Ero sivun ”Ratsastus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 86.115.240.254) ja palautettiin versio 19095082, jonka on tehnyt Anr
Merkkaus: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 33: Rivi 33:
== Ratsastuksen riskit ==
== Ratsastuksen riskit ==


Ratsastukseen liittyy kuten moneen muuhunkin urheilulajiin myös [[riski|riskejä]]. Suurimmat loukkaantumisriskit liittyvät hevosen selästä putoamiseen. Tutkimusten mukaan ratsastus on kuitenkin suhteellisen turvallinen laji: erään tutkimuksen mukaan ratsastuksessa syntyy 3,7 vammaa tuhatta harrastettua tuntia kohden, eli riski saada vammoja ratsastuksessa on samaa luokkaa kuin juoksussa ja [[yleisurheilu]]ssa.<ref>http://www.tyoturva.fi/nolla/uutiset/liikuntavammat.html</ref> Päävammojen ehkäisemiseksi käytetään ratsastuskypärää, joka on yleensä pakollinen [[ratsastuskoulu]]issa ja -kilpailuissa, ei kuitenkaan [[lännenratsastus]]- eikä korkean tason [[Kouluratsastus|kouluratsastuskilpailuissa]]. Varsinkin [[Esteratsastus|esteratsastuksessa]] ja [[Kenttäkilpailu|kenttäkilpailun]] maastokokeessa käytetään nykyään yleisesti myös turvaliiviä, joka jossakin määrin suojaa vartalon luustoa ja sisäelimiä.
Ratsastukseen liittyy kuten moneen muuhunkin urheilulajiin myös [[riski|riskejä]]. Suurimmat loukkaantumisriskit liittyvät hevosen selästä putoamiseen. Tutkimusten mukaan ratsastus on kuitenkin suhteellisen turvallinen laji: erään tutkimuksen mukaan ratsastuksessa syntyy 3,7 vammaa tuhatta harrastettua tuntia kohden, eli riski saada vammoja ratsastuksessa on pieni, mutta ratsastus on silti yksi vaarallisimmista lajeista.<ref>http://www.tyoturva.fi/nolla/uutiset/liikuntavammat.html</ref> Päävammojen ehkäisemiseksi käytetään ratsastuskypärää, joka on yleensä pakollinen [[ratsastuskoulu]]issa ja -kilpailuissa, ei kuitenkaan [[lännenratsastus]]- eikä korkean tason [[Kouluratsastus|kouluratsastuskilpailuissa]]. Varsinkin [[Esteratsastus|esteratsastuksessa]] ja [[Kenttäkilpailu|kenttäkilpailun]] maastokokeessa käytetään nykyään yleisesti myös turvaliiviä, joka jossakin määrin suojaa vartalon luustoa ja sisäelimiä.


== Ratsastus Suomessa ==
== Ratsastus Suomessa ==

Versio 9. syyskuuta 2020 kello 08.57

Ratsukoita meren rannalla.
Ratsukko laukkaa maastossa.
Andalusianhevonen ja ratsastaja.

Ratsastus on ihmisen tapa liikkua istuen liikkuvan eläimen selässä. Sanalla viitataan useimmiten hevosella ratsastamiseen, mikä on tuhansia vuosia vanha liikkumistapa. Siitä on myöhemmin kehittynyt hevosurheilun muoto ja harrastus.

Ratsastuksessa hevosen selässä istuva ratsastaja hallitsee hevosta niin sanottuja apuja käyttämällä eli painollaan, jaloillaan, käsillään eli ohjilla ja mahdollisesti myös äänellään. Hevonen on opetettu tietyistä hienovaraisista merkeistä muuttamaan nopeuttaan, kääntymään, pysähtymään, vaihtamaan askellajiaan ja niin edelleen. Hevosen ja ratsastajan muodostamaa paria kutsutaan ratsukoksi. Ratsastuksessa käytetään tavallisesti satulaa ja suitsia. Ratsastuksessa voidaan myös kilpailla este-, koulu-, tai lännenratsastuksesa. Lajeja on vielä muitakin, ja oman ponin tai hevosen kanssa voi käydä myös näyttelyissä tai harrastaa agilitya.

Ratsastusurheilu

Urheilulajina ratsastus jakaantuu nykyään lähinnä eurooppalaistyyppiseen ratsastukseen ja lännenratsastukseen. Laukkaurheilua, jossa kilpaillaan hevosten nopeudessa, ei yleensä pidetä varsinaisena ratsastuksen lajina, ja monin paikoin maailmaa suosittu ratsain pelattava joukkuepallopeli hevospoolo toimii omien kansallisten lajiliittojensa ja kansainvälisen kattojärjestönsä alaisuudessa. Ratsastusurheilun kansainvälinen kattojärjestö on Fédération équestre internationale (FEI), jonka jäsen Suomen kansallinen kattojärjestö Suomen Ratsastajainliitto (SRL) on. Ratsastuksen olympialajit ovat kouluratsastus, esteratsastus ja kenttäratsastus, mutta kansainvälisesti kilpaillaan myös lännenratsastuksessa ja matkaratsastuksessa sekä FEI:n alaisuudessa (eli esimerkiksi samoissa maailmanmestaruuskisoissa) myös valjakkoajossa ja vikellyksessä. Lisäksi paralympialaisissa kilpaillaan vammaisratsastuksessa.

Ratsastus kuuluu niihin hyvin harvoihin urheilulajeihin, joissa miehet ja naiset kilpailevat samoissa sarjoissa täysin tasaveroisesti; pelkästään jommallekummalle sukupuolelle avoimet kilpailut ovat poikkeuksellisia. Huippuesteratsastajat ovat pääsääntöisesti miehiä ja huippukouluratsastajat nykyään tyypillisesti naisia, mutta molemmissa lajeissa kilpailee kaikilla tasoilla menestyksekkäästi molempia, ja esimerkiksi kenttäratsastuksessa menestys jakaantuu sukupuolten kesken jokseenkin tasaisesti. Vaikka naiset kilpailivat ratsastuksen eri lajeissa menestyksekkäästi kansainvälisellä tasolla 1900-luvun alkupuolellakin, olympialaisten ratsastuslajit avattiin naisille ja muillekin siviiliratsastajille vasta Helsingin olympialaisissa vuonna 1952; tätä ennen ratsastuksessa olivat olympialaisissa saaneet sääntöjen mukaan kilpailla ainoastaan ratsuväen upseerit[1]. Käytännössä naisia osallistui ensimmäistä kertaa olympialaisten kouluratsastukseen vuonna 1952[2] (jolloin tanskalainen Lis Hartel voitti henkilökohtaisen hopeamitalin), esteratsastukseen 1956[3] ja kenttäkilpailuun 1964[4].

Ratsastajien jaottelu iän mukaan

FEI:n säännöissä ratsastajat jaotellaan nykyään ikäluokittain seuraavasti[5]:

  • Senioriratsastajat ovat vähintään 18-vuotiaita ratsastajia, jotka kilpailevat avoimissa luokissa.
  • Lapsiratsastajat ovat 12–14-vuotiaita.
  • Junioriratsastajat ovat 14–18-vuotiaita.
  • Poniratsastajat ovat kilpailusääntöjen mukaisilla poneilla ratsastavia korkeintaan 16-vuotiaita ratsastajia.
  • Nuoret ratsastajat 16–21-vuotiaita.
  • Veteraaniratsastajien ikämääritelmät vaihtelevat lajikohtaisesti.

Suomen Ratsastajainliiton kilpailusäännöissä jaottelu on samanlainen.[6] Kilpailuluokat voivat olla kilpailukutsun mukaisesti avoinna yhdelle tai useammalle ikäryhmälle. Kilpailuoikeus esimerkiksi poniluokissa kestää sen vuoden loppuun saakka, jonka aikana ratsastaja täyttää 16 vuotta, ja junioriluokissa alkaa sen vuoden alusta jonka aikana ratsastaja täyttää 14 vuotta.

Hevosten jaottelu kilpailuissa

Suomen Ratsastajainliiton sääntöjen mukaan 4-vuotiaalla hevosella voi osallistua vain aluetason kilpailuihin ja noviisiluokkiin. 5–6-vuotiaat voivat kilpailla kansallisella tasolla nuorten hevosten luokissa.[6] Kenttäkilpailuissa hevosen on kansainvälisten sääntöjen mukaan oltava vähintään 5-vuotias päästäkseen noviisiluokkaan, ja korkeammilla tasoilla hevoselta vaaditaan tason mukaan vähintään 6–8 vuoden ikää.[7] Yleisten ratsastuskilpailuiden lisäksi nuoria ratsuhevosia varten järjestetään myös erityisiä ikäluokkakilpailuita ja -arvosteluja, joita ovat Suomessa esimerkiksi Ratsujalostusliiton järjestämät Kyvyt esiin -tapahtumat, 4-vuotiaiden Laatuarvostelu sekä Breeder's Prize[8].

Kansainvälisten hevosurheilusäännösten mukaan poneiksi lasketaan kaikki säkäkorkeudeltaan enintään 148 cm korkeat hevoset.[7]. Poniratsastajiksi ikänsä puolesta luettavat ratsastajat voivat osallistua niillä poniluokkiin, tätä vanhemmat ratsastajat muihin luokkiin mikäli ratsukko on sopusuhtainen. Esimerkiksi Suomen ratsastuskilpailusäännöissä jaetaan poneja myös korkeintaan 140 cm korkeisiin pieniin poneihin ja 140–148 cm korkeisiin isoihin poneihin, joille voi olla omia kilpailuluokkiaan.[6]

Hevosen tai ponin rodulla tai sekarotuisuudella ei ratsastuskilpailussa yleensä ole väliä, joskin rotukohtaisiakin kilpailuja ja kilpailuluokkia saatetaan järjestää, Suomessa tavallisimmin suomenhevosille. Näihin osallistuakseen hevosen tai ponin on oltava rekisteröity rotunsa edustajaksi tai rodun kantakirjassa.

Ratsastus harrastuksena

Ratsastus on monipuolinen ympärivuotinen liikuntamuoto, joka kehittää kuntoa, muun muassa tasapainoa, kordinaatiokykyä ja rytmitajua sekä on hyväksi selälle. Hevosen kanssa työskentely on myös terapeuttista ja rauhoittavaa, joten ratsastus sopii hyvin myös esimerkiksi kehitysvammaisten ja ongelmanuorten kuntoutukseen ratsastusterapiana[9]. Ratsastuksen opettelu sujuu parhaiten ja turvallisimmin ratsastuskoulussa. Ratsastusta voi yleensä harrastaa niin kaupungissa kuin maaseudullakin.

Ratsastuksen riskit

Ratsastukseen liittyy kuten moneen muuhunkin urheilulajiin myös riskejä. Suurimmat loukkaantumisriskit liittyvät hevosen selästä putoamiseen. Tutkimusten mukaan ratsastus on kuitenkin suhteellisen turvallinen laji: erään tutkimuksen mukaan ratsastuksessa syntyy 3,7 vammaa tuhatta harrastettua tuntia kohden, eli riski saada vammoja ratsastuksessa on pieni, mutta ratsastus on silti yksi vaarallisimmista lajeista.[10] Päävammojen ehkäisemiseksi käytetään ratsastuskypärää, joka on yleensä pakollinen ratsastuskouluissa ja -kilpailuissa, ei kuitenkaan lännenratsastus- eikä korkean tason kouluratsastuskilpailuissa. Varsinkin esteratsastuksessa ja kenttäkilpailun maastokokeessa käytetään nykyään yleisesti myös turvaliiviä, joka jossakin määrin suojaa vartalon luustoa ja sisäelimiä.

Ratsastus Suomessa

Suomessa ratsastuksen harrastajia on nykyään yli 160 000.[11] Ratsastuksen harrastajista noin 94 prosenttia on naisia, ja ratsastus onkin tyttöjen ja naisten urheilulajina tärkeä. Ratsastuskouluja on lähes jokaisella paikkakunnalla.

Suomessa kilpaillaan pääasiassa este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa, jotka myös ovat yleisimmät täällä harrastetut ratsastuksen lajit. Myös valjakkoajo-, lännenratsastus-, matkaratsastus-, islanninhevosratsastus- ja vikellyskilpailuita järjestetään Suomessa jonkin verran. Suomessa harrastetaan pienessä mittakaavassa myös hevospooloa. Tavallisinta lienee kuitenkin monipuolinen harrasteratsastus ja maastolenkkeily ratsastuskoulujen ja -tallien hevosilla sekä kilpaileminen korkeintaan matalalla paikallistasolla.

Ratsastus muilla eläimillä

Hevosten lisäksi ratsueläiminä käytetään myös aaseja ja muuleja sekä muista kuin hevoseläimistä lähinnä kameleita sekä norsuja. Näiden eläinten käyttö ratsuina on yleensä hyvin käytännönläheistä, mutta myös omia urheilulajeja kuten nopeuskilpailuita ja norsupooloa harrastetaan. Hevosia läheisesti muistuttavilla muuleilla, jotka voi myös kouluttaa ratsuiksi hevosten tapaan, on paikallisista käytännöistä riippuen yleensä mahdollista osallistua ainakin matalan tason ratsastuskilpailuihin hevosten joukossa. Samoin pienissä kilpailuissa saattaa nähdä aasin ratsuna poniluokassa.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Eventing - History British Olympic Association. Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
  2. ↑ Equestrian Dressage Equipment, History and Rules Olympic.org. Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
  3. ↑ Equestrian Jumping Equipment, History and Rules Olympic.org. Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
  4. ↑ Equestrian Eventing Equipment, History and Rules Olympic.org. Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
  5. ↑ FEI General Regulations, 23rd edition, 1 January 2009, updates effective 1 January 2013 Fédération Equestre Internationale (FEI). Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Kilpailujärjestelmän kuvaus Suomen Ratsastajainliitto (SRL). Viitattu 6.5.2013. (suomeksi)
  7. ↑ a b FEI 2013 Veterinary Regulations 13th Edition, effective 1 January 2013 Fédération Equestre Internationale (FEI). Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  8. ↑ Tapahtumat Ratsujalostusliitto. Viitattu 18.6.2014. (suomeksi)
  9. ↑ RATSASTUSTERAPIA - mitä se on?
  10. ↑ http://www.tyoturva.fi/nolla/uutiset/liikuntavammat.html
  11. ↑ http://www.ratsastus.fi/asp/system/empty.asp?P=128&VID=default&SID=447077871742784&S=0&C=26238

Kirjallisuutta

  • Ojanen, Karoliina: Tyttöjen toinen koti. Etnografinen tutkimus tyttökulttuurista ratsastustalleilla. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2011. ISBN 978-952-222-277-0.
  • Perho, Anna: Tallin tyypit. Helsinki: Lemeon, 2006. ISBN 978-952-9980-20-8.
  • Ylönen, Sirpa: Opas hevosharrastukseen. Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-531-9.

Aiheesta muualla

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ratsastus&oldid=19153106”