Päivö Parviainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Päivö Parviainen elokuussa 2011.

Väinö Päivö Ilmari Parviainen (19. kesäkuuta 1912 Joensuu19. huhtikuuta 2015 Helsinki[1][2]) oli suomalainen rovasti, evankelis-luterilaisen kirkon pappi, lähetystyöntekijä ja Kiinan kulttuurin tuntija. Hän ehti toimia pastorina 80 vuoden ajan ja oli kuollessaan Suomen vanhin pappi.[3]

Parviainen syntyi laivanvarustajan kymmenlapsiseen perheeseen. Hän koki hengellisen herätyksen yhdessä lapsenpiian kanssa, joka oli kuunnellut saarnaaja Urho Muromaa.[4] Helsingin Suomalaisessa yhteiskoulussa Parviaisen uskonnonopettajana toimi Lauri Pohjanpää, joka kannusti tätä pappisuralle. Parviainen vihittiin papiksi vuonna 1935. Parviainen kuunteli myös Kiinasta tulleiden lähetyssaarnaajien kertomuksia, ja koki itse Jumalan puhuvan hänelle kehottaen lähtemään Kiinaan.

Parviainen vietti Manner-Kiinassa vuodet 1946–1953 ja koki kommunistisen vallankumouksen, Mao Zedongin valtaannousun ja Kiinan Kansantasavallan perustamisen 1. lokakuuta 1949. Olojen käytyä koko ajan levottomammiksi Parviainen palasi Suomeen. Suomen lähetysseura oli pyytänyt häntä palaamaan jo aiemmin Kiinan levottomuuksien takia.[5]

Parviainen palasi vielä Taiwanille vuosiksi 1956–1972 ja työskenteli tämän jälkeen vaimonsa kanssa Helsingissä Vietnamin venepakolaisten parissa. Vanhoilla päivilläänkään hän jatkoi seurakuntatyötä. Vuodesta 2011 Päivö Parviainen asui Nilsiässä Päivölän talossa, joka oli häntä varten rakennettu.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Punkari, Leena: Päivö Parviaisen kiinalainen elämä. Helsinki: Suomen lähetysseura, 2001. ISBN 951-624-280-4.
  • Perkiö, Pia: Pois en antaisi päivääkään. Pieksämäki: Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, 1987. ISBN 951-600-713-9.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolinilmoitus Helsingin Sanomat 3.5.2015, s. C26
  2. Maon Kiinasta karkottama suomalaissaarnaaja kuoli Turun Sanomat. 21.4.2015. Viitattu 21.4.2015.
  3. Lähetystyöntekijä Päivö Parviainen on kuollut. Sanansaattaja, 7.5.2015, nro 19, s. 6. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys.
  4. Huusko, Mika: ”Mitä Jumala ilmoittaa aikovansa, sen Hän myös toteuttaa”. Parviaisten parissa, 2011, nro 29. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.8.2011.
  5. Avela, Essi: Väinö Kantele lähetystyöntekijänä kommunistien valtaannousun aikana Kiinassa 1948–1951. Yleisen kirkkohistorian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.8.2011).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]