Tämä on hyvä artikkeli.

10/80

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 19. marraskuuta 2019 kello 19.14 käyttäjän MHukkanen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

10/80
Hurriganes
Studioalbumin 10/80 kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  6.–12. lokakuuta 1980 Polar Studios, Tukholma[1]
 Julkaistu 27. marraskuuta 1980
 Formaatti LP, MC, CD
 Tuottaja(t) Remu Aaltonen, Albert Järvinen, Paavo Maijanen
 Tyylilaji rock and roll, rock
 Kesto 32.34
 Levy-yhtiö Suomi Scandia
Ruotsi Sonet
Muut kannet

Albumin takakansi
Listasijoitukset

 Suomi: 5.

Hurriganesin muut julkaisut
Jailbird
1979 		10/80
1980 		Fortissimo
1981
Singlet albumilta 10/80
  1. ”Bourbon Street" / "Just for You”
    Julkaistu: 1980

10/80 on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen kahdeksas albumi, ja se julkaistiin 27. marraskuuta 1980. Tukholman Polar-studioilla äänitettyä albumia pidetään aikuistuneen yhtyeen voimannäytteenä ja musiikillisesti huomattavan monipuolisena. Levyllä on yhtyeelle tavanomaisen rock and rollin lisäksi progressiivisia vaikutteita ja rautalankahenkisyyttä. Albumi myi kultaa, ja hitiksi nousi kappale ”Bourbon Street”.

10/80 palautti Hurriganesin suureen suosioon parin heikommin menestyneen albumin jälkeen. Yhtye saavutti uudestaan musiikillisen asemansa, jonka se oli punk-yhtyeille hetkeksi menettänyt. Hurriganesin musiikki oli ollut hetken pois muodista, mutta uuden albumin myötä yhtyeen uskottavuus kasvoi. Myös kriitikoilta levy sai hyvää palautetta. Kitaristi Albert Järvisen mielestä 10/80 oli Hurriganesin paras albumi ja kaikki sen kappaleet hyviä.

Albumin tuotti Pave Maijanen, jonka panos oli muutenkin huomattava. Hän lauloi taustoja, soitti koskettinsoittimia ja antoi musiikillisia neuvoja. Lisäksi hän käytti hyväksi studion mahdollisuuksia.

Taustaa

1970- ja 80-lukujen vaihteessa Hurriganesin ura tuntui olevan aallonpohjassa. Vuonna 1977 julkaistu albumi Tsugu Way oli aiempien platinalevyjen jälkeen myynyt vain kultalevyyn oikeuttavan määrän, ja sitä seuranneet Hanger (1978) ja Jailbird (1979) eivät yltäneet edes siihen. Punk-musiikin aikakaudella myös yhtyeen tyylilajista oli tullut epämuodikasta. Suosio ei ollut kuitenkaan täysin olematonta ja esimerkiksi keikat tehtiin entiseen malliin täydellä ääni- ja valaistuslaitteistolla.[2] Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa yhtyeen suosio säilyi hyvin suurena. Alkukesän 1980 Ruotsin-kiertueella yhtye rikkoi moneen otteeseen paikallisten huvipaikkojen yleisöennätyksiä.[3]

Romahtanut levymyynti kävi yhtyeen kunnialle. Hurriganes oli tuomittu vanhenevan ja harvenevan kuulijaryhmän suuruudeksi menneeltä vuosikymmeneltä. Rockmusiikki oli jatkuvassa muutostilassa, kun esimerkiksi aiemmin kapinallisten punkkareiden musiikki muuttui diskokelpoiseksi listapopiksi. Musiikkimaailma vilisi ilmiöitä skasta futurockiin ja eurodiskosta sankariheviin.[4]

Hämmennyksen keskellä Hurriganes päätti kokeilla viimeistä keinoaan ja levyttää kunnollisilla sävellyksillä, tuoreilla sovitusideoilla ja hyvillä soundeilla toteutetun huolellisesti suunnitellun albumin. Solisti-rumpali Remu Aaltosen mukaan se ei tulisi olemaan uutta aaltoa, vaan ajasta riippumatonta ”superaaltoa”.[5]

Työstö

Valmistautuminen

Albert Järvinen Hurriganesin esiintymisessä Helsingin Kaivopuistossa syyskuussa 1980.

Jo syksyllä 1979 Hurriganes oli käynyt tutustumassa Sankt Eriksbronin lähellä sijaitsevaan Sportpalatsetin taloon rakennettuun Abban Polar-studioon. Eräs studion äänittäjistä oli Leif Mases, joka oli nauhoittanut yhtyeen vuonna 1974 julkaistun Roadrunner-albumin.[3]

Studiossa oli kaksi studiota kahdessa erillisessä kerroksessa. Niistä ylempi oli vaatimattomampi ja maksoi 600 kruunua tunnilta. Alakerran luksusstudion hinta oli 700 kruunua tunnilta. Suomalaissoittajien mielestä se muistutti avaruusasemaa, ja muun muassa Led Zeppelin ja Genesis olivat nauhoittaneet siellä vuonna 1979 julkaistut albuminsa.[3] Hurriganes tuli käyttämään 10/80:n äänittämiseen yläkerran studiota, koska se oli kotoisampi ja edullisempi, eikä kalliiseen alakerran studioon muutenkaan ollut varaa. Aika äänityksiin varattiin lokakuulle 1980.[6]

Levyn materiaalia ryhdyttiin työstämään Helsingin Pohjois-Haagan ostoskeskuksen käyttämättömissä tiloissa. Parikymmentä kappaletta syntyi vanhalla metodilla ”jammailua, koukut haltuun ja biisi kasaan”, mutta sovituksiin käytettiin nyt mielikuvitusta.[6] Lisäksi uusien kappaleiden työstämiseen käytettiin aiempaa enemmän aikaa, jopa kaksi kuukautta.[7] Edellisen Jailbird-albumin helpoille ratkaisuille haluttiin löytää parempia vaihtoehtoja. Remu Aaltonen oli pyytänyt ulkopuoliseksi avustajaksi Pave Maijasen. Hänellä oli studionäkemystä ja -kokemusta sekä vuosia kestänyt ystävyys- ja luottamussuhde Hurriganes-kitaristi Albert Järvisen kanssa. Järvisen oli helpompi hyväksyä Maijasen kuin Aaltosen auktoriteetti.[6]

Kappaleita äänitettiin kasettinauhalle ja niitä kuunneltiin sessioiden jälkeen. Nauhoittajana toimi Maijanen, joka oppi nopeasti Hurriganesin sävellystavat:[8]

»Jätkäthän teki biisejä sillain, että ne vaan soitti ja yks kaks biisi poikki. ”Vedä nyt tohon kohtaan tollasta ja tollasta”, vaan kuului. Yhtäkkiä se biisi alkaakin kulkea ja hups, uusi biisi oli syntynyt. – – Kolme jätkää rupee painaa ja kukaan ei tiedä mihin suuntaan mennään ja yhtäkkiä ne onkin samalla polulla. Järvinen tuo oman mausteensa, Remu sanoo ne legendaariset pari örderii ja (Cisse) Häkkinen louskuttaa tosta noin.»
(Pave Maijanen[8])

Äänitys

Sportpalatset

Polar-studioille ei ollut varaa lähteä harjoittelemaan, joten albumin kappalemateriaali oli huolella valittu ja hiottu.[9] Toiveista huolimatta Leif Mases ei ehtinyt 10/80:n äänityksiin, vaan nauhoituksesta vastasi Lennart Östlund. Mases oli kuitenkin tehnyt parhaansa valmentaakseen Östlundin äänitystehtäviin. Östlund oli kuunnellut Hurriganesin aiempaa tuotantoa ja uskoi olevansa valmis haasteeseen, sillä hän oletti, etteivät sen soittajat voisi olla Led Zeppelinin jäseniä hankalampia persoonia.[10]

Remu Aaltonen kutsui levytysmatkalle mukaan myös vanhan tuttunsa Harri Merilahden, jonka haluttiin tuovan mukanaan ulkopuolista virtaa. Merilahti soitti kitaraa ja bassoa ja toi esille ideoitaan ja mielipiteitään. Hän pyrki myös olemaan puskurina Aaltosen ja Järvisen välillä konfliktien estämiseksi. Lisäksi Merilahti oli arvostettu basisti, jonka oletettiin korvaavan yhtyeen varsinaisen basistin Cisse Häkkisen, mikäli tämän työkunto pettäisi.[11]

Äänitys eteni nopeasti. Vaikka Pave Maijanen oli alun perin lähtenyt mukaan vain kosketinsoittajaksi, muodostui hänen roolinsa huomattavasti merkittävämmäksi. Hän lauloi stemmoja, antoi musiikillisia näkemyksiä ja soitti koskettimia. Lisäksi hän hyödynsi studion tarjoamia mahdollisuuksia. Hurriganes-kirjan kirjoittaja Honey Aaltosen mukaan tämä toi Hurriganesin suoraviivaiseen rock-musiikkiin hienostuneisuutta. Maijanen on myöhemmin sanonut, että ”levytyssessio meni kuin tanssi”. Hän on antanut tunnustusta myös Remu Aaltoselle, joka tyylillään ja olemuksellaan sai äänitykset pysymään ruodussa.[12]

Kun Remu Aaltonen oli nauhoittamassa ”Let’s Go Rocking Tonight” -kappaleen lauluosuutta, hän menetti hetkeksi katseensa lappuun, johon laulun sanat oli kirjoitettu. Hän lauloi sattumanvaraisesti päästään Lissun lässyn luuppi luu, kun sanat olisivat virallisesti olleet Lizi lassie loopy Lou. Häkkinen, Järvinen ja Maijanen purskahtivat nauruun, kun taas äänittäjä Östlund oli ihmeissään, sillä Led Zeppelinin laulaja Robert Plant oli aiemmin käyttänyt tuntikausia aikaa keksiäkseen sanoja, jotka eivät tarkoittaisi mitään.[10] Joitain kappaleita soitettiin jopa 11 kertaa. Mikäli lopputulos ei tyydyttänyt, soitettiin väliin tuttuja numeroita, kuten ”Ya Ya” ja ”Talkin ’bout You”. Niitä kutsuttiin ”metodibiiseksi”, ja niiden avulla pyrittiin saamaan ote takaisin.[13]

Lopulliselle albumille päätyneen materiaalin lisäksi sessioissa äänitettiin kappale ”Who’s That Liar”. Nauhalle tuli myös erilaisia versioita albumin kappaleista. Esimerkiksi raidoista ”Made in Sweden” ja ”Just for You” äänitettiin albumiversioiden lisäksi vaihtoehtoiset versiot. ”Bye Bye Bye”- ja ”Cozyrow”-kappaleista nauhoitettiin versiot, joissa kitarasoolot ovat erilaiset. Lisäksi kappaleesta ”Red House” on olemassa esitys, josta puuttuu kättentaputukset.[1] Albert Järvisen mukaan paljon todella hyvää materiaalia jäi yli, koska levyllä ei ollut enempää tilaa. Myös studioaikaa oli melko vähän – albumia työstettiin miksaukset mukaan lukien hieman yli viikko.[7]

Musiikki

Hurriganes esiintymässä Helsingin Kaivopuistossa syyskuussa 1980. Vasemmalla Cisse Häkkinen ja oikealla Remu Aaltonen.

10/80-albumia on pidetty lähes Roadrunneriin verrattavana klassikkona, vaikka onkin tyylillisesti hyvin erilainen. Toisin kuin Roadrunner tai Rock and Roll All Night Long, siitä pyrittiin tarkoituksellisesti tekemään klassikko.[14] Honey Aaltosen kirjoittaman Hurriganes-kirjan mukaan 10/80-albumia pidetään aikuistuneen Hurriganesin voimannäytteenä sekä osoituksena siitä, ettei Hurriganesin tarvitsisi seurata aikaansa – aika seuratkoon Hurriganesia. Albumilla on niin progressiivisia vaikutteita (”Made in Sweden”) kuin rautalankavivahteita (”Just for You”). Niiden väliin mahtuu kirjo erilaista rock and rollia.[15] Popvaikutteisia kappaleita ovat ”Bourbon Street, ”Cozyrow” ja ”Just for You”. Niitä tasapainottavat nopeatempoiset rockit, kuten ”Rocking Belly” ja ”Let’s Go Rocking Tonight”.[13][14]

Valtaosa yhtyeen omista kappaleista on merkitty Remu Aaltosen ja Albert Järvisen yhdessä säveltämiksi. Myös sovituksista vastasi sama kaksikko.[16] Sen sijaan Cisse Häkkisen ei katsottu osallistuneen riittävästi laulujen työstöön, eikä häntä ole merkitty yhdenkään kappaleen tekijätietoihin.[17] Yhtyeen omien kappaleiden sanoitukset kirjoitti kahden edellisalbumin tapaan Jim Pembroke, minkä lisäksi hän teki tilaustyönä kappaleen ”Saigon Shakes”.[9]

Tietoa kappaleista

Albumin aloittaa sinfoniaorkesterin viritysääni, joka löydettiin studion tehostevarastosta.[10] Samaa ideaa oli käyttänyt aikoinaan The Beatles albuminsa Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band alussa.[18] Avauskappale ”Made in Sweden” syntyi, kun levylle haluttiin persoonallinen aloitus, eräänlainen alkusoitto. Aaltonen ja Järvinen muistivat Kalevala-yhtyeen konserttiohjelmistossa olleen ruotsalaisyhtye Made in Swedenin kappaleen ”I Don’t Care”. Ajateltiin, että pienellä kehittelyllä ja tempon lisäämisellä siitä saisi oman sävellyksen. Albert Järvinen soittaa kappaleessa kitarateemaa, jonka päälle Aaltonen laulaa unisonossa sanatonta laulua.[10] Jim Pembroke on silti merkitty sen sanoittajaksi.[16] ”Made in Sweden” oli viimeinen albumille harjoiteltu kappale.[11]

”Saigon Shakes” on Jim Pembroken kirjoittama kappale.[9] Hanoi Rocks -yhtyeestä kertovan All Those Wasted Years -kirjan mukaan kappaletta suunniteltiin alun perin sen albumille.[13] Albumin hitti ”Bourbon Street” on Aaltosen ja Järvisen tekemäksi merkitty melodinen rock-kappale.[14][16]

Myös Remu Aaltosen vanhojen tuttujen, Harri Merilahden ja Afa Kiviharjun tarjoamia sävellyksiä päätettiin ottaa mukaan. Merilahden ”Skin and Bone” otettiin mukaan sellaisenaan, mutta Kiviharjun säveltämä ”Bye Bye Bye” päätyi Remu Aaltosen nimiin. Aaltonen on muistellut, että hän olisi ostanut kappaleen Kiviharjulta, ja siten saanut nimensä sen säveltäjäksi.[9] Albumin ainoa varsinainen lainakappale on alkujaan tyttöyhtye The Butterfliesin vuonna 1964 levyttämä ”Goodnight Baby”, joka löydettiin The Searchersin levyltä. Hurriganesin version laulaa basisti Cisse Häkkinen.[13][19] Albumin päättävän rautalankatyylisen kappaleen ”Just for You” säveltäjiksi on merkitty Aaltonen ja Järvinen. Järvinen ei pitänyt tästä, sillä hänen mielestään se oli yksin hänen tekemänsä.[13] Kappale on instrumentaali, mutta sanoittajaksi on merkitty Pembroke.[16]

Kansitaide

Albumin kansikuvassa on piirretty pin-up-tyttö, joka leikattiin 1950-luvun miestenlehden, Kallen, numero 10/53 kannesta. Taustalla on Henrik Schüttin ottama kuva yhtyeestä. Remu Aaltonen pitelee käsissään baritonisaksofonia. Sessiossa otettiin myös vaihtoehtoinen kuva, jossa yhtyeen edessä on potkuhousuissaan Albert Järvisen poika Silas Järvinen.[18][20]

Väriltään mustassa takakannessa on lueteltuna kappaleet, tekniset tiedot sekä tiedotusvälineille osoitettu teksti ”Not for criticism from radio or newspapers.”[18][16]

Julkaisu ja vastaanotto

Myynti

10/80 ilmestyi 27. marraskuuta 1980 Scandian julkaisemana.[1][21] Se nousi Suomessa listalle joulukuussa ja oli 14 viikon aikana parhaimmillaan viidentenä.[22] Hurriganes-albumi ylitti samalla muutaman vuoden tauon jälkeen kultalevyyn oikeuttavan 25 000 kappaleen rajan.[23][24] Samoihin aikoihin yhtye saavutti miljoonan myydyn levyn merkkipaalun.[23]

Ruotsissa albumin julkaisi Sonet-yhtiö.[21] Siitä muodostui ensimmäinen Hurriganes-albumi sitten Roadrunnerin, joka ei saavuttanut siellä listasijoitusta.[25] Yhteensä Hurriganesin albumeja oli kuitenkin myyty Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa jo 250 000 kappaletta. Sen kunniaksi yhtyeelle myönnettiin Pohjoismaiset jättiläistimanttilevypalkinnot.[23]

Uuden albumin myötä Hurriganes palautti suosiotaan, ja parantuneen levymyynnin lisäksi Yleisradio näytti televisiosta niin yhtyeen konsertteja kuin Remu Aaltosen haastattelunkin. Back Beat -musiikkilehden Pekka Koskivaara sanoi myöhemmin, että ”oli taas ihan okei digata Hurriganesia”. Yhtye oli palauttanut musiikillisen statuksensa. Aiemmin punk-aikakaudella Hurriganes oli ollut yhtye, jota pidettiin pahimpana taantumuksen ja vanhan aallon edustajana.[26]

Kritiikki

Erityisesti punk-piireissä Hurriganesin uutta albumia pidettiin ”Abban studioilla tehtynä lällärikamana”.[27] Sen sijaan Helsingin Sanomien Markku Fagerlund kirjoitti, että 10/80 on parasta Hurriganesia sitten Roadrunnerin.[20] Myös Juho Juntunen antoi Suosikki-lehdessä hyvää palautetta:

»Hurriganes ei kumarra, keikistele, ei hienostele vaan lataa suoraan suoneen. Hurriganes ei ole eksynyt tyylillisiin sekoiluihin ja kokeiluihin. Linjanpito on tiukka ja ehkä siksi meillä on vain yksi Hurriganes. Suoran rokotuksen ruhtinaat.»
(Juho Juntunen, Suosikki.[23])

Albert Järvisen mielestä 10/80 on paras koskaan levytetty Hurriganes-albumi, koska ”siinä toimii kaikki biisit”. Myös Remu Aaltonen on kehunut albumin kappaleita sekä studiota ja sen äänittäjää Lennart Östlundia. Cisse Häkkinen muisteli myöhemmin, että ”se oli taas semmoinen LP, et jengi alkoi taas olla, et eihän täällä oo kuin yks bändi, Hurriganes”.[15]

Listasijoitukset

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Suomi 5. 14 joulukuu 1980 [22]

Sertifiointi

Valtio Sertifikaatti Myönnetty Luovuttaja Lähde
 Suomi kultalevy 1981 ÄKT [24]

Kappalelista

A-puoli
NroNimiSanatSävelPäälauluKesto
1.Made in SwedenPembrokeAaltonen, JärvinenAaltonen2.10
2.Bye Bye ByeAaltonen, JärvinenAaltonenAaltonen3.01
3.Let’s Go Rocking TonightPembrokeAaltonen, JärvinenAaltonen2.10
4.Saigon ShakesPembrokePembrokeAaltonen1.50
5.Bourbon StreetPembrokeAaltonen, JärvinenAaltonen2.32
6.Kinky ReggaePembrokeAaltonen, JärvinenAaltonen2.14
7.Rocking BellyPembrokeAaltonen, JärvinenAaltonen1.43
B-puoli
NroNimiSanatSävelPäälauluKesto
8.Red HousePembrokeAaltonen, JärvinenAaltonen2.07
9.CozyrowPembrokeAaltonen, JärvinenAaltonen2.25
10.Goodnight BabyJ. Barry, E. GreenwichHäkkinen2.47
11.Somebody Help MePembrokeAaltonen, JärvinenAaltonen2.53
12.Down the LinePembrokeAaltonen, JärvinenAaltonen2.22
13.Skin and BonePembrokeMerilahtiAaltonen2.14
14.Just for YouPembrokeAaltonen, Järvineninstrumentaali2.06
32.34

Singlet

”Bourbon Street” (1980, Scandia)
  1. Bourbon Street
  3. Just for You

Albumin ainoa single ilmestyi loppuvuodesta 1980.[1] ”Bourbon Street” oli Hurriganesin isoin hitti aikoihin.[13] Kappale vetosi pitkästä aikaa moniin kuulijaryhmiin ikä- ja makutottumuksista riippumatta.[15] Se nousi Suomen myyntilistalla sijalle 16 vuoden 1981 alkupuolella. Jukebox-listalla se ylsi kuudenneksi.[22]

Singlen B-puoli on rautalankanostalgiaa henkivä ”Just for You”.[13]

Kokoonpano

Muusikot

Muut

  • Remu Aaltonen, Albert Järvinen, Paavo Maijanen – tuotanto
  • Lennart Östlund – äänitys, miksaus
  • Henrik Schütt – valokuvaus
  • Raz – kannen suunnittelu

[16]

Painokset

Albumi julkaistiin alun perin vinyylilevynä ja C-kasettina. Molemmista formaateista on otettu lukuisia uusintapainoksia.[21][28] Alkuperäisen vinyylipainoksen tunnistaa parhaiten siitä, että kannessa yhtyeen jäsenten takana näkyvä vaalea tausta on isompi kuin uusintapainoksissa.[29] Svart Records julkaisi vuonna 2018 kaksi rajoitettua vinyylipainosta, joista toinen on painettu mustalle (300 kpl.) ja toinen punaiselle vinyylille (200 kpl.). Painokset ovat avattavakantisia ja niiden mukana tuli myös juliste.[21]

CD-versio ilmestyi Fazerin julkaisemana vuonna 1996.[30] Lisäksi vuonna 1989 10/80 julkaistiin samalla CD-levyllä yhdessä Jailbird-albumin kanssa.[31]

Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP Suomi Scandia SLP 678 1980 [21]
LP Ruotsi Sonet SLP 3069 1980 [21]
MC Suomi Scandia SMK 5678 1980 [28]
MC Ruotsi Sonet SKA-3069 1980 [28]
LP Suomi Scandia SLP 3069 (1. uusintapainos) 19?? [32]
LP Suomi Scandia SLP 3069 (2. uusintapainos) 19?? [33]
LP Suomi Scandia SLP 3069 (3. uusintapainos) 19?? [34]
LP Suomi Scandia SLP 3069 (4. uusintapainos) 19?? [35]
MC Suomi Scandia SMK 5678 (1. uusintapainos) 19?? [28]
MC Suomi Scandia SMK 5678 (2. uusintapainos) 19?? [28]
MC Suomi Scandia SMK 5678 (3. uusintapainos) 19?? [28]
CD Suomi Fazer 0630-13177-2 1996 [30]
LP Suomi WEA (5. uusintapainos) 2011 [36]
LP Suomi Svart SRE265 (musta vinyyli) 2018 [21]
LP Suomi Svart SRE265 (punainen vinyyli) 2018 [21]

Lähteet

  • Aaltonen, Honey & Kontiainen, Vesa & Starck, Kjell: Hurriganes. 4. tekstin osalta korjattu painos. Helsingissä: Loisto: WSOY, 2007. ISBN 978-952-459-765-4.
  • Fagerholm, John & Riihimaa, Jaakko: Albert Järvinen. Helsinki: Johnny Kniga, 2010. ISBN 978-951-0-35182-6.

Viitteet

  1. ↑ a b c d Sessiodiscografia - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 2.10.2013.
  2. ↑ Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 345.
  3. ↑ a b c Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 347.
  4. ↑ Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 346.
  5. ↑ Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 346–347.
  6. ↑ a b c Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 348.
  7. ↑ a b Fagerholm & Riihimaa 2010, s. 238.
  8. ↑ a b Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 348–349.
  9. ↑ a b c d Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 349.
  10. ↑ a b c d Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 350.
  11. ↑ a b Fagerholm & Riihimaa 2010, s. 236.
  12. ↑ Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 351.
  13. ↑ a b c d e f g Fagerholm & Riihimaa 2010, s. 237.
  14. ↑ a b c Aaltonen, Honey: Hurriganes osa 2 – Kovat ajat ja kovat miehet Rytmi. 1.2.2019. Viitattu 14.11.2019.
  15. ↑ a b c Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 353.
  16. ↑ a b c d e f Hurriganes: 10/80-albumin vinyylipainoksen tiedot (Sonet SLP-3069)
  17. ↑ Aaltonen, Honey: Cisse Häkkinen, s. 170. Helsinki: Johnny Kniga, 2011. ISBN 978-951-0-38138-0.
  18. ↑ a b c Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 352.
  19. ↑ Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 349–350.
  20. ↑ a b Fagerholm & Riihimaa 2010, s. 238.
  21. ↑ a b c d e f g h LP-discografia - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 2.10.2013.
  22. ↑ a b c Pennanen, Timo: Sisältää hitin : levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 162. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  23. ↑ a b c d Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 354.
  24. ↑ a b Hurriganes - Kulta- ja platinalevyt Ifpi.fi. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Viitattu 13.11.2019.
  25. ↑ Discography Hurriganes Swedishcharts.com. Viitattu 2.10.2013. (englanniksi)
  26. ↑ Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 357–358.
  27. ↑ Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 356.
  28. ↑ a b c d e f Kasetit - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 26.4.2015.
  29. ↑ SLP 678 alkuperäinen painos - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 26.4.2015.
  30. ↑ a b 10/80 by Hurriganes (Album, Fazer 0630-13177-2): Reviews, Ratings, Credits, Sing list Rateyourmusic.com. Viitattu 13.11.2019. (englanniksi)
  31. ↑ Jailbird / 10/80 by Hurriganes (Compilation): Reviews, Ratings, Credits, Song list Rateyourmusic.com. Viitattu 13.11.2019. (englanniksi)
  32. ↑ SLP 678 1.uusintapainos Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 26.4.2015.
  33. ↑ SLP 678 2.uusintapainos Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 26.4.2015.
  34. ↑ SLP 678 3.uusintapainos Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 26.4.2015.
  35. ↑ SLP 678 4.uusintapainos Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 26.4.2015.
  36. ↑ SLP 678 5. uusintapainos Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 26.4.2015.

Aiheesta muualla

Hurriganes
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
VHS/DVD
Filmografia
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=10/80&oldid=18546321”