Ero sivun ”Metsähaapa” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 40: Rivi 40:


== Ekologia ==
== Ekologia ==
Metsähaapaa pidetään [[avainlaji]]na, sillä siihen liittyy huomattavasti muita lajeja. Metsähaavan rungoilla kasvaa runsaasti erilaisia [[Päällyskasvit|päällyskasveja]]. Metsähaapa on [[primäärisukkessio]]n kasvi, eikä viihdy varjossa.<ref name="IUCN"/>
Metsähaapaa pidetään [[avainlaji]]na, sillä siihen liittyy huomattavasti muita lajeja. Metsähaavan rungoilla kasvaa runsaasti erilaisia [[Päällyskasvit|päällyskasveja]]. Metsähaapa on [[sukkessio|primäärisukkession]] kasvi, eikä viihdy varjossa.<ref name="IUCN"/>


Haavan juurakko saattaa olla tuhansia vuosia vanha, vaikka yksittäiset puut elävät harvoin yli sataa vuotta.<ref name="AA"/> Kun vanhat rungot kuolevat, [[juurakko|juurakosta]] nousee esiin uusia. Haavat selviytyvätkin metsäpaloista hyvin, sillä liekit ja niiden kuumuus eivät yllä maanalaisiin osiin. Näin haavat muodostavat jatkuvasti kasvavia yhdyskuntia, jotka saattavat peittää useiden hehtaarien alan. Haapa [[yhteyttäminen|yhteyttää]] lehtiensä lisäksi myös rungollaan.
Haavan juurakko saattaa olla tuhansia vuosia vanha, vaikka yksittäiset puut elävät harvoin yli sataa vuotta.<ref name="AA"/> Kun vanhat rungot kuolevat, [[juurakko|juurakosta]] nousee esiin uusia. Haavat selviytyvätkin metsäpaloista hyvin, sillä liekit ja niiden kuumuus eivät yllä maanalaisiin osiin. Näin haavat muodostavat jatkuvasti kasvavia yhdyskuntia, jotka saattavat peittää useiden hehtaarien alan. Haapa [[yhteyttäminen|yhteyttää]] lehtiensä lisäksi myös rungollaan.

Versio 1. lokakuuta 2020 kello 21.36

Metsähaapa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Pajukasvit Salicaceae
Suku: Populus
Laji: tremula
Kaksiosainen nimi

Populus tremula
L.

Katso myös

  Metsähaapa Wikispeciesissä
  Metsähaapa Commonsissa

Metsähaapa eli haapa (Populus tremula) on pajukasvien heimoon ja Populus-sukuun kuuluva nopeakasvuinen lehtipuu, jonka lehdet värisevät pienessäkin tuulessa. Puuaines on pehmeää ja vaaleaa.

Ulkonäkö ja koko

Haavan norkko

Haapa on 15–30 metrin korkuiseksi kasvava nopeakasvuinen lehtipuu, jonka lehdet värisevät pienessäkin tuulessa. Tahmeat silmut ovat kierteisiä. Lehdet ovat pitkäruotisia ja sijaitsevat kierteisesti pääasiassa lyhytversoissa. Vanhojen lehtien lehtilapa on pyöreähkö, mutkalaitainen tai tylppähampainen, sulkasuoninen, kalju, alhaalta vaaleamman vihreä. Syysväritys vaihtelee punaoranssista loistavan keltaiseen.[2]

Haapa kukkii huhti-kesäkuussa ennen lehtien puhkeamista. Se on kaksikotinen (emi- ja hedekukat eri yksilöissä) ja tuulipölytteinen. Kukinto on 8–18 senttimetrin mittainen norkko; yksittäiset kukat ovat kehättömiä. Hedekukassa on 4–10 (tavallisesti 8) hedettä ja emikukissa kaksiosainen yhdislehtinen emiö. Hedelmä on kaksiliuskainen kalju kota, jossa on useita sauvamaisia, lenninhaivenellisia siemeniä.[2]

Levinneisyys

Pylväshaapa Populus tremula 'Erecta'

Metsähaapa on yksi maailman laajimmilla levinneistä puista.[1] Metsähaapaa tavataan suuressa osassa Eurooppaa, Vähä-, Keski-, Pohjois- ja Itä-Aasiassa.[3] Aasiassa sen levinneisyys ulottuu Japanin pohjoissaarille.[1] Suomessa haapa kasvaa koko maassa. Pohjois-Amerikassa elää samankaltainen laji amerikanhaapa (Populus tremuloides).[3] Metsähaavan ja amerikanhaavan risteymä on hybridihaapa.

Ekologia

Metsähaapaa pidetään avainlajina, sillä siihen liittyy huomattavasti muita lajeja. Metsähaavan rungoilla kasvaa runsaasti erilaisia päällyskasveja. Metsähaapa on primäärisukkession kasvi, eikä viihdy varjossa.[1]

Haavan juurakko saattaa olla tuhansia vuosia vanha, vaikka yksittäiset puut elävät harvoin yli sataa vuotta.[3] Kun vanhat rungot kuolevat, juurakosta nousee esiin uusia. Haavat selviytyvätkin metsäpaloista hyvin, sillä liekit ja niiden kuumuus eivät yllä maanalaisiin osiin. Näin haavat muodostavat jatkuvasti kasvavia yhdyskuntia, jotka saattavat peittää useiden hehtaarien alan. Haapa yhteyttää lehtiensä lisäksi myös rungollaan.

Haavan käyttö

Haavan puuaines on hyvin vaaleaa ja kevyttä, ja sitä käytetään muun muassa saunanlauteisiin.[4] Haavassa lehtipuuna ei ole männyn tai, usein saunan seinissä käytetyn kuusen tapaan, pihkaa ja hitaasti lämpöä johtavana pehmeänä puuna se on miellyttävä istua.

Muinoin järeistä haavanrungoista valmistettiin haapioita, eli koverrettuja veneitä. Haapaa käytettiin myös rakentamisessa ja paanukatoissa. Haapaa käytetään sen hitaan palavuuden vuoksi myös tulitikkuihin. Kirkniemen paperitehdas käyttää edelleen haapaa laadukkaan painopaperin valmistuksessa. Silputtua haapaa käytetään jonkin verran myös eläinten pahnoina, koska siinä ei ole fenoleja, joiden arvellaan aiheuttavan eläimille hengitysvaivoja.

Haapa ei ole ollut kovin suosittu puu; sitä on pikemminkin tarpeettomasti vihattu, koska sitä on ollut vaikea kitkeä metsästä pois. Haapa tekee paljon juuri- ja kantovesoja ja on erittäin nopeakasvuinen, joten se kilpailee hakkuuaukeilla tehokkaasti kaupallisesti merkittävämpien lajien kanssa. Haapa on myös männyn taimia vaurioittavan männynversoruostesienen toinen isäntäkasvi. Ruoste aiheuttaa nuoriin männynkasvaimiin mutkaisuutta.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta haapa on Suomen metsien avainlaji. Tikat hakkaavat mielellään pesäkolonsa sen pehmeään ja sisältä usein lahoon puuainekseen. Tikankoloja käyttävät sitten monet muut lintulajit pesä- ja lepopaikkoina. Varsin monet nisäkkäätkin käyttävät tikankoloja hyväkseen, muun muassa orava, näätä, lepakot ja liito-orava.

Haavan puuaines on herkästi lahoavaa ja siksi lukuisa joukko kääpiä esimerkiksi haavankääpä (Phellinus tremulae) ja muita lahottajasieniä viihtyy haavassa. Kuivattu haapa on paljon lahonkestävämpää kuin tuore. Ei sovi unohtaa haapaan sitoutuneiden selkärangattomien suurta joukkoa, esimerkiksi monien perhosten toukille haapa on tärkeä ravintokasvi. Nykyiset metsänhoitosuositukset neuvovatkin säästämään haapoja metsänhoitotoimissa. Haavan tuholaisista tärkeimmät ovat runkohaapsanen (Saperda carcharias), äkämähaapsanen (Saperda populnea) ja isohaavanlehtikuoriainen (Chrysomela populi).

Lähteet

  1. ↑ a b c d Rivers, M. C. & Beech, E: Populus tremula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.3.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b LuontoPortti: Haapa (Populus tremula) luontoportti.com. Viitattu 2.7.2020. (suomeksi)
  3. ↑ a b c Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 3.6.2009. (ruotsiksi)
  4. ↑ Museovirasto

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta

  • Koivisto, Aura ja Sauso Risto: Haapa, elämänpuu. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy. 1997. ISBN 951-9381-65-1.
Suomalaiset lehtipuut
Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Metsähaapa&oldid=19202855”