Vammaisratsastus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vammaisratsastusta

Vammaisratsastus (vammaisten ja erityisryhmien ratsastus) on ratsastusta, jossa ratsastaja oppii ratsastamaan vamman haitan asettemien rajoitusten puitteissa ja ne huomioiden.

Erityisryhmien ratsastuksella tarkoitetaan sellaisten henkilöiden liikuntaa, joilla on jonkin vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla oleville ratsastustunneille.

Vammaisratsastaja voi halutessaan kilpailla ja päästä hyvinkin pitkälle. Kilpaileminen aloitetaan omassa seurassa ja omalla tallilla, ja tavallisen käytännön mukaan edetään aluekilpailuihin ja kansallisiin kilpailuihin. Yleisten vammaiskilpailujen lisäksi on joitakin kehitysvammaisten omia kilpailuja. Suomessa vammaisratsastajat kilpailevat kouluratsastuksessa ja Euroopassa myös valjakkoajossa. Paralympialaissa vammaisratsastus (kouluratsastus yksilö- ja joukkuelajina) on ollut lajina vuodesta 1996 lähtien. Vuonna 2000 Marita Tevali voitti vammaisratsastuksessa pronssimitalin Sydneyn paralympialaisissa[1], vuonna 2012 Katja Karjalainen puolestaan hopeamitalin Lontoon paralympialaisissa[2]; Karjalainen voitti myös vuonna 2010 pronssia vammaisratsastuksen maailmanmestaruuskilpailuissa Kentuckyssa[1].

Erityisryhmille sopivia ratsastuksen muotoja ovat kouluratsastus, matkaratsastus, lännenratsastus, vikellys, esteratsastus ja valjakkoajo. Esteratsastus on kuitenkin vaikeaa esimerkiksi näkövammaisille tai henkilöille, joilla on ongelmia vartalon hallinnassa.

Vammaisratsastuksessa käytetään avustajia tarpeen mukaan. Vammaisratsastaja voi saada Kelalta korvausta, mikäli ratsastusta käytetään terapiamuotona. Suomessa useimmat tallit järjestävät vammaisratsastusta.

Vammaisratsastus on lisääntynyt Suomessa. Suomen Ratsastajainliiton lukujen mukaan Suomessa on noin 3 000 vammaisratsastajaa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]