Tatu Vaaskivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tatu Georg Adolf Vaaskivi
Syntynyt 19. heinäkuuta 1912
Helsinki
Kuollut 21. syyskuuta 1942 (30 vuotta)
Oulu
Ammatit kirjailija, kriitikko, esseisti
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ensiteokset V. A. Koskenniemen runous (1935)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Tatu Vaaskivi (vuoteen 1935 Vahlsten) (19. heinäkuuta 1912 Helsinki21. syyskuuta 1942 Oulu) oli suomalainen kirjailija, kriitikko ja esseisti. Vaaskivi syntyi Helsingissä, mutta muutti jo pikkulapsena Ouluun. Hän opiskeli Helsingin kansalaiskorkeakoulussa sanomalehtialaa vuonna 1929, avioitui runoilija Elina Vaaran (Kerttu Elin Sirén) kanssa vuonna 1937 ja oli kuollessaan vuonna 1942 vain 30-vuotias. Oulun Hietasaaressa, jossa Vaaskivi vietti aikaansa, on hänen vaatimaton puinen muistomerkkinsä.

Vaaskivi kriitikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaskivi tuli vain 18-vuotiaana Sanomalehti Kalevan toimitusharjoittelijaksi kesäkuussa 1930. Kriitikon työnsä hän aloitti kirjoittamalla kirja-arvosteluja Kalevaan. Hänestä kehittyi tuottelias kriitikko ja esseisti. Vaaskivi oli perehtynyt ranskalaisiin symbolisteihin, kuten Arthur Rimbaud ja Charles Baudelaire, joita hän luki alkukielellä. Vuonna 1932 hän julkaisi laajan artikkelin Goethe ja Goethen Faust, myöhemmin taas mm. luonnekuvan ruotsalaisesta runoilijasta Gustaf Frödingistä. Kotimaisten runoilijoiden ja kirjailijoiden teoksista hän kriitikkona tarkasteli muun muassa Saima Harmajan, Uuno Kailaan ja Volter Kilven tuotantoa. Eino Kailan Persoonallisuus (1934) -teoksen arvioituaan hän kirjoitti laajan kaksiosaisen artikkelin Nerous ja mielenvikaisuus 21-vuotiaana. Vuonna 1935 hän julkaisi Helsingin Sanomat -lehdessä kirjoituksen Frans Eemil Sillanpäästä ja sai sen myötä kirjailijalta kutsun Pohjoismaiseen kirjailijakongressiin Helsinkiin. Vaaskivi oli kiinnostunut kasveista ja niiden keräilystä, yksi hänen Kalevaan kirjoittamistaan arvosteluista oli Suomen kasvio-kirjasta. Vuonna 1935 hänet pyydettiin Suomalainen Suomi -lehden päätoimiseksi kirjallisuusarvostelijaksi Helsinkiin. Hänestä kehittyi Lauri Viljasen ja Raoul Palmgrenin ohella Suomen johtava kirjallisuuskriitikko.

Yksinvaltias on yksi Vaaskiven pääteoksista.

Kirjailijan ura ja teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaskiven varsinainen kirjailijan ura alkoi F. E. Sillanpään elämäkerrasta F. E. Sillanpää. Elämä ja teokset (1937), Parhaiten hänet muistetaan historiallisista romaaneistaan Loistava Armfelt ja Yksinvaltias, josta hän sai järjestyksessä ensimmäisen Kalevi Jäntin palkinnon, sekä kuoleman jälkeen julkaistusta Jeesuksesta kertovasta ja kesken jääneestä romaanistaan Pyhä kevät.

  • Arkaadiset jumalat: Kreikkalaisen ja vähä-aasialaisen uskonnon tulkintaa. Julkaisematon käsikirjoitus vuodelta 1934. Helsinki: Martti Lindholm, 1990. ISBN 951-95552-0-X.
  • V. A. Koskenniemen runous, 1935
  • Vapaan arvostelun puolustus, 1936
  • Vasara ja kipsikuva, 1937
  • Demeter ja madonna, 1937
  • Vaistojen kapina, modernin ihmisen kriisi, 1937
  • F. E. Sillanpää, elämä ja teokset, 1937
  • Suljetut vaunut, Kustaa Mauri Armfelt, 1938
  • Huomispäivän varjo, länsimaiden tragedia, 1938
  • Loistava Armfelt, elämäkertaromaani, 1938
  • Valitut teokset : 1 : Valkea laiva, 1938
  • Rooman tie, matkakuvia, 1940
  • Yksinvaltias 1–2, 1941–1942
  • Pyhä kevät, 1943
  • Kutsumus, kirjeitä vuosilta 1927–1942, 1945
  • Kurjet etelään. Matkakuvia, 1946

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.