Lahnajärven taukopaikka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lahnajärven taukopaikka vuonna 2013.

Lahnajärven taukopaikka on kahvila-ravintola ja taukopaikka Suomusjärvellä Lahnajärven kylässä. Se sijaitsee seututien 110 (entisen valtatien 1) varrella Helsingin ja Turun puolivälissä Lahnajärven rannalla. Se avattiin alun perin vuonna 1952 ja suljettiin 2008,[1] mutta avattiin jälleen uuden omistajan voimin syyskuussa 2015.[2] Pia Landenin omistama yritys oli mukana Jyrki Sukulan tv-ohjelmassa Kuppilat kuntoon[3], mutta meni konkurssiin 2018. Ravintolan toimintaa jatkaa Mehmet Tartkoy konkurssipesän vuokralaisena. Vuokralaisena toimii myös viereinen Vesipuisto Lahnis.[4]

Lahnajärvi on Suomen ensimmäinen autoilijoille rakennettu taukopaikka, joka valmistui vuoden 1952 Helsingin olympialaisia varten.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus Lahnajärven taukopaikan perustamisesta syntyi kesällä 1951, kun Turun kautta Suomeen saapuneita ulkomaalaisia toimittajia kuljetettiin Helsinkiin tutustumaan vuoden 1952 kesäolympialaisten valmisteluihin. Kahvilatoiminta Lahnajärvellä alkoi olympiakesänä nimellä Matka-Manna,[6] ja 1950-luvulla paikalle avattiin myös Suomen Autoklubin ylläpitämä leirintäalue. Lahnajärven ravintola oli 250-paikkainen itsepalvelukahvila, jolla oli oma leipomo. Rakennuksessa oli myös taukotila linja-autonkuljettajille sekä henkilökunnan asuntoja.[1] Vuonna 1967 avattiin anniskeluoikeuksilla varustettu ruokaravintola ja 1980-luvulla motelli. Työntekijöitä Lahnajärvellä oli enimmillään noin 70.[7] Ravintolan vieressä toimi pitkään Shell-huoltoasema.[8] Lahnajärven kahvila-ravintola oli vuodesta 1989 lähtien Rautakirjan tytäryhtiön Eurostradan omistuksessa.[9]

Lahnajärven ravintola ja huoltoasema lopettivat toimintansa seitsemäksi vuodeksi marraskuussa 2008, kun Helsingin ja Turun välinen uusi E18-moottoritie avattiin liikenteelle.[1] Vuonna 2011 Lahnajärven taukopaikka oli mukana Ylen tuottamassa Suojele minua! -televisiosarjassa, jossa esiteltiin katsojien ehdottamia rakennussuojelun arvoisia kohteita.[5] Syyskuussa 2015 paikka avattiin uudelleen ilman huoltoasematoimintoja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Legendaarinen taukopaikka sulkee ovensa 30.10.2008. Uusi Suomi. Viitattu 7.7.2014.
  2. a b Hjelt, Yrjö: Suomen vanhin taukopaikka Lahnajärvi heräsi taas henkiin 12.9.2015. Yle Uutiset. Viitattu 12.9.2015.
  3. Schauman, Satu: Legendaarisen taukopaikan yrittäjä: Ilman Jyrki Sukulaa minulla olisi nyt ovet kiinni Verkkouutiset. 29.07.2016. Viitattu 11.12.2018.
  4. Kokko, Outi: Legendaarinen taukopaikka Lahnajärvi avautui tänään konkurssista huolimatta – ”Sali on täynnä koko ajan” Ilta-Sanomat. 6.6.2018. Viitattu 11.12.2018.
  5. a b Haarala, Joona: Dynamo-klubi ja Lahnajärven seisake olisivat säilyttämisen arvoisia 25.9.2010. Yle Uutiset. Viitattu 7.7.2014.
  6. Turun moottoritien avaaminen viivästyy useita viikkoja 13.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.9.2015.
  7. Malkamäki, Elina: Lahnajärven viimeinen lauantai 16.11.2008. Turun Sanomat. Viitattu 7.7.2014.
  8. Lahnajärven Shell 29.6.2009. Elämysmatkailua. Viitattu 7.7.2014.
  9. Mikkonen, Isto; Tamminen, Seppo; Laakso, Mikko: Vuosisadan rakkaustarina. Rautakirja 1910-2010, s. 111, 128. Rautakirja, 2010. ISBN 978-951-9194-99-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hiljainen on kylätie Lahnajärven taukopaikasta Matti Grönroosin Teillä ja turuilla -blogissa (kesäkuu 2012)