Tämä on lupaava artikkeli.

The Micragirls

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

The Micragirls
The Micragirls Tavastia Klubilla Helsingissä 10.09.2008.
The Micragirls Tavastia Klubilla Helsingissä 10.09.2008.
Tiedot
Toiminnassa 2001–2010lähde?
Tyylilaji garage rock
Kotipaikka Kuopio ja Turku, Suomi
Laulukieli englanti
Jäsenet

Mari Halonen, laulu, kitara
Katariina Haapalainen, kosketinsoittimet, laulu
Kristiina Haapalainen, rummut, laulu

Entiset jäsenet

Elina Hakkarainen, basso, laulu (2001–2003)
Minna Kortepuro, basso (vierailuja 2007–2008)
Levy-yhtiö

Bone Voyage Recordings, 2006–
Trash Can Records, 2004
Weera Records, 2003–2004
Muysic for peoples, 2002

Aiheesta muualla
myspace.com/micragirls

The Micragirls oli suomalainen vuosina 2001–2010lähde? toiminut garage rock -yhtye, joka saavutti kulttisuosiota niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Yhtye julkaisi kaksi albumia ja useita vinyyli-EP-levyjä sekä singlejä. The Micragirls teki yli 250 keikkaa, joista 100 ulkomailla. Yhtye toimi enimmäkseen trio-kokoonpanolla: rummut, sähkökitara ja kosketinsoittimet. Kaikki yhtyeen jäsenet lauloivat levyillä ja keikoilla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet, 2001–2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Micragirls sai alkunsa Provinssirockissa 2001, kun kuopiolaiset Mari Halonen ja Elina Hakkarainen sekä sisarukset Kristiina ja Katariina Haapalainen kuuntelivat viikonlopun ajan kokoelmakaseteilta garage rockia Nissan Micrassa ja päättivät perustaa rock-yhtyeen. Provinssiklubilla esiintynyt Aavikko-yhtye omisti yhden soittamistaan kappaleista ”Micratytöille”, mistä The Micragirls sittemmin mukaili nimensä.[1]

Heti Provinssirockin jälkeisellä viikolla naiset menivät treenikämpälle ja alkoivat tutustua soittimiin. Kitaristi-laulaja oli ainoa, jolla oli aiempaa soittokokemusta – sekin viululla. Yhtyeen jäsenillä ei siis ollut aiempaa soittokokemusta instrumenteista, joita alkoivat soittaa yhtyeessä.[2] Osa ryhmästä ei myöskään ollut aiemmin juurikaan kuunnellut garage rockia, mutta yhtyekavereiden kautta innostus tarttui nopeasti.[3]

Ensimmäinen yksityiskeikka oli jo syyskesällä 2001, ja loppuvuodelle ehti järjestyä seitsemän julkista esiintymistä.[4] The Micragirlsin ensimmäiset ulkomaankonsertit olivat Pietarissa jo ennen kuin yhtye oli julkaissut yhtään levyä.[1] Yhtyeen jäsenet olivat olleet aktiivisia musiikinkuuntelijoita ja keikallakävijöitä, ja osa heistä oli myös järjestänyt muille yhtyeille keikkatilaisuuksia. Tämän ansiosta heillä oli paljon kontakteja suomalaisen marginaalimusiikin piireissä, joten yhtyeelle järjestyi esiintymistilaisuuksia melko helposti.[2] Kaverien Aavikko-yhtyeen kautta avautui myös mahdollisuus ensilevyn tekoon.[5]

Seiskatuumaisten kausi, 2002–2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Micragirlsin ensimmäinen levytys Are You Insane, Girls? julkaistiin elokuussa 2002. Ensi-EP:llä pyrkimyksenä oli taltioida keikkatunnelma, missä yhtye onnistui hyvin. Vinyyli-EP:n viisi kappaletta äänitettiin kertaotoilla treenikämpällä yhden viikonlopun aikana, hauskanpidon ohessa. Lopputulos on karhea, mutta totuudenmukainen tekohetkensä kuva.[1][6][7]

Toinen EP nauhoitettiin treenikämpällä ja miksattiin The Slideshaker -yhtyeen jäsenten kotistudiossa. Neljä kappaletta sisältävä Mind Twistin’ Weekend with The Micragirls julkaistiin huhtikuussa 2003. Samoihin aikoihin basisti Hakkarainen jättäytyi yhtyeestä pois.[7] The Micragirlsillä oli useita keikkoja sovittuna, joten Halonen ja Haapalaisen sisarukset harjoittelivat kolmistaan yhtyeen ohjelmiston esityskuntoon. Kolmikko totesi, että sopivan basistin löytäminen olisi vaikeaa, eikä bassoa välttämättä edes tarvita.[8] Hieman myöhemmin kosketinsoittaja hankki kaksioktaavisen Hohner Basset -bassourun, jota hän soitti varsinaisen urkunsa ohella.[9]

The Micragirls esiintyi kolmisenkymmentä kertaa sekä vuonna 2002 että vuonna 2003. Suomen lisäksi keikkoja oli Venäjällä, Virossa ja Ruotsissa.[4]

Joulun tienoilla vuonna 2003 äänitettiin – jälleen treenikämpillä – The Micragirlsin kolmas EP-levy, Primitive Homeorgan Blast. Neljän kappaleen EP julkaistiin huhtikuun alussa 2004.[10] Äänitteen julkaisun yhteydessä The Micragirls kiersi Ruotsia, Saksaa ja Sveitsiä The Slideshakerin kanssa kuudentoista keikan Surrender-kiertueella. Vuonna 2004 esiintymisiä oli 35, joista 20 ulkomailla.[4]

Tammikuinen neljän keikan Riemu-kiertue avasi vuoden 2005, joka kiertueen jälkeen jatkuikin äitiysloman merkeissä aina joulukuulle asti.[4] Keikkoja oli tuona vuonna vain seitsemän,[4] mutta uutta musiikkia syntyi äitiyslomallakin.[10] Vuoden 2006 aikana yhtye keikkaili taas 30 vuosikeikan tahtiin.[4] Kauan haaveena ollut 10-tuumainen albumikin oli työn alla.[5]

Albumien aika, 2006–2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Micragirls nauhoitti uusia omia ja cover-kappaleita alkuvuonna 2006. Cosmo Jones Beat Machine -yhtyeen Pekka Pirttikangas nauhoitti treenikämpällä kappaleiden soitinraidat ja alustavat laulut.[5] 22-Pistepirkko-yhtyeen osittain omistama Bone Voyage -levy-yhtiö kiinnitti The Micragirlsin näiden demonauhojen perusteella.[3] Levyäänitysten lopulliset lauluosuudet valvoi ja nauhoitti Léo Fourastie.[11]

”Feeling Dizzy Honey!?”, The Micragirlsin ensimmäinen EP:tä pidempi julkaisu, ilmestyi marraskuussa 2006. Melko harvinainen kymmenen tuuman vinyyliformaatti oli tuolloin yhtyeen mielestä enimmäismitta micramusiikin julkaisuun.[7] 10-tuumaisella levyllä on kahdeksan kappaletta, joista kolme on cover-versioita.[12] Levyä painettiin vain 500 kappaletta.[3] Tammikuussa 2007 ”Feeling Dizzy Honey!?” ilmestyi kaksois-mini-CD-versiona, jonka ensimmäisellä levyllä on 10-tuumaisen kappaleet ja toisella toisen ja kolmannen EP:n kappaleet, yhteensä siis 16 kappaletta.[13] CD-julkaisu auttoi The Micragirlsiä tavoittamaan suuremman yleisön,[3] ja yhtyeen vuotuinen esiintymismäärä kohosi noin viiteenkymmeneen.[4]

Loppuvuonna 2007 julkaistiin Japanissa cd-painos ”Feeling Dizzy Honey!?” -albumista. Japani-painos on yhdellä cd:llä, jossa on 16 musiikkikappaletta ja bonuksena animoitu musiikkivideo kappaleesta ”Teenage Tiger”. Alkuvuonna 2008 ilmestyi jälleen uusi versio ”Feeling Dizzy Honey!?” -albumista, tällä kertaa LP-painos eli 12 tuuman vinyylilevy. Pitkäsoiton A-puolella on 10-tuumaisen kappaleet ja B-puolella toisen sekä kolmannen EP:n sisältö, tutut 16 kappaletta.[14]

Vuonna 2008 ilmestyi pitkästä aikaa uutta materiaalia, kun kesäkuussa julkaistiin vinyyli-EP Haunted Heart, jolla on kolme erityylistä kappaletta.[13] Kahdella levyn kappaleista vierailee kontrabassoineen Risto-yhtyeen basisti Minna Kortepuro, joka vieraili myös muutamilla The Micragirls -keikoilla.[15]

The Micragirls kiersi useaan otteeseen Eurooppaa, erityisesti Saksaa ja Sveitsiä.[4] Syksyllä 2007 yhtye lämmitteli Jon Spencerin Heavy Trashia sen Euroopan-kiertueella.[16] Alkuvuodesta 2008 The Micragirls oli mukana The Go! Teamin Britannian konserteissa.[17] Vuoden 2009 toukokuussa yhtye kiersi Eurooppaa yhdysvaltalaisen Boss Hog -yhtyeen lämmittelijänä.[18][19] Syyskuusta 2008 alkaen The Micragirls pidättäytyi esiintymästä Suomessa aina toisen albuminsa julkaisuun asti.[4]

The Micragirlsin kakkosalbumi Wild Girl Walk julkaistiin syyskuussa 2009. Alkuperäissuunnitelmista pitkittyneen levyntekovaiheen aikana yhtye teki yhteistyötä 22-Pistepirkon Asko Keräsen ja Espe Haverisen kanssa, jotka toimivat muun muassa albumin tuottajina.[2][19] Syyskuussa julkaistiin myös Jaakko Teppo -tribuuttialbumi Pörsänmäen Sanomat, jolla on The Micragirlsin esittämä kappale ”Ruikonperän rocktähti”,[20] yhtyeen ainoa suomenkielinen julkaisu. Joulukuussa 2009 ilmestyi Levykauppa Äxän joulukokoelma, promolevy Joulu putkassa, jossa The Micragirls on mukana kappaleellaan ”C’mon Dance With Santa Claus”.[21]

Vuonna 2010 The Micragirls esiintyi enää kolmasti. Yhtye soitti viimeisenlähde? keikkansa Joensuun Ilosaarirockissa heinäkuussa 2010.[22]

2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 Katariina Haapalainen ja Mari Halonen ovat vierailleet Country Dark Big Band -kokoonpanon keikoilla.[23] The Micragirls -yhtye ei ole kuitenkaan aktivoitumassa.[23]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Micragirlsin ominaissoundi perustui primitiiviseen komppiin, ujeltaviin urkuihin ja energisiin laulusuorituksiin.[24] Uransa aikana yhtye laajensi ilmaisuaan silkasta hauskanpidosta sielukkaaseenkin tunnelmointiin.[2]

Yhtyeen ulkoisen olemuksen ja livesaundin kontrasti oli huomattava, varsinkin vauhdikkaammissa kappaleissa ja etenkin koko yhtyeen kirkuessa samanaikaisesti.[8] The Micragirlsiä on usein verrattu japanilaiseen The 5.6.7.8's -yhtyeeseen.[25][19][26] The Micragirls käytti yhtenäisiä, lähinnä 1960-luvun tyylisiä esiintymisasuja,[25] jotka suunnitteli rumpali Kristiina Haapalainen[2] ja valmisti ompelija Mirka Tuovinen.[1] Sarjakuvahenkiset levynkannet ja muun grafiikan suunnitteli Sami Vähä-Aho.[1]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mari Halonen – laulu ja kitara
  • Katariina ”Kata” Haapalainen – kosketinsoittimet ja laulu
  • Kristiina ”Risu” Haapalainen – rummut ja laulu

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

  • ”Feeling Dizzy Honey!?”  (10" mini-LP, 2006)
  • ”Feeling Dizzy Honey!?”  (2CD, 2007)
  • ”Feeling Dizzy Honey!?”  (CD Japani, 2007)
  • ”Feeling Dizzy Honey!?”  (12" LP, 2008)
  • Wild Girl Walk  (CD ja LP, 2009)

EP:t ja singlet

  • Are You Insane, Girls?  (7" EP, 2002)
  • Mind Twistin’ Weekend with The Micragirls  (7" EP, 2003)
  • Primitive Homeorgan Blast  (7" EP, 2004)
  • Haunted Heart // Rock'n Roll Rocket / Rayspectrometer Gal   (7" EP, 2008)
  • ”Summer's Gone” / ”Girl Go Crazy” (ladattava e-single, 2009)
  • ”C’mon Dance With Santa Claus” (ladattava e-single, 2009)

Mukana albumeilla

  • SUE CD 4  (CD, 2003) – kappale ”Saturday”
  • Rock’n’Roll Circus Tour No 1  (CD, 2007) – kappale ”Queen of the Cavemen”
  • Pörsänmäen Sanomat  (CD, 2009) – kappale ”Ruikonperän rocktähti”
  • Joulu putkassa - 20 joulun suosikkia  (CD, 2009) – kappale ”C’mon Dance with Santa Claus”
  • Hirscheneck - Zu Hause essen  (CD, 2010) – kappale ”Teenage Tiger”[27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Hernesniemi, Matti: The Micragirls (Wayback Machine) La Bruta. 2002. Arkistoitu 4.6.2002. Viitattu 25.1.2014.
  2. ↑ a b c d e Posti-Sjöman, Sanna: Radiohaastattelu (mp3) Finska Pinnar. 18.05.2009. Sveriges Radio. Viitattu 28.1.2014. (suomeksi)
  3. ↑ a b c d Valpasvuo, Ilkka: The Micragirls – luolamiehiä, gorilloita ja Elvis Desibeli.net. 13.12.2006. Viitattu 25.1.2014.
  4. ↑ a b c d e f g h i Gigs (Wayback Machine) The Micragirls. Arkistoitu 17.7.2011. Viitattu 25.1.2014. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Huhtala, Hannele: Micramamat muovista menoa vastaan voima.fi. 2/2006. Arkistoitu 19.2.2015. Viitattu 25.1.2014.
  6. ↑ Rubio, Paco: Entrevista The Micragirls Peter PUNK. 10/2003. Viitattu 25.1.2014. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Isoeskeli, Noora: The Micragirls – Huimaa, huimaa... (Wayback Machine) Sue. 19.5.2003. Arkistoitu 5.8.2009. Viitattu 25.1.2014.
  8. ↑ a b General Njassa: Hello Helsinki 18.01.2007 (mp3) Radio Helsinki. 18.1.2007. Arkistoitu 15.2.2012. Viitattu 28.1.2014.
  9. ↑ Kemppilä, Kyösti: Haastattelu: Micragirls (video) Ilosaari-nettitv. 11.7.2008. Viitattu 2.7.2009.
  10. ↑ a b Yhtyeen vieraskirja sivuille.net. Arkistoitu 24.7.2011. Viitattu 2.7.2009.
  11. ↑ Hirn, Jouni: The Micragirls ei ujostele Mesta.net. 22.01.2007. Arkistoitu 18.10.2007. Viitattu 27.1.2014.
  12. ↑ Huhtala, Hannele: The Micragirls nivoo designin & rockin Filosofia.fi. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 6.5.2010.
  13. ↑ a b Kannegiesser, Quintus: Releases - The Micragirls Bone Voyage Recording Company. Arkistoitu 19.2.2015. Viitattu 2.7.2009. (englanniksi)
  14. ↑ Kannegiesser, Quintus: Artists - The Micragirls Bone Voyage Recording Company. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 2.7.2009. (englanniksi)
  15. ↑ Belgialainen Momo Lamana ja The Micragirls kiertävät Suomea Muusikoiden.net. 4.9.2007. Viitattu 2.7.2009.
  16. ↑ The Micragirls lämmittelee Heavy Trashia Soundi. 24.9.2007. Viitattu 25.1.2014.
  17. ↑ The Micragirls Englantiin Soundi. 22.1.2008. Arkistoitu 19.2.2015. Viitattu 15.3.2008.
  18. ↑ The Micragirls to support Boss Hog It's a Trap!. 3.4.2009. Viitattu 25.1.2014.
  19. ↑ a b c Ånas, Markus: Rokkibändi pitää kauppaa Kuopiossa Kauppalehti. 19.10.2010. Arkistoitu 3.2.2014. Viitattu 28.1.2014.
  20. ↑ Klemi, Antti: Pörsänmäen sanomat - Tribuutti Jaakko Tepolle Imperiumi.net. 29.9.2009. Viitattu 25.1.2014.
  21. ↑ ”Roland731”: 20 joulun suosikkia! rateyourmusic.com. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
  22. ↑ The Micragirls Klassinen.fi. Viitattu 27.1.2014. [vanhentunut linkki]
  23. ↑ a b https://www.facebook.com/The-Micragirls-36728713336/
  24. ↑ Kumpulainen, Anna: The Micragirls tarjoilee energistä autotallirokkia Yle Uutiset Savo. 18.9.2009. Viitattu 28.1.2014.
  25. ↑ a b Seuri, Ville: Festaribändi, joka jäi Ylioppilaslehti. 19.1.2007. Viitattu 28.1.2014.
  26. ↑ desibeli.net toimitus: The Micragirls Desibeli.net. 22.7.2010. Viitattu 28.1.2014.
  27. ↑ Kannegiesser, Quintus: Micragirls open a cookbook compilation Bone Voyage Recording Company. Arkistoitu 13.8.2011. Viitattu 12.03.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=The_Micragirls&oldid=21079047”