Robert Graves

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert Graves
Robert Graves vuonna 1929.
Robert Graves vuonna 1929.
Henkilötiedot
Syntynyt24. heinäkuuta 1895
Wimbledon, Englanti, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut7. joulukuuta 1985 (90 vuotta)
Deià, Mallorca, Espanja
Kansalaisuus brittiläinen
Ammatti runoilija, kirjailija
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Robert von Ranke Graves (tunnetaan yleisimmin nimellä Robert Graves, myös nimellä Robert Ranke Graves, 24. heinäkuuta 1895 Wimbledon – 7. joulukuuta 1985 Mallorca) oli brittiläinen runoilija ja kirjailija. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat historialliset romaanit Minä, Claudius (1934) ja sen jatko-osa Claudius jumala (1934) sekä omaelämäkerrallinen teos Good-Bye to All That (1929).

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruuden sotavuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graves syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Wimbledonissa 24. heinäkuuta 1895. Hänen isänsä oli runoilija ja koulutarkastaja Alfred Perceval Graves ja äiti yläluokkaisen saksalaisperheen tytär Amalia von Ranke, joka oli sukua kuuluisalle saksalaiselle historioitsijalle Leopold von Rankelle. Peruskoulutuksensa Graves sai Charterhousen sisäoppilaitoksessa, jossa hän tutustui nyrkkeilyyn ja runouteen. Yksi sisäoppilaitoksen opettajista oli George Mallory, joka tutustutti Gravesin vuorikiipeilyyn ja tuki häntä kirjoittamisen ensitaipaleella.[1][2]

Robert Gravesin koti Deiàn kylässä Mallorcalla

Graves liittyi ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä armeijaan. Sodassa hän toimi vuosina 1915–1917 fusilieerijoukkojen kapteenina Ranskassa.[1] Vuonna 1916 hän haavoittui vakavasti kranaatinsirpaleesta Sommen taistelussa, mutta selvisi hengissä ja lähetettiin lopulta sodan loppuhetkien ajaksi takaisin kotimaahansa.[1] Gravesin vammat olivat niin vakavat, että häntä taistelukentällä hoitanut lääkäri ehti jo julistaa miehen kuolleeksi. Tieto Gravesin kuolemasta lähetettiin hänen vanhemmilleen ja se kirjattiin myös sodassa kaatuneiden listalle The Timesiin, joka myöhemmin oikaisi vääräksi osoittautuneen tiedon.[3] Sodassa Graves ystävystyi kirjailija Siegfried Sassoonin kanssa, joka hänkin toimi armeijassa upseerina. Graves käsitteli kokemuksiaan ensimmäisestä maailmansodasta realistisissa sotarunoissaan, joita julkaistiin vielä sodan ollessa käynnissä. Sodan traumat, kranaattien ja taistelukaasujen herättämät pelot, seurasivat häntä pitkään sotavuosien jälkeenkin.[1][2]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Graves opiskeli englannin kieltä ja kirjallisuutta Oxfordin yliopiston St John’s Collegessa, jossa hänen tuttaviinsa kuului muun muassa T. E. Lawrence.[4] Graves muutti vuonna 1929 silloisen rakastettunsa runoilija Laura Ridingin kanssa Mallorcalle Deiàn vuoristokylään, jossa hän kirjoitti useita tuontantonsa keskeisiä teoksia. Pariskunta muutti vuonna 1936 Espanjan sisällissodan alettua pois Mallorcalta ja asuivat jonkin aikaa Englannissa ja Yhdysvalloissa Pennsylvaniassa. Deià pysyi kuitenkin Espanjan sisällissodan ja toisen maailmansodan aikoja lukuun ottamatta Gravesin vakituisena kotipaikkana hänen kuolemaansa saakka.[3] Elämänsä eri vaiheissa Graves työskenteli Kairon yliopistossa ja runouden professorina Oxfordin yliopistossa.[1]

Graves oli naimisissa kahdesti, ensin Nancy Nicholsonin kanssa ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja myöhemmällä iällä Beryl Hodgen kanssa. Gravesille syntyi yhteensä kahdeksan lasta.[5][6] Gravesin muisti heikkeni 1970-luvun alkuajoista lähtien, kunnes hän vähitellen lopetti kirjoittamisen kokonaan tultuaan 80-vuoden ikään 1975. Graves kuoli 90-vuotiaana 7. joulukuuta 1985 sydämen vajaatoiminnan seuraksena.[2] Hänet on haudattu kotipaikkakunnalleen Deiàan. Gravesin kotitalo on nykyisin museona.[2]

Tunnustukset ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veistos Robert Gravesista hänen kotitalonsa edustalla Deiàssa.

Vuoden 1962 Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graves oli neljä kertaa ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Vuonna 1962 hän oli viiden ehdokkaan listalla, joiden joukosta lopullinen palkinnon saaja valittiin.[7] Nobel-komitean silloinen sihteeri Anders Österling on todennut, että komitealla oli vaikeuksia päättää palkinnon saaja Gravesin ja John Steinbeckin välillä. Steinbeckia pidettiin maineeltaan populaarimpana ja korkeamman profiilin omaavana kirjailijana, jonka keskeisen tuotannon nähtiin kuitenkin olevan jo takanapäin. Gravesia sen sijaan pidettiin historiallisista romaaneistaan huolimatta edelleen ensisijaisesti runoilijana eikä siksi kirjallisuuspalkinnon arvoisena.[8] Palkinnon myöntämistä Steinbeckille pidettiin suurena yllätyksenä – jopa Steinbeck itse on todennut yllättyneensä valinnastaan. Nobel-komitean päätös sai runsasta arvostelua. Esimerkiksi The New York Times näki palkinnon kuuluneen Gravesille, jolla oli lehden mukaan perustavanlaatuinen merkitys aikansa kirjallisuudelle.[9]

Vaikutus Mika Waltariin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panu Rajala on todennut Mika Waltarin elämäkerrassaan Unio mystica, että Waltari on ominut Gravesilta ”historiallisen minä-kertojan mahdollisuudet”. Waltari oli tutustunut Minä, Claudius -teokseen ennen ensimmäisen historiallisen romaaninsa Sinuhe egyptiläisen ilmestymistä. Rajalan mukaan Gravesin kirjoitustyyli miellytti Waltaria enemmän kuin Tatu Vaaskiven koristeellinen ja luottelomainen tyyli romaanissa Yksinvaltias, joka myös käsitteli keisari Tiberiuksen aikakautta.[10]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert Gravesin kirjallinen tuotanto on poikkeuksellisen laaja, ja se käsittää yli 140 julkaistua teosta. Tuotantoon kuuluu muun muassa runoja, novelleja, romaaneja, tietokirjallisuutta, elämäkertoja, käännöskirjallisuutta ja kritiikkiä.

Graves julkaisi useita myyntimenestyksiä, kuten elämäkerrallisen teoksen Lawrence and the Arabs (1927) ystävästään T. E. Lawrencesta ja runollista tarujen luomista käsittelevän teoksen The White Goddess (1948). Erityisen suosittuja vielä 2000-luvullakin ovat hänen historialliset romaaninsa, joihin kuuluvat Minä, Claudius (1934), Valtamarski Belisarius (1938) ja King Jesus (1946). Graves itse toivoi, että hänet muistettaisiin suursuosion saavuttaneiden historiallisten romaanien sijaan ensisijaisesti runoilijana ja kriitikkona.[11]

Gravesin omaelämäkerrallinen teos Good-Bye to All That (1929) käsitteli juoksuhautasodankäynnin todellisuutta ja sopeutumisvaikeuksia normaaliin elämään sodan jälkeen. Hän julkaisi tulkintoja klassisesta myyttitarustosta ja runoudesta, kuten The Greek Myths (1955), sekä käännöksiä antiikin ajan kirjallisuudesta, joista keskeisimpiä ovat Suetoniuksen Rooman keisarien elämäkertoja ja Apuleiuksen Kultainen aasi.[12][13][3][2]

Valikoima teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Over the Brazier (1916), sotarunoteos
  • Lawrence and the Arabs (1927), T. E. Lawrencesta kertova elämäkerrallinen teos
  • Good-Bye to All That (1929), Gravesin omaeläkerrallinen teos ensimmäisen maailmansodan kokemuksista
  • I, Claudius (1934), Rooman keisari Claudiusta käsittelevä historiallinen romaani
    • Minä, Claudius, suom. Frithiof J. Pennanen, WSOY 1936
  • Claudius the God (1934), jatko-osa romaanille I, Claudius
    • Claudius jumala ja hänen vaimonsa Messalina, suom. Frithiof J. Pennanen, WSOY 1936
  • Count Belisarius (1938), historiallinen romaani koskien sotapäällikkö Belisariusta
    • Valtamarski Belisarius, suom. Saara Tuuma, Otava 1939[14]
  • King Jesus (1946), Jeesusta käsittelevä historiallinen romaani
  • The White Goddess (1948), essee runollisesta tarujen luomisesta
  • The Islands of Unwisdom (1950), historiallinen romaani Álvaro de Mendaña de Neiran tutkimusmatkasta Salomonsaarille
  • The Greek Myths (1955), antiikin Kreikan myyttejä esittelevä teos

Käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lucius Apuleius, The Golden Ass (1951, käännös latinasta, alkuperäisteos Asinus aureus)
  • Gaius Suetonius Tranquillus, The Twelve Caesars (1957, käännös latinasta, alkuperäisteos De vita Caesarum)

Runo Suomesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loukkaannuttuaan ensimmäisessä maailmansodassa Graves julkaisi sota-aikana kirjoittamiaan runoja teoksessa Fairies and Fusiliers (1917). Eräs teoksen runoista, nimeltään Finland, kertoo nimensä mukaisesti Suomesta. Runossa kuvaillaan jäistä maata ja suomalaisia, joiden kasvot ovat paperin kaltaisia.

” Feet and faces tingle
In that frore land:
Legs wobble and go wingle,
You scarce can stand. 		”

– Robert Graves: Finland[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e The Robert Graves Collection | First World War Poetry Digital Archive www.oucs.ox.ac.uk. Arkistoitu 28.4.2021. Viitattu 22.9.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Tejvan Pettinger: Robert Graves Biography biographyonline.net. 16.1.2010 (päivitetty 1.3.2018). Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Robert Graves Resources - Biography robertgraves.org. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 23.9.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Robert Graves: Goodbye to All That, s. 242–247. Lontoo: Penguin, 1960. (englanniksi)
  5. ↑ Obituary: Beryl Graves (Muistokirjoitus Beryl Gravesille) The Guardian. Viitattu 22.9.2015. (englanniksi)
  6. ↑ Robert Graves Resources - Graves Family Tree robertgraves.org. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 23.9.2015. (englanniksi)
  7. ↑ Candidates for the 1962 Nobel Prize in Literature www.nobelprize.org. The Nobel Foundation. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Swedish Academy reopens controversy surrounding Steinbeck's Nobel prize The Guardian. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  9. ↑ The Rescue of John Steinbeck The New York Review of Books. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  10. ↑ Rajala, Panu: Unio Mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset, s. 439–440. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-31137-0.
  11. ↑ Nummelin, Juri; Halme, Jukka & Polvinen, Sari: ”Robert Graves 1895-1985”, Historiallisen romaanin taitajia I, s. 60-62. BTJ, 2009. ISBN 978-951-692-733-9.
  12. ↑ Robert Graves | biography - British writer Britannica.com. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 22.9.2015. (englanniksi)
  13. ↑ Robert Graves Resources robertgraves.org. Arkistoitu 28.11.2015. Viitattu 22.9.2015. (englanniksi)
  14. ↑ Valtamarski Belisarius Kirjasampo. Viitattu 23.9.2015.
  15. ↑ Graves, Robert: Fairies and Fusiliers, Finland, s. 19. London: William Heinemann, 1917. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robert_Graves&oldid=21175077”