Ero sivun ”Laila Kinnunen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Velma (keskustelu | muokkaukset)
p fix
Rivi 22: Rivi 22:
}}
}}


'''Laila Kinnunen''' (oikealta nimeltään v. 1939-1971 Laura Annikki Kinnunen, v. 1971-2000 '''Laura Annikki Misic''', [[8. marraskuuta]] [[1939]] [[Vantaa|Helsingin maalaiskunta]] nyk. [[Vantaa]] &ndash; [[26. lokakuuta]] [[2000]] [[Heinävesi]]) oli 1950- ja 1960-lukujen suosituimpia suomalaisia iskelmälaulajia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.silviisii.com/vls/lau/012.shtm | Nimeke = Laila Miscin hautakivi | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = www.silviisii.com |
'''Laila Kinnunen''' (oikealta nimeltään v. 1939-1971 Laura Annikki Kinnunen, v. 1971-2000 '''Laura Annikki Misic''', [[8. marraskuuta]] [[1939]] [[Vantaa|Helsingin maalaiskunta]] nyk. [[Vantaa]] &ndash; [[26. lokakuuta]] [[2000]] [[Heinävesi]]) oli 1950- ja 1960-lukujen suosituimpia suomalaisia iskelmälaulajia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.silviisii.com/vls/lau/012.shtm | Nimeke = Laila Miscin hautakivi | Tekijä = | Selite = | Julkaisu = www.silviisii.com |
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu 28.12.2012 | Kieli = }}</ref>
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu 28.12.2012 }}</ref>


== Ura ==
== Ura ==
Rivi 39: Rivi 39:
Laila Kinnusen 50-vuotissyntymäpäivän yhteydessä vuonna 1989 valmistui televisiodokumentti nimeltään ''Laila''.
Laila Kinnusen 50-vuotissyntymäpäivän yhteydessä vuonna 1989 valmistui televisiodokumentti nimeltään ''Laila''.


Laila Kinnunen oli naimisissa kahdesti: näyttelijä [[Ville-Veikko Salminen|Ville-Veikko Salmisen]] ja 1971-1972 [[jugoslavia]]laisen muusikon Miso Misicin kanssa, avioeron jälkeen Lailan sukunimeksi jäi Misic.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.silviisii.com/vls/lau/012.shtm | Nimeke = Laila Miscin hautakivi | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = www.silviisii.com |
Laila Kinnunen oli naimisissa kahdesti: näyttelijä [[Ville-Veikko Salminen|Ville-Veikko Salmisen]] ja 1971-1972 [[jugoslavia]]laisen muusikon Miso Misicin kanssa, avioeron jälkeen Lailan sukunimeksi jäi Misic.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.silviisii.com/vls/lau/012.shtm | Nimeke = Laila Miscin hautakivi | Tekijä = | Selite = | Julkaisu = www.silviisii.com | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu 28.12.2012 }}</ref> Jälkimmäisestä liitosta syntyi vuonna 1970 tytär [[Milana Misic]], joka on urallaan jatkanut äitinsä ammattia laulajana. Varsinaiselta koulutukseltaan ja ammatiltaan Milana on optikko.
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu 28.12.2012 | Kieli = }}</ref> Jälkimmäisestä liitosta syntyi vuonna 1970 tytär [[Milana Misic]], joka on urallaan jatkanut äitinsä ammattia laulajana. Varsinaiselta koulutukseltaan ja ammatiltaan Milana on optikko.


Laila Kinnunen on haudattu Malmin hautausmaalle.
Laila Kinnunen on haudattu Malmin hautausmaalle.
Rivi 71: Rivi 70:
* [http://www.helmet.fi Helmet-verkkokirjasto]
* [http://www.helmet.fi Helmet-verkkokirjasto]


== Viitteet ==
=== Viitteet ===
{{viitteet|sarakkeet}}
{{viitteet}}


== Kirjallisuutta ==
== Kirjallisuutta ==

Versio 1. marraskuuta 2013 kello 13.00


Laila Kinnunen
Laila Kinnunen vuonna 1959
Laila Kinnunen vuonna 1959
Henkilötiedot
Koko nimi Laura Annikki Misic os. Kinnunen
Syntynyt8. marraskuuta 1939
Suomi Vantaa
Kuollut26. lokakuuta 2000 (60 vuotta)
Suomi Heinävesi
Kansalaisuus Suomi
Muusikko
Taiteilijanimi Laila KinnunenView and modify data on Wikidata
Laulukielet suomi, englanti, saksa, ruotsi, espanja, italia, ranska, venäjä, afrikaans, unkari, heprea
Levy-yhtiöt Sonet Records, Scandia ja Philips RecordsView and modify data on Wikidata

Laila Kinnunen (oikealta nimeltään v. 1939-1971 Laura Annikki Kinnunen, v. 1971-2000 Laura Annikki Misic, 8. marraskuuta 1939 Helsingin maalaiskunta nyk. Vantaa26. lokakuuta 2000 Heinävesi) oli 1950- ja 1960-lukujen suosituimpia suomalaisia iskelmälaulajia.[1]

Ura

Laila Kinnunen vietti lapsuutensa sotalapsena Ruotsissa ja palasi Suomeen kymmenvuotiaana. Hän voitti Iskelmälaulun SM-kilpailut Helsingissä vuonna 1955 ja pääsi solistiksi Lasse Pihlajamaan orkesteriin vuonna 1956. Myöhemmin Kinnunen lauloi myös muun muassa Olli Hämeen ja Erkki Melakosken orkestereissa. Ensimmäinen levytys "Lazzarella" vuodelta 1957 oli heti menestys. Muita 1950-luvun menestyslevytyksiä olivat muun muassa "Illalla, illalla", "Kellä kulta, sillä onni", "Kuume", "Marina", "Jazzbasilli" ja "Pieni kukkanen".

Vuonna 1961 Kinnunen oli Suomen ensimmäinen edustaja Eurovision laulukilpailuissa. Cannesissa pidetyssä kilpailussa "Valoa ikkunassa" saavutti jaetun kymmenennen sijan. Tämän jälkeen Kinnunen esiintyi Suomen lisäksi ympäri Eurooppaa muun muassa Ruotsissa, Länsi-Saksassa ja Hollannissa. Kinnunen oli mukana myös euroviisukarsinnoissa vuonna 1962 kappaleella "Lumineito", vuonna 1966 kappaleella "Muistojen bulevardi", vuonna 1967 kappaleilla "Unohdusta ei ole" ja "Revontuli" sekä vuonna 1969 kappaleella "Potkis".

1960-luvulla Laila Kinnunen kypsyi moniin eri tyylisiin ja vaativiin tulkintoihin. Levytyksiin kuului muun muassa bossanovaa, jazzia, kansanlauluja ja musikaalisävelmiä. Tunnetuimpia näistä olivat "Soittajapoika", "Mandshurian kummut", "Tiet", "Yön äänet", "Epävireiset sydämet (Desafinado), "Yhden nuotin samba", "Ipaneman tyttö", "Kun" ja "En vastaa jos soitat". Myös suomalaista iskelmää syntyi, kuten "Vesivehmaan jenkka", "Katarinan kamarissa", "Pieni sydän" ja "Sä muistatko metsätien". Laila Kinnunen levytti myös sisarensa Ritva Kinnusen kanssa muutaman kappaleen, joista tunnetuimmat ovat vuonna 1962 levytetyt "Pojat" ja "Lauantai".

Kinnunen esiintyi myös Svenska Teaternissa, elokuvissa Suuri sävelparaati (1959), Iskelmäkaruselli pyörii (1960), Nuoruus vauhdissa (1961), Lauantaileikit (1963) ja TV-ohjelmissa (muun muassa Kuukauden suositut vuosina 1960-1966). Televisiossa laulaja sai esittää monipuolista ohjelmistoa useilla eri kielillä, kuten muun muassa afrikaansiksi Sarie Marais. Näitä taltiointeja on julkaistu muun muassa CD-levyillä Kadonneet helmet 1 ja 2.

Vuoden 1967 jälkeen levytyksiä tehtiin enää muutama. Levytyssopimusta Scandian kanssa ei enää jatkettu ja 1970-luvun alussa laulaja alkoi vetäytyä julkisuudesta yksityiselämänsä ongelmien vuoksi. Laulaja teki vielä pienimuotoisen come backin ja levytti vuonna 1980 singlen Kohtalon lapsi / Toiset meistä, jonka jälkeen hän 1980-luvun alussa lopetti laulamisen. Myöhemmin skandaalilehdet kirjoittivat lähinnä tähden alkoholismista ja erakoitumisesta.

Laila Kinnusen 50-vuotissyntymäpäivän yhteydessä vuonna 1989 valmistui televisiodokumentti nimeltään Laila.

Laila Kinnunen oli naimisissa kahdesti: näyttelijä Ville-Veikko Salmisen ja 1971-1972 jugoslavialaisen muusikon Miso Misicin kanssa, avioeron jälkeen Lailan sukunimeksi jäi Misic.[2] Jälkimmäisestä liitosta syntyi vuonna 1970 tytär Milana Misic, joka on urallaan jatkanut äitinsä ammattia laulajana. Varsinaiselta koulutukseltaan ja ammatiltaan Milana on optikko.

Laila Kinnunen on haudattu Malmin hautausmaalle.

Albumit

  • Laila (LP, Scandia 1965)
  • Iskelmiä vuosien varrelta (LP, Scandia 1974)
  • Ajaton Laila Kinnunen (LP, Scandia 1974)
  • Sävelkansio (LP, Hjgitjelmi 1980)
  • Valoa ikkunassa (LP, Helmi 1986)
  • 32 ikivihreää (2LP, Safir 1989)
  • 24 ikivihreää (CD, Finnlevy 1989)
  • Mandschurian kummut (CD, Basebeat 1989)
  • Unohtumattomat (CD, Helmi 1992)
  • Parhaat (3CD, Valitut Palat 1994)
  • 20 suosikkia - Lazzarella (CD, F Records 1996)
  • 20 suosikkia - Valoa ikkunassa (CD, F Records 1996)
  • 20 suosikkia - Mandshurian kummut (CD, F Records 1997)
  • 20 suosikkia - Idän ja lännen tiet (CD, F Records 1997)
  • Muistojen laila (CD, F Records 1999)
  • Kaikki kauneimmat (CD, F Records 2000)
  • Muistojen kyyneleet - 20 ennen julkaisematonta laulua (CD, Mediamusiikki 2001)
  • Kadonneet helmet: 20 ennenjulkaisematonta laulua (CD, Mediamusiikki 2002)
  • Kadonneet helmet 2: 20 ennenjulkaisematonta laulua (CD, Mediamusiikki 2004)
  • 30 suosikkia (CD, Warner Music 2007)
  • A la Laila - Alkuperäiset levytykset 1957-1980 (8CD + kirja, Warner Music 2009)

Lähteet

  • Latva - Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas. 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, 2004
  • Helmet-verkkokirjasto

Viitteet

  1. Laila Miscin hautakivi www.silviisii.com.
  2. Laila Miscin hautakivi www.silviisii.com.

Kirjallisuutta

  • Laila Kinnunen: Halusin laulaa, halusin rakastaa (toim. Irja Sievänen, 1972)
  • Reijo Ikävalko: Valoa ikkunassa - Laila Kinnunen (Gummerus, 2001)
  • Tuija Wuori-Tabermann - Tommy Tabermann: Lailan laulu (WSOY, 2002)

Aiheesta muualla