Tatu Vaaskivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tatu Vaaskivi
Aviopuolisot Tatu Vaaskivi ja Elina Vaara.
Aviopuolisot Tatu Vaaskivi ja Elina Vaara.
Syntynyt 19. heinäkuuta 1912
Helsinki
Kuollut 21. syyskuuta 1942 (30 vuotta)
Oulu
Ammatit kirjailija, kriitikko, esseisti
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ensiteokset V. A. Koskenniemen runous (1935)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Tatu Georg Adolf Vaaskivi (vuoteen 1935 Wahlstén, Vahlstén; 19. heinäkuuta 1912 Helsinki21. syyskuuta 1942 Oulu) oli suomalainen kirjailija, kriitikko ja esseisti. Vaaskivi syntyi Helsingissä mutta muutti jo pikkulapsena Ouluun. Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Georg Wahlstén ja Aino Niskanen.

Vaaskivi opiskeli Helsingin kansalaiskorkeakoulussa sanomalehtialaa vuonna 1929, avioitui runoilija Elina Vaaran (Kerttu Elin Virtanen o.s. Sirén) kanssa vuonna 1937 ja oli kuollessaan vuonna 1942 vain 30-vuotias. Oulun Hietasaaressa, jossa Vaaskivi vietti aikaansa, on hänen vaatimaton puinen muistomerkkinsä.

Vaaskivi kriitikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaskivi tuli vain 18-vuotiaana Kalevan toimitusharjoittelijaksi kesäkuussa 1930. Kriitikontyönsä hän aloitti kirjoittamalla kirja-arvosteluja Kalevaan. Hänestä kehittyi tuottelias kriitikko ja esseisti. Vaaskivi oli perehtynyt ranskalaisiin symbolisteihin, kuten Arthur Rimbaud’hon ja Charles Baudelaireen, joita hän luki alkukielellä. Vuonna 1932 hän julkaisi laajan artikkelin Goethe ja Goethen Faust, myöhemmin taas mm. luonnekuvan ruotsalaisesta runoilijasta Gustaf Frödingistä. Kotimaisten runoilijoiden ja kirjailijoiden teoksista hän kriitikkona tarkasteli muun muassa Saima Harmajan, Uuno Kailaan ja Volter Kilven tuotantoa. Arvioituaan Eino Kailan teoksen Persoonallisuus (1934) hän kirjoitti laajan kaksiosaisen artikkelin Nerous ja mielenvikaisuus 21-vuotiaana.

Vuonna 1935 Vaaskivi julkaisi Helsingin Sanomissa kirjoituksen Frans Eemil Sillanpäästä ja sai sen myötä kirjailijalta kutsun Pohjoismaiseen kirjailijakongressiin Helsinkiin. Vaaskivi oli kiinnostunut kasveista ja niiden keräilystä, ja eräs hänen Kalevaan kirjoittamistaan arvosteluista oli kirjasta Suomen kasvio. Vuonna 1935 hänet pyydettiin Suomalainen Suomi -lehden päätoimiseksi kirjallisuusarvostelijaksi Helsinkiin. Hänestä kehittyi Lauri Viljasen ja Raoul Palmgrenin ohella Suomen johtava kirjallisuuskriitikko.

Kirjailijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinvaltias on yksi Vaaskiven pääteoksista.

Vaaskiven varsinainen kirjailijanura alkoi F. E. Sillanpään elämäkerrasta F. E. Sillanpää. Elämä ja teokset (1937). Parhaiten hänet muistetaan historiallisista romaaneistaan Loistava Armfelt ja Yksinvaltias, josta hän sai järjestyksessä ensimmäisen Kalevi Jäntin palkinnon, sekä kuoleman jälkeen julkaistusta Jeesus-aiheisesta ja kesken jääneestä romaanistaan Pyhä kevät.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arkaadiset jumalat: Kreikkalaisen ja vähä-aasialaisen uskonnon tulkintaa. Julkaisematon käsikirjoitus vuodelta 1934. Helsinki: Martti Lindholm, 1990. ISBN 951-95552-0-X.
  • V. A. Koskenniemen runous, 1935
  • Vapaan arvostelun puolustus, 1936
  • Vasara ja kipsikuva, 1937
  • Demeter ja madonna, 1937
  • Vaistojen kapina, modernin ihmisen kriisi, 1937
  • F. E. Sillanpää, elämä ja teokset, 1937
  • Suljetut vaunut, Kustaa Mauri Armfelt, 1938
  • Huomispäivän varjo, länsimaiden tragedia, 1938
  • Loistava Armfelt, elämäkertaromaani, 1938
  • Valitut teokset 1: Valkea laiva, 1938
  • Rooman tie, matkakuvia, 1940
  • Yksinvaltias 1–2, 1941–1942
  • Pyhä kevät, 1943
  • Kutsumus, kirjeitä vuosilta 1927–1942, 1945
  • Kurjet etelään. Matkakuvia, 1946

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Riikonen, H. K.: Vaaskivi, Tatu (1912–1942). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.