Pertti Törmälä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pertti Olavi Törmälä (s. 26. marraskuuta 1945 Tampere)[1] on keksijä ja Tampereen teknillisen yliopiston biomateriaalitekniikan professori (emeritus), joka on ollut myös akatemiaprofessorina.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törmälä kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseossa 1964 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1970, filosofian lisensiaatiksi 1971, lääketieteen kandidaatiksi 1973 ja väitteli Helsingin yliopistossa filosofian tohtoriksi 1974. Kansainvälisiä näkemyksiä hän on omaksunut toimiessaan vierailevana luennoitsijana ja tutkijana Saksassa Deutsches Kunststoff -instituutissa ja Darmstadtin teknillisessä korkeakoulussa 1977–1978, Yhdysvalloissa Midland Macromolecular Institutessa 1978 sekä Ruotsissa Teknillisessä korkeakoulussa 1978 ja Linköpingin yliopistossa 1980.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työuransa Törmälä aloitti Helsingin yliopistossa tutkijana ja assistenttina 1970–1974 ja toimi Puolustusvoimien tutkimuskeskuksen tutkijana 1974. Sitten alkoikin Törmälän pitkä ura Tampereen teknillisen korkeakoulun, josta myöhemmin tuli Tampereen teknillinen yliopisto, palveluksessa. Hän toimi epämetallisten materiaalien apulaisprofessorina 1975–1983, tekstiiliteknologian professorina 1983–1985, muovitekniikan professorina 1985–1999 ja biomateriaalitekniikan professorina vuodesta 1999 lähtien.[1] Hän oli kuitenkin virkavapaalla tästä professuurista 1999–2005.[2] Suomen Akatemian tutkijaprofessorina Törmälä toimi 1986–1991 ja akatemiaprofessorina vuodesta 1995 lähtien.[1] Akatemiaprofessuuri kesti vuoteen 2005 asti.[2]

Päätyönsä ohessa Törmälä on toiminut Muoviyhdistyksen varapuheenjohtajana 1985 ja International Union of Pure and Applied Chemistryn (IUPAC) Suomen edustajana.[2]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törmälä valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi 1994 ja Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta myönsi hänelle kunniatohtorin arvon 2000. Kauppa- ja teollisuusministeriön keksijäpalkinnon hän sai 1987, pohjoismaisen teknologiapalkinnon 1988 ja suomalaisen insinöörityöpalkinnon 1988. Törmälä on myös saanut jaetun kolmannen palkinnon InnoSuomi-kilpailussa 1997 ja Tampereen kaupungin teknisen luovuuden palkinnon 1998 sekä Tekniikan edistämissäätiön teknologiapalkinnon 2005.[2]

Tutkimusaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törmälä aloitti biohajoavien materiaalien tutkimisen 1978 ja loi tutkimusryhmineen perustaa alan suomalaiselle osaamiselle. Ihmiseen asennettavia implantteja käytetään muun muassa lonkka- ja polviproteeseina, hampaan korvaajina ja luunmurtumien hoidossa. Teräksiset implantit aiheuttivat tulehdus- ja yliherkkyysreaktioita sekä luun liukenemista implantin ympäriltä. Törmälä käynnisti yhdessä Tampereen yliopiston kirurgian professori Pentti Rokkasen kanssa työn, jonka tavoitteena oli luoda biohajoavasta materiaalista tehty implantti luunmurtumien korjaamiseen. Törmälän johtama ryhmä vastasi uusien materiaalien ja prototyyppien kehittämisestä ja tutkimisesta ja Rokkasen ryhmä puolestaan tutki prototyyppien sopeutumista kudoksiin ja niiden biomekaanista toimivuutta.[3]

Yhteistyönä syntyneitä ihmisen varaosia käytettiin ensi vaiheessa siten, että osa korvasi elimistön vaurioitunutta kohtaa sen ajan, jonka luonnollinen kudos tarvitsi paranemiseensa. Törmälän ryhmä alkoi ensimmäisenä maailmassa käyttää implanttien materiaalina biohajoavia, superlujia, sintraustekniikalla valmistettuja komposiitteja. Niiden käyttö luunmurtumien leikkauksissa alkoi Töölön sairaalassa 1984. Ulkomailla ei aluksi tahdottu uskoa, että pieni tutkimusryhmä oli luonut sellaista, mihin suuret kansainväliset toimijat eivät olleet pystyneet. Koska kansainvälistä rahoitusta ei saatu, tutkijat perustivat Tampereelle yrityksiä, jotka jatkuvan tuotekehityksen avulla menestyivät kansainvälisessä kilpailussa. Kotimaisenkin rahoituksen saanti oli vaikeaa, mutta yhdysvaltalainen sijoittajien ryhmä uskoi tuotteiden mahdollisuuksiin ja tarjosi apuaan. Yritysten yhdistymisessä syntynyt Bionx Implants Oy vietiin 1997 yhdysvaltalaiselle Nasdaq-arvopaperilistalle. Bionxin kasvu oli ripeää ja yhdysvaltalaisyritys osti sen, mutta se toimi edelleen Tampereella nimellä Conmed Linvatec Biomaterials ja oli alansa suurin toimija Suomessa.[3]

Törmälä toimi myöhemmin tamperelaisen bioteknologia alan huippuyrityksen, Bioretec Oy:n, toimitusjohtajana ja sittemmin sen hallituksen puheenjohtajana. Yritys loi kymmenen vuoden kehitystyön tuloksena ruuvin, joka luovuttaa antibioottia ihmisen elimistöön. Ruuvia käytetään esimerkiksi luunmurtumien korjaamisessa. Antibioottiruuvia voidaan käyttää silloin potilaana on henkilö, jolla on merkittävän tulehdusriskin aiheuttama sairaus kuten diabetes tai nivelreuma. Ruuvi soveltuu hyvin muun muassa avomurtumien hoitoon, luudutusleikkauksiin ja luunmurtumien korjaamiseen. Törmälä on myös ollut mukana kehittämässä biohajoavaa implanttia, jossa hyödynnetään tekstiiliteollisuuden keksintöjä. Implantti on huokoinen, jolloin ihmisen oma sidekudos pääsee kasvamaan sen koko rakenteen läpi. Näin esimerkiksi reuman tai nivelrikon vaurioittaman nivelen tilalle asennetun implantin kohdalle kasvaa vähitellen elävä sidekudosväli.[3]

Kirjallista tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Törmälän kirjallinen tuotanto on hyvin laajaa, sillä hän on kirjoittanut kahdeksan oppikirjaa ja 900 tieteellistä julkaisua. Hänelle on myönnetty yhteensä 200 kansainvälistä patenttia biomateriaaliteknologian ja kirurgisen instrumenttitekniikan alalta.[2]

  • Spin-labelling studies on segmental relaxations in linear polymers, 1973, (väitöskirja)
  • Muovikomposiitit, Tampereen teknillinen korkeakoulu, 1975, (opetusmoniste)
  • Polymeerien kiderakenteet, Tampereen teknillinen korkeakoulu, 1976
  • Tekninen kumi, Tampereen teknillinen korkeakoulu, 1976, (opetusmoniste)
  • Muovimateriaalit, Tampereen teknillinen korkeakoulu, 1976, (opetusmoniste)
  • Materiaalin valinta 3: muovit ja keraamit, Tampereen teknillinen korkeakoulu, 1980
  • Keraamiset materiaalit, Tampereen teknillinen korkeakoulu, 1980, (yhdessä Pentti Järvelän kanssa)
  • Polymeeritiede ja muoviteknologia, Otakustantamo, 1983, (yhdessä Pentti Järvelän ja J. Johan Lindbergin kanssa, 5. painos 1992)
  • Bioabsorboivat materiaalit, Tampereen teknillinen korkeakoulu, 1996 (yhdessä Tero Välimaan kanssa)
  • Polyortoesterit lääketieteen sovelluksissa,Tampereen teknillinen korkeakoulu, 1998 (yhdessä Minna Kellomäen kanssa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit Finlands professorer 1640–2007, s. 767. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. a b c d e Rantala, Risto (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2007, s. 1056. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20606-4.
  3. a b c Kovasiipi, Katri: Biohajoavia ihmisen varaosia (PDF) Niveltieto. 2010. Suomen Nivelyhdistys ry. Viitattu 21.3.2016.