Flick of the Switch

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 27. helmikuuta 2013 kello 20.28 käyttäjän Roquai (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Flick of the Switch
AC/DC
Studioalbumin Flick of the Switch kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  huhtikuussa 1983
 Julkaistu 15. elokuuta 1983
 Formaatti LP, CD
 Tuottaja(t) AC/DC (Angus Young, Malcolm Young, Brian Johnson, Cliff Williams, Phil Rudd)
 Tyylilaji hard rock, heavy metal
 Kesto 37.02
 Levy-yhtiö Albert Productions
Listasijoitukset

Suomi 3. (syyskuu 1983)[1]
Yhdistynyt kuningaskunta 4. (syyskuu 1983)[2]
Norja 4. (syyskuu 1983)[3]
Ranska 5. (23. heinäkuuta 1983)[4]
Saksa 6. (1983)[5]
Ruotsi 8. (6. syyskuuta 1983)[6]
Itävalta 9. (1. lokakuuta 1983)[7]
Kanada 13. (27. elokuuta 1983)[8]
Yhdysvallat 15. (1983)[9]
Sveitsi 28. (6. marraskuuta 1983)[10]

AC/DC:n muut julkaisut
For Those About to Rock (We Salute You)
1981 		Flick of the Switch
1983 		'74 Jailbreak
1984
Singlet albumilta Flick of the Switch
  1. ”Guns for Hire”
    Julkaistu: 1983
  2. ”Nervous Shakedown”
    Julkaistu: 1983
  3. ”Flick of the Switch”
    Julkaistu: 1983

Flick of the Switch on australialaisen AC/DC -yhtyeen elokuussa 1983 julkaisema hard rock -albumi. Se äänitettiin pian yhtyeen Euroopan-kiertueen jälkeen keväällä 1983.

Albumi ei ole noussut yhtyeen suurimpien klassikoiden joukkoon. Jo ilmestyessään se keräsi kritiikkiä ja myi hieman heikommin kuin yhtyeen kaksi aiempaa albumia laulaja Brian Johnsonin kanssa. Myöskään Flick of the Switchin kappaleita ei ole soitettu AC/DC:n konserteissa pitkiin aikoihin.

Taustaa

Yhtyeen mielestä kaksi sen edellistä albumia; Back in Black ja For Those About to Rock, olivat olleet tuotantona ehkä liiankin pitkälle hiottuja. Flick of the Switchillä yhtyeen oli tarkoitus palata juurilleen. Rytmikitaristi Malcolm Young halusi uudesta albumista "paljaan, raa'an ja riisutun".[11] Hänen tavoitteenaan oli luoda albumille tunnelma, että kuulija olisi samassa tilassa soittajien kanssa.[12]

»Yritimme vain tulla taas yksinkertaiseksi pikkubändiksi.»
(Soolokitaristi Angus Young[13])

Äänitykset ja julkaisu

Albumi äänitettiin Compass Pointin studiossa Nassaussa, Bahamalla. Samassa studiossa oli nauhoitettu myös yhtyeen vuonna 1980 julkaistu maailmanlaajuinen menestysalbumi Back in Black. Äänitykset alkoivat huhtikuussa 1983.[11]

Yhtye nauhoitti sessioissa yhteensä kolmetoista raitaa, joista kolme ei päätynyt albumille. Näistä kappaleista kaksi oli nimiltään "Out of Bounds" ja "Tightrope". Kun albumi oli miksattu ensimmäisen kerran, kuulosti se yhtyeen jäsenten mielestä liikaa Back in Blackilta, minkä vuoksi suoritettiin uusi miksaus.[11]

Flick of the Switch on ainoa AC/DC:n albumeista, jonka yhtye itse on tuottanut. Johtavana tuottajana toimi rytmikitaristi Malcolm Young, jota kuitenkin avustivat yhtyeen aikaisemmat tuottajat; hänen veljensä George Young sekä Harry Vanda. Äänittäjänä ja miksaajana toimi Tony Platt.[11]

Phil Ruddin lähtö

Yhtyeen rumpali Phil Rudd ajautui Flick of the Switchin nauhoittamisen aikaan riitoihin rytmikitaristi Malcolm Youngin kanssa. Rudd oli jo jonkin aikaa kärsinyt päihdeongelmista ja ajautunut myös huumeiden käyttöön,[12] ja myös yhtyeen edellisen laulajan, Bon Scottin kuolema vuoden 1980 alussa oli mahdollisesti ollut kovempi isku Ruddille kuin muille yhtyeen jäsenille. Tapahtuman kasvattama paine ja työtaakka olivat kasvaneet Ruddin kohdalla kahden aiemman albumin valtavien kiertueiden aikana, ja vaikka hän soitti albumin äänityksissä normaalisti, aiheutti hänen sotkuinen yksityiselämänsä jännitettä hänen ja Malcolmin välille. Lopulta tilanne kärjistyi ja Young ja Rudd ottivat asian vuoksi rajusti yhteen, minkä seurauksena Malcolm halusi Ruddin lähtevän Nassausta heti seuraavalla mahdollisella lentokoneella seuraavana iltana.

Yhdysvaltain-kiertue lähestyi. Uuden rumpalin etsinnät aloitettiin ja Bahamalle lennätettiin useita kandidaatteja. Malcolm Youngin unelmana oli, että AC/DC:n uudeksi rumpaliksi liittyisi Procol Harum -yhtyeen B. J. Wilson. Yhtyeen palattua Lontooseen, AC/DC ilmoitti vapaasta rumpalin paikasta. Koesoittojen nimekkäimpiä hakijoita olivat Simon Kirke (Free, Bad Company) ja Paul Thompson (Roxy Music), mutta kumpikaan ei onnistunut vakuuttamaan yhtyettä. Erityisesti Kirken epäonnistuminen otti Malcolm Youngia koville, sillä hän oli Kirken suuri ihailija. Lopulta paikan sai nuori englantilainen Simon Wright. Tässä vaiheessa koesoittoja oli järjestetty Yhdysvalloissa neljäsataa ja Britanniassa kolmesataa.[14]

Flick of the Switch ilmestyy

Albumi julkaistiin Yhdysvalloissa ja Euroopassa 19. elokuuta, Australiassa neljä päivää myöhemmin. Albumi sai ristiriitaisen vastaanoton, ja sitä mainostettiin erittäin pienellä budjetilla. Levy nousi Yhdysvalloissa sijalle 15 ja Isossa-Britanniassa sijalle 4.[15]

Flick of the Switch edusti juuri sellaista AC/DC:tä kuin Malcolm Young oli äänityksissä halunnutkin. Äänimaailma oli raaka, raskas, kovaääninen ja efekteistä vapaa. Tämä oli osittain tarkoitettu erotukseksi AC/DC:n ja muiden yhtyeiden välille aikakaudella, jolloin monet yhtyeet pehmensivät soundiaan saadakseen soittoaikaa uudessa Music Televisionissa.[16] Myös albumin pelkistetty kansikuva, jossa oli yksinkertainen lyijykynäpiirros soolokitaristi Angus Youngista, ajoi samaa asiaa. Kansitaide kuitenkin herätti kriittistä keskustelua yhtyeen ja levy-yhtiön välillä.[15]

Yhtye harjoitteli tulevaa Yhdysvaltain kiertuetta varten Los Angelesissa. Harjoitusten aikana kuvattiin myös musiikkivideot kappaleista "Flick of the Switch", "Nervous Shakedown" ja "Guns for Hire" suuressa, lentokonehallin kokoisessa tilassa. Malcolm Young antoi kuvausryhmälle päivän aikaa tallentaa yhtye filmille. Videot olivat yksinkertaisia ja pienellä budjetilla tehtyjä, mikä teki selvän eron esimerkiksi Michael Jacksonin miljoonien dollarien musiikkivideoihin.[16]

Vastaanotto

Rolling Stone -lehden arvostelija David Fricke totesi yhtyeen toistavan itseään levystä toiseen ja etenkin Youngin kierrättävän vanhoja riffejään hittilevyltä toiselle.[17] Allmusicissa julkaistussa arvostelija Steve Huey oli huomannut, miten yhtye pyrki tavoittelemaan ensimmäisten levyjensä raakuutta, ja arveli että yhtyeeltä alkoivat ideat olla vähissä.[18]

Arvostelut

  • Rolling Stone -lehden arvostelu: [17]
  • All Music Guide -lehden arvostelu: [18]
  • Blender -lehden arvostelu:

Kiertue

Yhdysvaltain- ja Kanadan-kiertueen oli määrä alkaa jo albumin julkaisun aikoihin, 28. elokuuta.[15] Viivytysten jälkeen se alkoi lopulta Kanadan Vancouverista 11. lokakuuta. Yhtyettä hermostutti tilanne, jossa yhtye oli kiertueella ilman rumpali Phil Ruddia, mutta ensimmäisestä konsertista lähtien kaikki sujui sen suhteen hyvin. Erityisesti tuolloinen rumpali Simon Wright on myöhemmin todennut kuinka helpottavaa oli saada ensimmäinen keikka pois jaloista.[16] Kaksi Detroitin konserttia tallennettiin filmille ja 45-minuuttinen elokuva toimitettiin eurooppalaisille tv-asemille. Detroitissa kuvattiin myös uusi video kappaleelle "Nervous Shakedown".[19]

Kaupallisesti kiertue ei onnistunut täysin. Yhtye huomasi usein soittavansa vain kerran kaupungissa, jossa olivat edellisellä kiertueella soittaneet kahdesti tai kolmesti ja usein he soittivat puolityhjille saleille.[16] Yhdysvaltain-kiertueen jälkeen alkoi keikaton aika, joka kesti vuoden 1984 helmikuusta kesäkuuhun. Tämä jakso kului yhtyeeltä harjoitteluun, säveltämiseen ja seuraavan albumin valmisteluun.[20]

Euroopan-kiertuetta varten yhtye harjoitteli kolme viikkoa Norfolkissa, Englannissa. Kiertueeseen kuului kahdeksan keikan Monsters of Rock -kiertueen sarja, joissa AC/DC oli pääesiintyjä. Festivaali alkoi Espanjasta 11. elokuuta 1984. Seuraava konsertit järjestettiin Ruotsissa, jossa ei ollut lainkaan valoshow'ta. Monsters of Rock -kiertue huipentui 18. elokuuta Englannin Doningtoniin, jossa esiintyivät myös Van Halen, Ozzy Osbourne, Mötley Crüe, Gary Moore, Y&T, Gary Moore, Accept ja Tommy Vance.[20][21] Yleisöä oli paikalla noin 75 000, mutta yhtye ei ollut tyytyväinen omaan esitykseensä verrattuna kiertueen aiempiin keikkoihin.[20] Festivaalin viimeiset kiertueet järjestettiin Länsi-Saksassa ja Italiassa syyskuun alussa.[22] Myös tällä kiertueella oli ongelmia, esimerkiksi Italian konsertissa Malcolm Young esiintyi vahvasti juopuneena.[23]

Monsters of Rock -festivaalin jälkeen konsertit jatkuivat Ranskassa. Viimeinen Ranskan-keikka Pariisin 18 000 -paikkaisella Palais Omnisports de Paris-Bercyllä veti yleisöä paikalle vain 6000 henkilöä.[23]

Kiertueella soitettuja kappaleita

Settilista 30. lokakuuta 1983: The Summit, Houston, Teksas, Yhdysvallat[24]

Muita kiertueella soitettuja kappaleita: "Rising Power", "Landslide", "Badlands", "Bedlam in Belgium", "Shot Down in Flames" ja "Have a Drink on Me".[25]

Kappaleet

Kaikki kappaleet säv. ja san. Angus Young, Malcolm Young and Brian Johnson.

NroNimiKesto
1.Rising Power3.43
2.This House Is on Fire3.23
3.Flick of the Switch3.13
4.Nervous Shakedown4.27
5.Landslide3.57
6.Guns for Hire3.24
7.Deep in the Hole3.19
8.Bedlam in Belgium3.52
9.Badlands3.38
10.Brain Shake4.00

Singlet

”Nervous Shakedown” (1983, Atlantic Records)
  1. Nervous Shakedown – 4.29 (säv. Young/Young/Johnson)
  2. Rock and Roll Ain't Noise Pollution (Liveversio)

Ensimmäinen single "Nervous Shakedown" oli yhtyeelle poikkeuksellisen hidastempoinen kappale.

”Guns for Hire” (1983, Atlantic Records)
  1. Guns for Hire – 3.26 (säv. Young/Young/Johnson)
  2. Landslide – 3.59 (säv. Young/Young/Johnson)

"Guns for Hire" toimi myös kiertueen konserttien avausnumerona.

Kokoonpano

Lähteet

  • Engleheart, Murray & Durieux, Arnaud: AC/DC - Maximum & Roll. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 2007. ISBN:13 978-951-1-21005-4.

Viitteet

  1. ↑ Timo Pennanen: sisältää hitin - levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, sivu 84, Otava 2006
  2. ↑ http://www.everyhit.com/
  3. ↑ AC/DC Flick of the Switch Norwegian Charts. Viitattu 17.2.2013.
  4. ↑ Tous les Albums de chaque Artiste infodisc.fr. Viitattu 20.6.2009. (ranskaksi)
  5. ↑ http://www.charts-surfer.de/musiksearch.php
  6. ↑ http://swedishcharts.com/showitem.asp?interpret=AC%2FDC&titel=Flick+Of+The+Switch&cat=a
  7. ↑ http://austriancharts.at/showitem.asp?interpret=AC%2FDC&titel=Flick+Of+The+Switch&cat=a
  8. ↑ Search Results - RPM collectionscanada.gc.ca. Viitattu 30.11.2009. (englanniksi)
  9. ↑ Flick of the Switch - AC/DC allmusic.com. Viitattu 20.6.2009. (englanniksi)
  10. ↑ http://hitparade.ch/showitem.asp?interpret=AC%2FDC&titel=Flick+Of+The+Switch&cat=a
  11. ↑ a b c d Murray&Durieux 2007, s.357.
  12. ↑ a b Murray&Durieux 2007, s.358.
  13. ↑ Albumin vuonna 2003 julkaistun version kansilehtinen, sivu 2.
  14. ↑ Murray&Durieux 2007, s.359.
  15. ↑ a b c Murray&Durieux 2007, s.361.
  16. ↑ a b c d Murray&Durieux 2007, s.362.
  17. ↑ a b Review 27.10.1983. Rolling Stone. Viitattu 18.2.2013.
  18. ↑ a b Review All Music Guide. Viitattu 18.2.2013.
  19. ↑ Murray&Durieux 2007, s.363.
  20. ↑ a b c Murray&Durieux 2007, s.364.
  21. ↑ Murray&Durieux 2007, s.367.
  22. ↑ AC/DC Concert History acdc-bootlegs.com. Viitattu 30.11.2009. (englanniksi)
  23. ↑ a b Murray&Durieux 2007, s.365.
  24. ↑ October 30, 1983 -- The Summit, Houston, TX, USA acdc-bootlegs.com. Viitattu 19.11.2009. (englanniksi)
  25. ↑ AC/DC Concert History acdc-bootlegs.com. Viitattu 30.11.2009. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Flick_of_the_Switch&oldid=12754729”