Laukkaurheilu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laukkakilpailu Golden Gate Fieldsin radalla Kaliforniassa.
Ratsukot ampaisevat matkaan lähtöportista.

Laukkaurheilu on hevosurheilua, jossa jockeyiden ratsastamat hevoset laukkaavat kilpaa eripituisilla matkoilla yleensä ovaalinmuotoisella radalla.

Laukkakilpailut jaetaan sileällä radalla juostaviin kiitolaukkakilpailuihin ja esteradalla juostaviin risuestelaukkakilpailuihin.[1] Kilpailusäännöt vaihtelevat maittain, sillä lajilla ei ole kattojärjestöä, joka olisi laatinut yhteiset kansainväliset säännöt.[2]

Laukkakilpailuissa liikkuu paljon sekä palkintoina että vedonlyönnissä. Maailman kalleimmat hevoset ovat juuri laukkahevosia, joista saatetaan maksaa miljoonia euroja.

Rodut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajimmalle levinneinneitä ovat englannintäysiveristen laukkakilpailut. Myös arabianhevosille, angloarabeille, quarterhevosille sekä monille lämminverisille ratsuroduille järjestetään omia laukkakilpailuitaan. Englannintäysiveriset ovat muutamien kilometrien keskipitkillä matkoilla nopeudeltaan jokseenkin ylivoimaisia, mutta quarterhevoset katsotaan nopeimmiksi hyvin lyhyillä matkoilla (esimerkiksi neljännesmaili, josta rotu on saanut nimensäkin) ja arabianhevoset puolestaan kestävimmiksi pitkillä matkoilla.

Kiitolaukka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kentucky Derby on Yhdysvaltain merkittävimpiä laukkakilpailuja.

Kiitolaukkaradalla ei ole esteitä. Kiitolaukkakilpailut pidetään useimmissa maissa soikionmuotoisella radalla, jonka pituus vaihtelee yhdestä kilometristä 4,4 kilometriin. Euroopassa radat ovat yleensä nurmea, mutta Yhdysvalloissa yleisemmin hiekkaa.[2]

Yhden päivän kilpailussa on yleensä kuusi lähtöä puolen tunnin välein. Myös kaksi- ja kolmipäiväisiä kilpailuja järjestetään, ja Britannian Goodwoodin ja Ascotin kilpailut saattavat kestää jopa viisi päivää.[2]

Kiitolaukkakilpailut aloitettiin nykymuodossaan 1500-luvulla. Englannin kuningas Kaarle II teki 1660-luvulla laukkakilpailuista kansallisurheilulajin. Britannian lisäksi kiitolaukkaurheilu on nykyisin suosittua myös monessa muussakin maassa, kuten Yhdysvalloissa.[2]

Britannian merkittävimmät kiitolaukkakilpailut ovat Triple Crowniin kuuluvat Newmarket, Derby ja St Leger. Yhdysvaltain Triple Crown -kilpailut ovat Kentucky Derby, Preakness ja Belmont. Ranskan laukkaurheiluvuoden kohokohdat ovat Prix du Jockey Club ja Grand Prix de Paris. Italian merkittävimmät kilpailut ovat Gran Premio di Milano ja Derby Italiano. Australian tärkein kilpailu on Melbourne Cup. Rahallisesti arvokkaimmasta voitosta kilpaillaan Dubai World Cupissa.[2]

Risuestelaukka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ratsukoita ylittämässä vesihautaestettä

Risuestelaukkarata on pituudeltaan yleensä 3,2–6,4 kilometriä. Radalla on esteitä, jotka on yleensä tehty koivusta tai piikkihernepensaista. Korkeudeltaan ne ovat useimmiten 1,1–1,4 metriä. Erittäin vaativa Aintreen Grand Nationalin rata on peräti 7,2 kilometriä pitkä, ja sen 30 estettä ovat suurimmillaan jopa 1,6 metriä korkeita ja 1,8 metriä pitkiä. Risuestelaukkakilpailuihin osallistuvat hevoset ovat yleensä vanhempia ja suurempia kuin kiitolaukkahevoset.[1]

Risuestelaukka on nykyisin suosittua etenkin Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja Uudessa-Seelannissa. Varhaisimmat muistiinpanot risuestelaukkakilpailuista ovat Irlannista vuodelta 1752, ja ensimmäiset laukkaradalla pidetyt risuestelaukkakilpailut järjestettiin 1830-luvulla Englannissa Cheltenhamissa ja Aintreessä. Ranskassa risuestelaukkakilpailuja alettiin järjestää 1860-luvulla.[1]

Suomessa risulaukkakilpailuja järjestetään vain näytösmielessä.[1] Ennen toista maailmansotaa kilpailuja järjestettiin Suomessa jonkin verran, ja 1960-luvulla laukkakilpailutoimintaa yritettiin taas käynnistää ilman suurta menestystä. Nykyisin laukkakilpailuita järjestetään meillä harvakseltaan lähinnä leikkimielellä tai näytösluontoisesti. Vakavasti otettavaa laukkaurheilua näkee lähimmillään Ruotsissa ja Venäjällä.

Ratsukon painosääntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hevosen kilpailussa kantaman painon (satulan ja jockeyn yhteispaino) säätely on tärkeä osa laukkakilpailuita, koska painolla voidaan verottaa juoksunopeutta paljonkin. Hevosten on aina kannettava vähintään tiettyä vähimmäispainoa, johon tarvittaessa päästään lisäämällä satulan taskuihin metallipainoja. Vähimmäispainoa ei tietenkään haluta ylittää, joten parhaat jockeyt ovat paitsi taitavia ratsastajia myös erittäin pienikokoisia ja kevyitä. Niin kutsuttuihin handicap-kilpailuihin voi osallistua hyvin monenlaisia hevosia, joista jokaiselle pyritään erisuuruisia painoja määräämällä antamaan yhtäläinen mahdollisuus voittoon. Painojen määrääminen voi perustua hevosen ikään tai aikaisempaan kilpailumenestykseen. Joissakin kilpailuissa kaikki hevoset kantavat samaa painoa.

Kuuluisia laukkahevosia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Phar Lap ja jockey Jim Pike Flemingtonin radalla noin vuonna 1930

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Holderness-Roddam, Jane: Hevosia!. (alkuteos Life of Horses, 1999). Suomentanut Lustig, Elina. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27805-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Holderness-Roddam 2013, s. 188–189.
  2. a b c d e Holderness-Roddam 2013, s. 184–188.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laukkakilpailu.