Rautakirja
Rautakirja Oy | |
---|---|
Tunnuslause | Mukavuutta, viihdettä ja mielihyvää jokaiseen päivään. [1] |
Yritysmuoto | osakeyhtiö |
Perustettu | 1910 |
Lakkautettu | 1. lokakuuta 2011[2] |
Toimitusjohtaja | Hellevi Kekäläinen[3] |
Avainhenkilöt | Hannu Syrjänen, hallituksen puheenjohtaja |
Kotipaikka | Vantaa |
Liikevaihto | 866,6 milj. € (2008)[4] |
Liikevoitto | 45,1 milj. € (2008)[4] |
Henkilöstö | 3 064 (2011)[5] |
Tytäryhtiöt |
R-kioskit Kauppa Hallenberg Oy Lehti-Maja Eesti AS Lehtipiste Suomalainen Kirjakauppa Oy Tukkutiimi Oy (Tiimari) Tukkutiimi Ab (Ruotsi) Eurostrada Oy Finnkino Oy |
Rautakirja Oy (vuoteen 1974 Rautatiekirjakauppa Oy) oli suomalainen yritys, jonka toimialat olivat kioskikauppa, lehtitukkukauppa ja monitoimiareenat. Rautakirja omisti muun muassa R-kioskit, Veikkausrastin, Finnkinon, Suomalaisen Kirjakaupan, Suomalainen.com-verkkosivuston ja Lehtipisteen[6]. Rautakirja toimi Suomessa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Saksassa.
Maaliskuussa 2011 Finnkino myytiin ruotsalaiselle pääomasijoitusyhtiö Ratokselle[7] ja saman vuoden syyskuussa Rautakirja myi Suomalaisen Kirjakaupan Otavalle.[8] Vuonna 2011 Sanoma ilmoitti aikovansa luopua Sanoma Trade -yksiköstään, johon Rautakirja kuului. Vuonna 2012 Sanoma Oy myi Rautakirja-tavaramerkin ja R-kioskit norjalaiselle Reitan Conveniencelle.[9]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rautakirjan historia alkaa vuonna 1910 perustetusta Rautatiekirjakauppa Osakeyhtiöstä, jonka suurimmat omistajat olivat Otavan, Werner Söderströmin, Uuden Suomettaren ja Hufvudstadsbladetin kustantamot. Nämä kustannusyhtiöt perustivat Rautatiekirjakaupan myydäkseen kirjallisuutta ja sanomalehtiä Suomen rautatieasemilla. Yhtiö avasi ensimmäisen toimintavuotensa aikana 36 asemakioskia ja aloitti myös sanomalehtien myynnin junissa sekä alkoi myös jälleenmyydä lehtiä ja kirjallisuutta tukuittain.[10]
Yhtiön palvelukseen vuonna 1911 tullut ja sittemmin kauppaneuvoksen arvonimen saanut Akseli Kinnunen oli sen pitkäaikainen toimitusjohtaja, vuodesta 1917 aina vuoteen 1955 asti.[11]
Vuonna 1933 yhtiö avasi ensimmäiset kioskit asemien ulkopuolelle ja alkoi myydä luettavan lisäksi muun muassa makeisia ja tupakkaa. Vuonna 1940, veikkaustoiminnan käynnistyessä Suomessa, kioskit alkoivat palvella myös veikkaustoimistoina. Vuonna 1958 otettiin käyttöön nimi R-kioski, ja kioskit alkoivat nopeasti levitä ostoskeskuksiin. Viidessadas R-kioski avattiin 1971 ja 1980-luvulla kioskeja oli parhaimmillaan yli kahdeksansataa. Ensimmäinen Suomen ulkopuolella sijaitseva R-kioski avattiin Tallinnassa 1993.[10]
Laajentuminen kirjakauppa- ja ravintola-alalle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rautatiekirjakauppa Oy, joka 1974 vaihtoi viralliseksi nimekseen Rautakirja Oy, laajeni myös muille alueille. Yhtiö osti jo 1924 Helsingin Suomalaisen Kirjakaupan, jolle ryhdyttiin 1960-luvulla perustamaan sivuliikkeitä, ja hankki itselleen muun muassa Yliopistokirjakauppa Oy:n.[10] Vuosina 1990–1998 Rautakirja omisti myös Tiimari-paperitavaraketjun.[12]
1970-luvun puolivälissä Rautakirjalla oli Domi-niminen kahvila- ja grilliravintolaketju, johon kuului 38 toimipistettä.[13]
1970-luvun puolessavälissä Rautakirjan tukkuyritys Kauppa Hallenberg alkoi hoitaa Union-huoltamoiden kahvilatoimintaa tuotemerkeillä Punahilkka, Sophy’s Inn ja R-asema, mutta toiminta ei ollut kannattavaa. Kokeilusta jäivät jäljelle Hallenbergin ja Unionin valtateiden varsille perustamat taukopaikat Taukotuuli (Lahden Mukkula), Tuuliharja (Orimattila), Linnatuuli (Janakkala) ja Kaukatuuli (Tampere). 1980-luvun puolivälissä Hallenberg omisti myös Helsinki-Vantaan lentoaseman Fly Inn -ravintolat ja Helsingin Pörssitalossa sijainneen ravintola Adlonin.[14]
Eurostrada
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rautakirjan tytäryhtiö Eurostrada operoi 1990-luvulla liikenneväylien varrella sijainneita ravintoloita. Eurostrada-nimi tuli Rautakirjan käyttöön sen ostettua Lahnajärven taukopaikan ykköstien varrelta 1989. Kauppa Hallenbergin ravintola- ja kahvilatoiminta (lentoaseman Fly Inn ja Hämeenlinnan Domi) siirrettiin uudelle tytäryhtiölle Eurostradalle. Yhtiö teki kahvilayhteistyötä Esson, Kesoilin, Teboilin ja Unionin kanssa, Kaikkiaan taukopaikkoja oli vuonna 1995 vasta kahdeksan,[15] mutta Eurostrada oli tuolloin Rautakirjan kannattavin tytäryhtiö.[16] Vuonna 1996 Eurostrada osti Sentra Oy:ltä Suomen Pizza Hut -ravintolat, joita oli tuolloin kymmenen. Ketjua yritettiin laajentaa nopeasti heikoin tuloksin, ja samalla luovuttiin myös Pizza Hutin omistajan Pepsicon tarjoamasta mahdollisuudesta lanseerata Suomeen myös Kentucky Fried Chicken ja Taco Bell.[16] 2000-luvulle tultaessa Eurostrada sopi yhä huonommin uuden omistajan SanomaWSOY:n strategiaan, ja yhtiö myytiin vuonna 2004 Neste Markkinointi Oy:lle lukuun ottamatta Pizza Huteja, jotka myytiin 2006 islantilaisille.[17][18]
Suomen suurin videovuokraaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1980- ja 1990-luvuilla Rautakirja oli Suomen videovuokramarkkinoiden johtava yritys.[19] Sillä oli kattavan R-kioskiverkoston lisäksi videokasetteja Showtime-merkillä julkaiseva Europa Vision -tytäryhtiö sekä vuonna 1984 perustettu, vuonna 1988 noin 30 toimipistettä käsittänyt Kotikatsomo-videovuokraamoketju, joka ajettiin alas Suomen 1990-luvun alun lamavuosina. Rautakirja yritti 1980-luvun puolessavälissä laajentaa videoista myös kotitietokoneisiin ja tietokonepeleihin lyhytikäiseksi jääneillä Game Station- ja Computer Station -ketjuilla.[20]
Videoista elokuvateattereihin: Finnkino
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1994 Rautakirja osti Finnkino-elokuvateatteriketjun, joka oli lamavuosina joutunut Unitas-pankkikonsernin omistukseen. Finnkinon 84 salilla oli tuolloin noin 65 prosentin markkinaosuus Suomen elokuvateatteritoiminnasta. Rautakirja tehosti elokuvalippujen myyntiä R-kioskien kautta ja panosti isojen kaupunkien monisaliteattereihin, kuten Helsingin Tennispalatsiin, sekä digitaaliseen esitystekniikkaan.[21] Sanoma-konserni oli mukana neuvottelemassa eri Pohjoismaiden elokuvateatteribisnesten yhdistämisestä Nordisk Filmin, Svensk Filmindustrin ja Sandrew Metronomen kanssa, mutta neuvotteluista toteutui vain Sandrewn Suomen-elokuvateattereiden – Helsingin ja Turun Kinopalatsien ja Helsingin Maximin – siirtyminen Finnkinolle 2006.[22]
Maaliskuussa 2011 Rautakirjan uusi omistaja Sanoma myi Finnkinon ruotsalaiselle Ratos-pääomasijoitusyhtiölle.[23]
Sanoma-fuusio 2003
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maaliskuun alussa 2003 Rautakirja Oyj sulautui SanomaWSOY:hyn, jolloin myös Rautakirjan osakkeiden noteeraus Helsingin Pörssissä päättyi. Samalla Rautakirjan liiketoiminnat yhtiöitettiin uuteen Rautakirja Oy:hyn.[24]
Toimitusjohtajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Väinö Päiviö 1910–1917[25]
- Akseli Kinnunen 1917–1955[25]
- Severi Saarinen 1955-1971[25]
- Pauli A. Valtanen 1971–1978[25]
- Antero Siljola 1978–1987[26][25]
- Raimo Hertto 1987–1998[25]
- Hannu Syrjänen 1998–2001[25]
- Erkki Järvinen 2001–2008[25]
- Timo Mänty 2009–2011[25]
- Hellevi Kekäläinen 2011[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mikkonen, Isto & Tamminen, Seppo & Laakso, Mikko: Vuosisadan rakkaustarina. Rautakirja 1910–2010. Rautakirja, 2010. ISBN 978-951-9194-99-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rautakirja - Yli 180 miljoonaa kohtaamista vuosittain (Internet Archive)
- ↑ https://tietopalvelut.almatalent.fi/palvelut/yritykset/yritys/18045290/19988634
- ↑ a b Hellevi Kekäläisestä Rautakirjan toimitusjohtaja Markkinointi & Mainonta (kauppalehti.fi). 15.2.2011. Viitattu 8.5.2021.
- ↑ a b Rautakirjan avainluvut 2007 7. helmikuuta 2008. Rautakirja Oy. Arkistoitu 20.5.2007.
- ↑ Rautakirja Oy | Osakeyhtiö | Kauppalehti.fi
- ↑ Lehtipiste Sponsor Capital. Viitattu 12.11.2014.
- ↑ Sanoma myy elokuvatoimintonsa - konsernin näkymät muuttuvat Sanoma. 21.3.2011. Viitattu 8.5.2021.
- ↑ Sanoma myy kirjakauppaliiketoimintansa Otavalle Sanoma. 25.8.2011. Viitattu 8.5.2021.
- ↑ Alkio, Jyrki: Sanoma sai R-kioskit kaupaksi – Rautakirja-tavaramerkki siirtyy norjalaisomistukseen Markkinointi & Mainonta (kauppalehti.fi). 5.3.2012. Viitattu 8.5.2021.
- ↑ a b c Rautakirja - yhtymän tärkeitä vuosia Rautakirja. Arkistoitu 28.11.2011. Viitattu 3.12.2011.
- ↑ Akseli Kinnunen Biografiasampo. Viitattu 28.8.2022.
- ↑ Mikkonen ym. 2010, s. 109.
- ↑ Calonius, Henrik: Kedjebildningarna i finländsk distribution, s. 63. Helsinki: Nordic Marketing & Consulting Grönroos Co., 1976. ISBN 951-9340-12-2
- ↑ Mikkonen ym. 2010, s. 90, 111.
- ↑ Mikkonen ym. 2010, s. 111.
- ↑ a b Mikkonen ym. 2010, s. 128.
- ↑ Eurostrada-liikenneasemat Nesteelle Arvopaperi. 22.12.2004. Viitattu 18.9.2017.
- ↑ Mikkonen ym. 2010, s. 157.
- ↑ Karttunen, Kirsti: Karkki kannattelee videovuokraamoja – Makuuni yhteistyöhön Lippupalvelun kanssa. Elokuvavuokraamojen kuolemaa on ennustettu pitkään. Helsingin Sanomat 19.9.2015. Viitattu 25.11.2016.
- ↑ Mikkonen ym. 2010, s. 89, 90, 106.
- ↑ Mikkonen ym. 2010, s. 127–128.
- ↑ Mikkonen ym. 2010, s. 150.
- ↑ Sanoma myy Finnkinon Nelonen. 21.3.2011. Arkistoitu 17.4.2021. Viitattu 18.9.2017.
- ↑ Rautakirja sulautuu SanomaWSOY:hyn
- ↑ a b c d e f g h i Mikkonen ym. 2010, s. 179.
- ↑ Saunalahti.fi
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kastemaa, Matti J.: Rautatiekirjakauppa Oy 1910–1970. Helsinki 1970. Kirja digitoitu
- Kastemaa, Matti J.: Rautakirjalla on puolensa (yhtiön 75-vuotishistoriikki). Porvoo: Rautakirja, 1985. ISBN 951-9194-49-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- R – mikä se on? Mainoselokuva vuodelta 1962. Video 8 min 30 s, Kavin Elävä muisti -sivustolla
- Rautakirja Oyj Osake- ja yhtiöhistoriaa Pörssitiedossa