Eläinkoe

Yksi Pavlovin koirista Pavlovin museossa (2005). Kuonoon on kirurgisesti liitetty kuolankeräysastia ja putki.

Eläinkoe on eläimen käyttöä tieteellis-teknisessä kokeessa, jossa kohdistetaan eläimeen ärsykkeitä (kemikaaleja, ääniä tai muita olosuhteita) ja tarkkaillaan eläimen vastetta ärsykkeeseen.

Eläinkokeilla testataan paljon eri alojen tuotteiden vaikutuksia eliöön mahdollisten haitta- tai hyötyvaikutusten havaitsemiseksi, jotka voisivat merkitä vaaraa tai hyötyä myös ihmiselle tai muulle luonnolle. Koska harvoin voidaan riskien tai eettisten ongelmien vuoksi suorittaa kokeita suoraan ihmisillä, eläimillä tehdään alustavia ja mahdollisesti myös varsinaisia kokeita. Toisinaan eläinkokeita tehdään ylipäätään uusien lääkkeiden tai kemikaalien löytämiseksi. Esimerkkinä on havainto, että platina tehoaa kivessyöpään.^lähde? Myös sokereiden vaikutusta ihmiseen, on testattu eläimillä, ne lihottavat.

Eläinkokeiden päätavoitteet

Yleisimmin koe-eläin on kala tai hiiri. Tärkeimpiä koe-eläimistä ovat hiiri, isorotta, kani, marsu, kissa, koira ja simpanssi niiden fysiologian samankaltaisuuden vuoksi ihmisen kanssa. Toisaalta lajieroavaisuudet ovat suuria niin aineenvaihdunnaltaan kuin myös fysiologiassa, mikä tekee eläinkokeista epäluotettavia. Tärkeimpiä eläimillä testattavia asioita ovat lääkkeet, rokotteet, kodin kemikaalit, tuholaismyrkyt, erilaiset sairauksien hoitomenetelmät sekä leikkaustekniikat. Ruoan lisäaineiden tai ihmisiin mahdollisesti kulkeutuvien kemikaalien vaikutuksia eläviin olioihin tai luontoon testataan myös. Geenitekniikka mahdollistaa geneettisesti muunneltujen hiirien kehittämisen erilaisten sairauksien tutkimukseen, esimerkkinä ennenaikaisesti vanhenevat tai perinnöllisiä sairauksia potevat hiiret hoitokeinojen tutkimusta varten. Eläinkokeita alettiin tehdä 1800-luvun puolessa välissä. Suomessa testataan joka vuosi 200 000–300 000 selkärankaista eläintä.

Eläinkokeet lääketieteen käytössä

Lääketieteen piirissä tutkitaan lääkkeiden ja hoitojen tehoa ja kehitetään niitä edelleen. Niiden perusteella kuitenkin usein tehdään vaikutuksista yliarviointeja, sillä negatiiviset tulokset jätetään julkaisematta. Eläinkokeiden perusteella löydetyt 500 aivohalvaukseen tehoavaa hoitoa ovat osoittautuneet tehottomiksi, ja tehokkaita hoitoja ovat vain liuotushoito ja asetyylisalisyylihappo. Aiheesta PLoS Biology -lehdessä julkaistu tutkimuksessa todetaan, että kyseessä on julkaisuharha eli usein raportoidaan vain suuria vaikutuksia ja pienet ja negatiiviset jätetään kertomatta. Eläinkokeita ei rekisteröidä ennen tutkimuksen aloittamista, toisin kuin ihmiskokeet. Negatiivisten tulosten julkaisemiseksi on perustettu lehti Journal of Negative Results.

Eläinkokeisiin liittyvää lainsäädäntö Suomessa

Eläinkokeiden suorittamista säädellään Suomessa eläinsuojelulain ja geenitekniikkalain lisäksi erillisellä koe-eläintoimintalailla, joka määrää eläinkokeiden suorittamisen selkärankaisilla luvanvaraiseksi toiminnaksi.

Lupa koe-eläintoimintaan (koe-eläinlaitoslupa) on haettava lääninhallitukselta ja sen saaminen edellyttää että

• luvan hakijalla on eläinkokeiden hyväksyttävään suorittamiseen tarvittavat tilat
• asiantunteva henkilöstö
• eläinlääkintähuolto on järjestetty asianmukaisesti.

Lisäksi lääninhallituksen on tarkistettava ja hyväksyttävä koe-eläintoiminnan harjoittamisessa käytettävät tilat ennen niiden käyttöönottoa.

Varsinaiseen eläinkokeeseen tarvitaan eläinkoelupa, jota voi hakea eläinkoelautakunnalta. Luvan saaminen edellyttää että

• koe suoritetaan laitoksessa jolla on koe-eläinlaitoslupa
• kokeella on eläinsuojelulaissa hyväksytty tarkoitus
• eläinkokeen suorittaja on tarpeeksi pätevä
• eläinsuojelulaissa säädetyt vaatimukset eläimen käyttämisestä eläinkokeeseen täyttyvät
• kokeesta odotettavissa olevan hyödyn katsotaan olevan eettisesti hyväksyttävissä suhteessa eläinten käyttämiseen eläinkokeessa.

Valmisteilla oleva REACH- kemikaaliasetus tulee edellyttämään yrityksiltä kemikaalien rekisteröinteihin vaadittavien selkärankaisilla tehtävien eläinkokeiden tulosten ja kustannusten jakamista. Viranomaisen on myös tutkittava muun muassa kaikki eläinkokeita edellyttävät testausehdotukset, minkä uskotaan estävän tarpeettomia eläinkokeita.

Koulutusvaatimukset koe-eläintoimintaan

Koe-eläintoimintaa rajoittavat ja säätelevät kansalliset ja kansainväliset lait, säädökset sekä toimintaohjeet koe-eläintoiminnasta. Niitä myös valvotaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Valvontaa suorittavat paitsi viranomaiset myös koe-eläinyksikköjen vastuuhenkilöt ja tutkimusryhmien tutkijat. FELASA (engl. Federation of Laboratory Animal Science Associations) on laatinut EU-maissa hyväksytyt suositukset koe-eläinten kanssa työskentelevien henkilöiden koulutuksesta. Ko. henkilöt on jaettu neljään, A-, B- ,C- ja D-kategoriaan toimenkuvansa perusteella.

Kategoria A

Kategoria A on luotu koe-eläinhoitajille. Käytännössä tämä on kaksivuotinen ammatillinen perustutkinto.

Kategoria B

Yliopistot järjestävät koe-eläintutkimuksissa avustavan henkilöstön koulutuksia joka kattaa B-kategorian. Koulutukseen kuuluu teoria ja käytännön osuus.

Kategoria C

Eläinkokeita suorittavien ja johtavien tutkimushenkilöiden tarvisee omata C-kategorian pätevyys. Jokaisessa koe-eläinkokeita tekevässä tutkimusryhmässä on oltava vähintään yksi C-kategorian tason pätevöitynyt henkilö. Kelpoisuudeksi katsotaan kategoria C-kurssin suorittaminen ja läpäisy hyväksyttävästi sekä suoritettu korkeakoulututkinto (ylempi tai alempi) joka soveltuu koe-eläintoimintaan. Mikä tahansa korkeakoulututkinto (esim humanistinen) ei kelpaa. C-kategorian koe-eläinkurssin suorittaneen on tentittävä seuraavat perustiedot

1. Lainsäädäntö ja eettiset periaatteet
2. Ympäristöolosuhteet
3. Eläinten terveydellinen laatu
4. Eläinten geneettisen laatu
5. Eläinten hyvinvointi
6. Eläinten lajikohtainen biologia
7. Eläinten käsittelytekniikat
8. Eläinten nukutus, kivunpoisto ja lopetus
9. Eläinkokeiden suunnittelu

Ja lisäksi hänen on suoritettava vähintään 40 tunnin C-kategoriaan suunnattu käytännön koulutus.

Kategoria D

Tämä kategoria on varattu koe-eläinyksiköiden vastuuhenkilöille. D-kategorian vaatimuksissa henkilöllä pitää olla alalle soveltuva korkeakoulututkinto ja hänen pitää hallita kaikki koe-eläinkeskuksen johtamiseen, henkilöstöhallintoon, alan lainsäädäntöön, talouteen sekä eläinten hyvinvointiin liittyvät tehtävät. Hänen on myös kyettävä ohjaamaan ja opastamaan tutkijoita koe-eläinten käytössä ja niiden vaihtoehtomenetelmiä valittaessa. Lisäksi hänen on aloitteellisesti kyettävä kehittää koe-eläintoimintaa.

Eläinkokeiden arvostelua

Eläinten oikeuksien puolustajat vastustavat kiivaasti eläinkokeita niiden aiheuttaman kärsimyksen takia. Kiistanalaisimpia ovat kosmetiikalle tehtävät eläinkokeet. Yhdysvalloissa on jopa tehty eläinkokeita yksityisissä ja kalliissa lemmikkieläinsairaaloissa vain uusien lemmikkieläimille tarkoitettujen hoitojen kehittämiseksi. Eläinkokeita on pyritty vähentämään kehittämällä soluviljelmien käyttöä koe-eläinten sijaan.

Katso myös

• Eläinsuojeluliitto Animalia
• Hiiri koe-eläimenä
• Ihmiskoe
• Testattu ilman eläinkokeita -standardi
• Tieteen etiikka
• Tutkimusetiikka

Lähteet

• Himberg, Lea & Laine, Vesa & Lyytinen, Heikki: Psykologia 4: Ihmisen toiminnan neuropsykologia. WSOY, 2001. ISBN 951-0-24073-7.

Aiheesta muualla

• Laki koe-eläintoiminnasta 20.1.2006/62
• Oikeutta eläimille