Lahnajärven taukopaikka
Lahnajärven taukopaikka on kahvila-ravintola ja taukopaikka Salon Suomusjärvellä Lahnajärven kylässä. Se sijaitsee seututien 110 (entisen valtatien 1) varrella Helsingin ja Turun puolivälissä Lahnajärven rannalla.
Lahnajärven taukopaikka avattiin alun perin vuonna 1952[1] Se on Suomen ensimmäinen autoilijoille rakennettu taukopaikka. Se valmistui vuoden 1952 Helsingin olympialaisia varten.[2]
Taukopaikka suljettiin 2008,[1] mutta avattiin jälleen uuden omistajan voimin syyskuussa 2015.[3] Pia Landenin omistama yritys oli mukana Jyrki Sukulan tv-ohjelmassa Kuppilat kuntoon[4], mutta meni konkurssiin 2018[5].
Ravintolan toimintaa jatkoi Mehmet Tartkoy konkurssipesän vuokralaisena.[5] Vuokralaisena toimi myös viereinen Vesipuisto Lahnis.[6]
Uusi omistaja avasi Taukopaikka Lahnajärven uudistettuna kesällä 2020.[7]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajatus Lahnajärven taukopaikan perustamisesta syntyi kesällä 1951, kun Turun kautta Suomeen saapuneita ulkomaalaisia toimittajia kuljetettiin Helsinkiin tutustumaan vuoden 1952 kesäolympialaisten valmisteluihin. Kahvilatoiminta Lahnajärvellä alkoi olympiakesänä nimellä Matka-Manna,[8] ja 1950-luvulla paikalle avattiin myös Suomen Autoklubin ylläpitämä leirintäalue. Lahnajärven ravintola oli 250-paikkainen itsepalvelukahvila, jolla oli oma leipomo. Rakennuksessa oli myös taukotila linja-autonkuljettajille sekä henkilökunnan asuntoja.[1] Vuonna 1967 avattiin anniskeluoikeuksilla varustettu ruokaravintola ja 1980-luvulla motelli. Työntekijöitä Lahnajärvellä oli enimmillään noin 70.[9] Ravintolan vieressä toimi pitkään Shell-huoltoasema.[10] Lahnajärven kahvila-ravintola oli vuodesta 1989 lähtien Rautakirjan tytäryhtiön Eurostradan omistuksessa.[11]
Lahnajärven ravintola ja huoltoasema lopettivat toimintansa seitsemäksi vuodeksi marraskuussa 2008, kun Helsingin ja Turun välinen uusi E18-moottoritie avattiin liikenteelle.[1] Vuonna 2011 Lahnajärven taukopaikka oli mukana Ylen tuottamassa Suojele minua! -televisiosarjassa, jossa esiteltiin katsojien ehdottamia rakennussuojelun arvoisia kohteita.[2] Syyskuussa 2015 paikka avattiin uudelleen ilman huoltoasematoimintoja.[3] Samana syksynä Lahnajärven ravintola oli mukana Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula-ohjelmassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Legendaarinen taukopaikka sulkee ovensa 30.10.2008. Uusi Suomi. Viitattu 7.7.2014.
- ↑ a b Haarala, Joona: Dynamo-klubi ja Lahnajärven seisake olisivat säilyttämisen arvoisia 25.9.2010. Yle Uutiset. Viitattu 7.7.2014.
- ↑ a b Hjelt, Yrjö: Suomen vanhin taukopaikka Lahnajärvi heräsi taas henkiin 12.9.2015. Yle Uutiset. Viitattu 12.9.2015.
- ↑ Schauman, Satu: Legendaarisen taukopaikan yrittäjä: Ilman Jyrki Sukulaa minulla olisi nyt ovet kiinni Verkkouutiset. 29.7.2016. Viitattu 11.12.2018.
- ↑ a b Lahnajärven mielenkiintoinen historia lahnajarvi.fi. Viitattu 20.9.2019.
- ↑ Kokko, Outi: Legendaarinen taukopaikka Lahnajärvi avautui tänään konkurssista huolimatta Ilta-Sanomat. 6.6.2018. Viitattu 11.12.2018.
- ↑ Minuutti moottoritieltä - Legendaarinen Taukopaikka Lahnajärvi palaa Suomen tiekartalle STT 27.5.2020
- ↑ Turun moottoritien avaaminen viivästyy useita viikkoja 13.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.9.2015. [vanhentunut linkki]
- ↑ Malkamäki, Elina: Lahnajärven viimeinen lauantai 16.11.2008. Turun Sanomat. Viitattu 7.7.2014.
- ↑ Lahnajärven Shell 29.6.2009. Elämysmatkailua. Viitattu 7.7.2014.
- ↑ Mikkonen, Isto; Tamminen, Seppo; Laakso, Mikko: Vuosisadan rakkaustarina. Rautakirja 1910-2010, s. 111, 128. Rautakirja, 2010. ISBN 978-951-9194-99-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lahnajärven taukopaikka Wikimedia Commonsissa
- Hiljainen on kylätie Lahnajärven taukopaikasta Matti Grönroosin Teillä ja turuilla -blogissa (kesäkuu 2012)