Suitset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nivelsuitset englantilaisella turpahihnalla
Kankisuitset
Eurooppalaistyyppinen hackamore, joka on yksi kuolaimettomista suitsityypeistä
Kuolaimettomat suitset

Suitsilla tarkoitetaan hevosen ohjaamiseen käytettävää varustetta, jotka kiinnitetään hevosen pään ympärille. Suitset koostuvat eri nahkahihnojen muodostamista päitsistä, päitsiin kiinnitettävästä kuolaimesta sekä kuolaimeen kiinnitettävistä ohjista. Suitsien tarkoitus on pitkälti pitää paikallaan varsinainen ohjausväline eli hevosen suuhun asetettava kuolain, johon ratsastaja on yhteydessä ohjien välityksellä. Lähinnä ohjien pituuden perusteella suitset voidaan jakaa karkeasti ajo- ja ratsastussuitsiin. Tämän lisäksi esimerkiksi hevosnäyttelyitä varten on omia erityissuitsia. Parhaat suitset valmistetaan pehmeästä nahasta, mutta myös synteettisistä materiaaleista tehtyjä suitsia on.

Eurooppalaistyyppiset suitset jaetaan kuolaimen perustyypin mukaan lähinnä nivel- ja kankisuitsiin. Lännenratsastuksessa käytetään yleisesti lännensuitsia, joissa hihnoja voi olla huomattavasti vähemmän. Lisäksi on erityyppisiä kuolaimettomia suitsia, joiden vaikutus perustuu hevosen kuonoon tai niskaan ohjien avulla kohdistettavaan paineeseen. Tietty kovitettuun kuonohihnaan ja vipuvarsiin perustuva kuolaimeton suitsityyppi tunnetaan nimellä hackamore. Hackamore tarkoittaa kuitenkin eurooppalaistyyppisessä ratsastuksessa, raviurheilussa ja lännenratsastuksessa hyvin erityyppisiä suitsia.

Hevosen taluttamiseen voidaan suitsien sijasta käyttää myös tallipäitsiä eli riimua, joka muistuttaa suitsien päitsiosaa. Riimun hihnat ovat kuitenkin löyhemmät ja yleensä leveämmät sekä kiinnittyvät toisiinsa eri tavoin kuin suitsien hihnat. Hevosta ei pää- ja suuvammojen vaaran vuoksi koskaan sidota kiinni suitsista, eikä niitä myöskään jätetä esimerkiksi laitumelle päästettävän hevosen päähän, vaan näihin tarkoituksiin käytetään riimua.

Suitsien osia

Niskahihnaan kiinnitetty otsahihna ja poskihihnat. Niskahihna jakautuu otsahihnan alapuolella poskihihnaksi (vasemmalla) ja leukahihnaksi (oikealla), joiden välissä näkyy niskahihnan alla kulkeva turpahihnan niskalenkki.

Turpahihna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

pääartikkeli: Turpahihna

Turpahihna (myös kuonohihna, epämuodollisemmin turparemmi) kulkee hevosen kuonon (turvan) ympäri tarkoituksenaan pitää hevosen suu kiinni, jolloin sen on vaikeampi vältellä kuolaimen oikeaa vaikutusta suussaan. Turpahihna ei kuitenkaan täysin estä hevosta aukaisemasta suutaan. Turpahihnoja on useita eri tyyppejä, jotka sovitetaan hevoselle hiukan eri tavoin ja soveltuvat eri tarkoituksiin. Turpahihna kiinnittyy yleensä erilliseen kapeaan hevosen niskan ympäri kulkevaan hihnaan, joka yhdistyy suitsien muihin osiin kulkemalla niskahihnan tavoin otsahihnan molemmissa päissä olevien lenkkien läpi. Turpahihna onkin yleensä helppo irrottaa suitsista, ja sen voi tarvittaessa vaihtaa toisentyyppiseen tai jättää kokonaan pois, jos hyvin koulutettu hevonen ei esimerkiksi maastolenkillä sitä tarvitse. Lännenratsastuksessa kuolaimellisia nivel- tai kankisuitsia käytettäessä turpahihnaa ei usein käytetä lainkaan.

Leukahihna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hevosen leukaperien alta kulkevan leukahihnan tarkoitus on pitää suitset paikoillaan, jotta ne eivät pääse luistamaan hevosen korvien yli. Leukahihnan säätäminen sopivan pituiseksi on erityisen tärkeää, koska liian kireä leukahihna saattaa vaikeuttaa hevosen hengitystä. Oikein sovitettuna hihna onkin varsin löysä, eli sen ja leukaperien väliin mahtuu helposti nyrkki.

Otsahihna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otsahihna kulkee nimensä mukaisesti hevosen otsan yli. Sen tarkoitus on estää suitsia valumasta hevosen niskaan. Varsinkin kilpailuissa käytetään usein koristeellista otsahihnaa, jota saatetaan kutsua otsapannaksi. Hyönteiskaudella otsahihnaan saatetaan kiinnittää pitkähapsuinen kärpässuoja pitämään hyönteiset poissa hevosen silmistä.

Niskahihna ja poskihihnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hevosen korvien takaa kulkeva niskahihna pitää suitset koossa ja jatkuu suoraan poskihihnoina, joihin kuolaimet kiinnitetään. Myös edellä mainittu leukahihna on niskahihnan suora jatke. Poskihihnojen pituudella säädetään kuolaimen hevosen suuhun kohdistamaan painetta. Liian löysät poskihihnat eivät pidä kuolainta kunnolla paikoillaan ja huonontavat merkittävästi hevosen ohjattavuutta, kun taas liian kireät poskihihnat hankaavat hevosen suupielet rikki.

Oikein muodossa kulkeva hevonen, jolla on kankisuitset

Kuolain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

pääartikkeli: Kuolain

Kuolain on hevosen suuhun asetettava ohjauslaite, joka kiinnitetään suitsien poskihihnoihin. Kuolaimet valmistetaan yleensä ruostumattomasta teräksestä, mutta muovilla ja nahalla päällystettyjä (tai kokonaan muovista valmistettuja, joskus myös esimerkiksi omenanmakuisiksi maustettuja) kuolaimia on myös käytössä. Yleisin kuolaintyyppi on nivelkuolain. Kuolaimen vaikutus on sitä voimakkaampi, mitä ohuempi kuolain on. Kouluratsastuksessa käytetään usein kankisuitsitusta, jossa yhdistyvät ohut nivelkuolain eli bridongi sekä vipuvarrellinen kankikuolain ketjuineen. Tällaisessa kankisuitsituksessa käytetään kaksia ohjia. Lännenratsastuksessa käytettävät kankikuolaimet poikkeavat englantilaisista kangista, eikä niiden kanssa käytetä nivelkuolainta. Varsoja ja oreja varten on myös kehitetty omia kuolaimia. Oikeanlainen kuolain on ensiarvoisen tärkeä, sillä väärin valittu kuolain saattaa tehdä hevosen ohjaamisen jopa mahdottomaksi.

Ohjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjat kiinnitetään kuolaimen suun ulkopuolelle tuleviin renkaisiin tai varsiin. Ne ovat eurooppalaistyyppisissä suitsissa yleensä yhtenäinen kuolainrenkaasta toiseen kulkeva nahkahihna, ja niillä ratsastaja tai ajaja ohjailee hevosen liikkeitä. Ohjien pituus määräytyy niiden käyttötarkoituksen mukaan. Ohjissa on lähellä kuolainta yleensä niin kutsutut stopparit, jotka estävät mahdollisen juoksevan martingaalin renkaita liukumasta liian lähelle kuolainta ja tarttumasta solkiin tai kuolainrenkaisiin. Monissa ohjissa on myös ratsastajan tai ajajan käsiin tulevalla keskialueella tasavälein pieniä pykäliä, jotka estävät ohjia helposti liukumasta ratsastajan käsistä ja helpottavat myös niiden pitämistä molemmin puolin tarkalleen samanpituisina.

Suitsien sovitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suitsia myydään laajana valikoimana eri kokoja, joista kullekin hevoselle oikea löytyy lähinnä kokeilemalla. Poskihihnoissa ja turpahihnan niskalenkissa on säätövaraa, ja aina suitsittaessa erikseen kiinnitettävät hihnat (turpa- ja leukahihna) voi nekin kiinnittää eri kireyksille.

Poskihihnojen pituus säädetään niin, että suitsien ollessa paikoillaan hevosen suupieliin muodostuu pari pientä ryppyä. Turpahihnan niskalenkin pituus säädetään siten, että turpahihna asettuu tyyppinsä mukaisesti oikealle kohdalleen eikä pääse esimerkiksi painamaan hevosen sieraimia ja siten vaikeuttamaan sen hengitystä. Itse turpahihnan kireys sovitetaan yleensä sellaiseksi, että sen alle pystyy kuonon sivulla helposti pujottamaan 2-3 sormea. Leukahihna jätetään niin löyhäksi, että sen ja leukaperien väliin saa helposti koko nyrkin.

Suitsien käyttö ja hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suitsiminen ja suitsien riisuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suitsien pukemista hevoselle kutsutaan suitsimiseksi. Tavallisin nivelsuitsin hevonen suitsitaan yleensä näin:

  • Turpa- ja leukahihna avataan. Toiseen käteen otetaan ohjat, toiseen suitsien niskahihna. Ohjat nostetaan hevosen korvien yli kaulalle.
  • Asetutaan hevosen selästä katsoen hevosen pään vasemmalle puolelle, katse eteenpäin. Oikea käsi kiedotaan alapuolelta hevosen pään ympäri ja tarttuu kuonon päällä suitsien poskihihnoihin, vasen käsi ottaa kuolaimen.
  • Kuolain vedetään poskihihnoista ja tarjotaan vasemmalla kädellä varovasti hevosen etuhampaita vasten. Jos hevonen ei oma-aloitteisesti avaa suutaan, vasemman käden peukalo työnnetään hevosen suupielestä sisään hammaslomaan, jolloin hevonen viimeistään aukaisee suunsa. Oikea käsi vetää poskihihnoista kuolaimen suuhun paikalleen ja sitten niskahihnan hevosen korvien yli varoen hevosen silmiä ja kohdellen korvia hellävaroen.
  • Oiotaan niska-, poski- ja otsahihnat oikeille kohdilleen, kiinnitetään turpahihna ja leukahihna sekä oiotaan hihnojen alle mahdollisesti jääneet hevosen otsatukka ja harjajouhet. Turpa- ja leukahihnan kiinnittämistä ei pidä viivytellä, koska varsinkin irrallaan heiluvan leukahihnan solki voi hevosen silmään iskiessään aiheuttaa pahankin silmävamman.

Kovakourainen tai toisaalta liian varovainen, epävarma ja pitkäksi venyvä suitsiminen saa hevosen ennen pitkää suhtautumaan suitsimiseen kielteisesti, jolloin se ehkä kieltäytyy avaamasta suutaan tai pysymästä paikallaan tai nostaa päänsä niin ylös, ettei suitsiminen onnistu. Samasta syystä varsinkin metallinen kuolain on syytä lämmittää kylmillä ilmoilla mukavan lämpöiseksi ennen suitsimista.

Nivelsuitset riisutaan hevoselta näin:

  • Turpa- ja leukahihna avataan.
  • Asetutaan hevosen selästä katsoen hevosen pään vasemmalle puolelle. Tartutaan oikealla kädellä ohjien keskikohtaan ja sitten myös niskahihnaan ja vedetään ne hevosen korvien yli kohdellen korvia hellävaroen.
  • Kannatellaan suitsia niskahihnasta ja ohjista antaen hevosen itse avata suunsa, jolloin kuolaimen annetaan pudota suusta kolistelematta sitä hevosen hampaita vasten.

Myös suitsien riisumisessa tulee toimia rauhallisen ripeästi, varsinkin sen jälkeen kun turpa- ja leukahihna on jo avattu.

Suitsien hoito ja säilytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nahkaiset suitset tulee säännöllisesti ja aina tarpeen mukaan puhdistaa ja rasvata tarkoitukseen sopivilla hoitotuotteilla (satulasaippua, valjasrasva). Perusteellista puhdistusta varten suitset yleensä puretaan osiin, ja itse puhdistukseen käytetään kosteaa pesusientä. Metalliset soljet voi kiillottaa. Kuolain kaikkine osineen on aina käytön jälkeen pestävä huolella puhtaaksi hevosen syljestä, rehuntähteistä ja muusta liasta, jotta vältetään lian kovettuminen ja näin syntyvien rosoisten tai jopa terävien pintojen hevosen suussa helposti aiheuttamat hankaumat ja haavat. Kuolainta ei pesua varten yleensä irroteta suitsista, mutta nahkahihnojen kastelemista on syytä välttää.

Suitset ripustetaan yleensä yksinkertaiseen seinäkoukkuun "pakettina", joka riippuu hiukan kunkin tallin tavoista. Tavallinen yksinkertainen ja siisti ripustustapa syntyy, kun suitset ripustetaan koukkuun niskahihnasta, ohjat nostetaan kaksinkerroin saman koukun yli niskahihnan päälle, turpahihna kiinnitetään kuolainten ja ohjien ympärille, ja leukahihna kiedotaan lenkille poskihihnojen ympärille ja sitten kiinnitetään. Näin suitsien eri hihnat ja ohjat pysyvät järjestyksessä ja suitset on helppo poimia koukusta mukaan käyttöön. Hevosen kanssa esimerkiksi kilpailuihin matkustettaessa suitset voi pakata erityiseen suitsipussiin, johon ne asetetaan samaan tapaan paketoituna.

Lisävarusteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajohevosen suitsitus: molemmilla hevosilla kankivaikutteinen liverpoolkuolain, silmälaput, korvaverkko ja pitkien ajo-ohjien kannatinrenkaat, etummaisella hevosella myös alempi turpahihna.
  • Apuohjia käytetään lähinnä hevosen koulutuksessa tai ratsastajan valmennuksessa useimmiten korjaamaan hevosen asentoa ja muotoa.
  • Kielisiteen tarkoitus on estää hevosta heittämästä kieltä kuolaimen päälle, jolloin ohjattavuus heikkenee. Ravureilla ja laukkahevosilla kielisidettä käytetään estämään hevosta nielaisemasta kieltään ja jopa tukehtumasta siihen.
  • Kitarauta kiinnitetään obersekkiin hevosen ohjaamisen helpottamiseksi. Se estää myös hevosta painamasta päätään alaspäin ja ehkäisee näin kompuroimista.
  • Leukalenkki on yleisin obersekkiin kiinnitettävä osa, joka pitää obersekin paikoillaan ja johon hevonen voi tukeutua väsyessään.
  • Leikkiketjulla tarkoitetaan poskihihnan avulla hevosen suussa roikkuvaa löysää ketjua, jolla hevonen voi leikkiä. Tämä edistää syljeneritystä, jolloin hevosen suu ja huulet pysyvät kosteina ja pehmeinä, minkä seurauksena kuolaimet toimivat paremmin.
  • Orikuolain ei sinänsä ole suitsien osa, mutta se on joissain maissa pakollinen lisä laukkahevosten suitsituksessa taluttamistilanteisiin liittyvistä turvallisuussyistä.
  • Silmälaput estävät hevosta katselemasta sivuilleen, jolloin se ei kiinnitä liikaa huomiota ympärillä tapahtuviin asioihin vaan keskittyy ajajaansa tai ratsastajaansa. Ratsastettaessa silmälappuja kuitenkin käytetään harvoin. Silmälaput kiinnitetään suitsien poskihihnoihin. Silmälappuja on useita eri mallisia, kuten koko- ja puolilaput: puolilaput estävät taaksepäin katselua mutta antavat hevoselle nähdä sivuilleen. Laukka- ja ravihevosilla käyetään monia erilaisia silmälappuja ja -kupuja.
  • Ravihackamore jakaa ohjasotteen vaikutusta suun lisäksi turvan päälle. Tavallinen hackamore on kielletty ravi- ja montelähdöissä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]