Oskari Sippola
Oskar Vilhelm (Oskari Vilho) Sippola (12. huhtikuuta 1874 Vihti − 1920 Polatsk) oli suomalainen punaupseeri. Sisällissodan aikana muun muassa Helsingin punakaartin sihteerinä toiminut Sippola pakeni sodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle ja osallistui myöhemmin puna-armeijan upseerina Venäjän sisällissodan sekä Puolan sodan taisteluihin.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vihdin Otalammella syntyneen Oskar Sippolan vanhemmat olivat Kauhavan Sippolasta kotoisin ollut Jaakko Sippola (1838−1922) ja Maria Vilhelmiina Lauttamus (1848−1915).[1] Sippola lähti kotoaan 15-vuotiaana suutarin oppiin Vihdin kirkonkylään, josta hän muutti 1891 suutariksi Helsinkiin. Vuosina 1903−1909 Sippola työskenteli kirvesmiehenä, jonka jälkeen hän oli neljän vuoden ajan P. Sidorowin edustajana. Sippola liittyi Sörnäisten työväenyhdistykseen vuonna 1901 ja toimi myöhemmin sen sihteerinä.[2] Hän oli innokas harrastajanäyttelijä. Vuosina 1905−1906 Sippola oli mukana Meri Roinin teatterikiertueella ja johti perustamaansa Suomen maaseutunäyttämö -nimistä kiertueteatteria.[3][4] 1910-luvun vaihteessa hän toimi puolentoista vuoden ajan Sörnäisten Työväen Näyttämön johtajana. Vuonna 1914 Sippola sai 7 kuukauden vankeustuomion kavalluksesta ja väärennöksestä. Tuomionsa jälkeen Sippola työskentelli vuoden Kiuruvedellä suutarina ja paikallisen työväenyhdistyksen näyttämönjohtajana, kunnes palasi Helsinkiin joulukuussa 1915.[2]
Marraskuun 1917 yleislakon aikana Sippola toimi Helsingin työväen järjestyskaartin sihteerinä. Sisällissodan aikana hän kuului sihteerin tehtäviensä ohella Helsingin punakaartin esikuntaan sekä Uudenmaan punakaartien piiriesikuntaan. Sippola oli myös jäsenenä kansanvaltuuskunnan sisäasianosaston muodostamassa erikoisjaostossa, jonka tehtävänä oli selvittää punakaartilaisten tekemiä ryöstöjä ja väkivaltaisuuksia. Helsingin taistelun jälkeen Sippola siirtyi Riihimäelle, josta hän kaupungin valtauksen jälkeen pakeni Hämeenlinnan kautta Lahden seudulle ja jäi valkoisten vangiksi Vesalassa 1. toukokuuta. Sippola onnistui kesäkuun alussa pakenemaan Hennalan vankileiriltä ja matkusti Pohjois-Karjalaan. Lieksassa hän hakeutui kansanedustaja Albin Koposen puolison luokse, mutta antautui Pielisjärven nimismiehelle kuun lopussa. Sippola siirrettiin Helsingin kautta Hämeenlinnan lääninvankilaan ja elokuussa hän sai elinkautisen kuritushuonetuomion valtiopetoksesta.[2]
Sippola onnistui pakenemaan toistamiseen ja loikkasi Neuvosto-Venäjälle, jossa hän suoritti Pietarin kansainvälisen sotakoulun punaupseerikurssin vuonna 1919. Sippola toimi aluksi Arkangelin rintamalla 480. suomalaisen jalkaväkirykmentin pataljoonan komentajana. Vuonna 1920 rykmentti siirrettiin Puolan vastaiselle rintamalle, jossa Arkangelissa haavoittunut Sippola toimi valistusupseerina. Sippola kuoli lavantautiin tai pilkkukuumeeseen nykyisen Valko-Venäjän alueella Polotskin sairaalassa kesäkuun lopussa 1920.[1][5]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sippolan puoliso oli Kiuruvedellä syntynyt Stiina Huttunen (s. 1883). Pariskunnalla oli neljä lasta.[2] Stina Sippola kuului Helsingin punakaartin ensiapuosastoon ja sai sodan jälkeen kolmen vuoden kuritushuonetuomion.[6] Oskari Sippolalla oli 12 sisarusta. Hänen veljistään Jaakko (s. 1869), Frans (1878−1956), Anton (1881−1949) ja Nestor (s. 1886) osallistuivat sisällissotaan punaisten puolella. Nestor toimi Kauniaisten ja Anton Otalammen rautatieaseman asemapäällikkönä. Frans sai elinkautisen kuritushuonetuomion, mutta Nestor ja Jaakko teloitettiin, kuten myös Jaakon 17-vuotias poika Urho. Oskari Sippolan muita veljenpoikia olivat punaupseeri Aarne Kivekäs ja poliitikko Veikko Sippola.[1][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ylisippola, Erkki: ”Punaupseeri ja juoksija Aarne Kivekäs (Sippola)”, Kauhavan Joulu 2008, s. 54-55. Kauhava: Kauhava-seura, 2008. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c d Sippola, Oskar Vilhelm – Valtiorikosylioikeuden akti (17076) Valtiorikosylioikeuden aktit. 26.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Korkeakoski. Tampereen Sanomat, 25.11.1905, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Suomen maaseutunäyttämö. Forssan Sanomat, 24.4.1906, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Geust, Carl-Fredrik: ”Venäjän sisällissodassa surmansa saaneet suomalaiset punakaartilaiset”, Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa, s. 148-149. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2004. ISBN 952-53544-8-2. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Sippola, Stina / Huttunen, Stina – Valtiorikosylioikeuden akti (19701) Valtiorikosylioikeuden aktit. 1.10.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Punaisten kiihoitustyö. Länsi-Uusimaa, 7.2.1919, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.3.2022.