinkiläisten kosketeltaviksi Helsingin Sanomat. 16.3.2015. Viitattu 8.5.2015. (suomeksi)
  18. Ihme 2015 Issuu.com. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi)(englanniksi)
  19. Teemu Fiilin: Punkbändi keikalla mielisairaalassa ja 18 muuta rockdokumenttia Rumba. 22.3.2015. Viitattu 8.5.2015. (suomeksi)
  20. Kaisa Viljanen: Israelilaisen Yael Bartanan elokuva määrittelee suomalaisuuden uusiksi Helsingin Sanomat. 2.2.2014. Viitattu 10.3.2014. (suomeksi)
  21. Silja Lanas Cavada: True Finn -projekti antaa suomalaisuudelle uudet kasvot Suomen Kuvalehti. 28.3.2014. Viitattu 30.9.2014. (suomeksi)
  22. Harri Mäcklin: Kuka saa olla suomalainen, kysyy IHME-teos Helsingin Sanomat. 25.4.2014. Viitattu 30.9.2014. (suomeksi)
  23. Ihme-nykytaidefestivaalin ohjelma julkaistu 12.4.2013. Taidesäätiö Pro Arte. Viitattu 10.3.2014. (suomeksi)(englanniksi)
  24. Sara Kaitera: Ihmeellinen festivaali monimuotoisuuden asialla City.fi. 4.4.2014. Viitattu 30.9.2014. (suomeksi)
  25. Kaisa Viljanen: Ihme antaa äänen Helsingin Sanomat. 4.4.2013. Viitattu 18.6.2013. (suomeksi)
  26. Helena Björk: Silent messages across the city Kunstforum. 23.4.2013. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
  27. Ihme-päivillä puidaan taiteen poliittisuutta Helsingin Sanomat. 12.4.2013. Viitattu 18.6.2013. (suomeksi)
  28. Anu Uimonen: Suomalaisten sydänäänistä taidetta Helsingin Sanomat. 1.11.2011. Viitattu 18.6.2013. (suomeksi)
  29. Synnöve Rabb: Hjärtat talar om döden Hufvudstadsbladet. 27.3.2012. Viitattu 18.6.2013. (ruotsiksi)
  30. Hanna Eskonen: Taiteilijan arkistossa sydämenlyönnistä tulee ikuinen Yle Uutiset. 27.3.2012. Viitattu 18.6.2013. (suomeksi)
  31. "Les Archives du Cœur" Benesse Artsite Naoshima. Viitattu 10.3.2014. (englanniksi)
  32. Historia - IHME Pro Arte Foundation Finland. Viitattu 25.9.2013. (suomeksi)(englanniksi)
  33. Historia - IHME Pro Arte Foundation Finland. Viitattu 25.9.2013. (suomeksi)(englanniksi)
  34. Clemens Bomsdorf: Superflex envisions the decay of capitalism The Art Newspaper. 28.3.2011. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
  35. Time is an illusion... World Architecture News. 24.3.2011. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
  36. Helsinki to screen 'longest film' at arts festival 23.3.2011. BBC News. Viitattu 10.3.2014. (englanniksi)
  37. Ihmeellistä menoa taas Helsingissä Turun Sanomat. 24.3.2011. Viitattu 18.6.2013. (suomeksi)
  38. Anu Uimonen: Äänitaiteilija Susan Philipsz on ensi vuoden IHME-taiteilija Helsingin Sanomat. 2.4.2009. Viitattu 18.6.2013. (suomeksi)
  39. Hannele Jäämeri: Äänestä taidetta IHME-päivillä: Mitä kuuluu, kun ei kuulu mitään? Suomen Kuvalehti. 26.3.2010. Viitattu 18.6.2013. (suomeksi)
  40. Mari Koppinen: "Siis mitä, ei maksa mitään?" Helsingin Sanomat. 27.1.2011. Viitattu 18.6.2013. (suomeksi)
  41. Anu Uimonen: Jokainen osaa muovata maailman Helsingin Sanomat. 26.3.2009. Viitattu 18.6.2013. (suomeksi)
  42. Camilla Wasastjerna: Leran omvandlas på nytt i Kajsaniemi Hufvudstadsbladet. 27.3.2009. Viitattu 18.6.2013. (ruotsiksi)
  43. Max Ryynänen: Antony Gormley: Clay and the Collective Body Flash Art. 21.3.2009. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
  44. Hannele Jäämeri: Nyt ihmetellään mitä se taide oikein on Suomen Kuvalehti. 3.4.2009. Viitattu 18.6.2013. (suomeksi)
  45. Teemalle kehtolauluja tehnyt Susan Philipsz on Turner-palkintoehdokkaana Yle Teema. 5.5.2010. Viitattu 18.6.2013. (suomeksi)
  46. Historia - IHME Pro Arte Foundation Finland. Viitattu 25.9.2013. (suomeksi)(englanniksi)
  47. Historia - IHME Pro Arte Foundation Finland. Viitattu 25.9.2013. (suomeksi)(englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]