Veikko Sippola (poliitikko)
Veikko Kalervo Sippola (18. kesäkuuta 1909 Helsinki – 17. elokuuta 1987 Helsinki)[1] oli suomalainen poliitikko, joka toimi aktiivisesti Suomen kommunistisessa puolueessa ja muissa vasemmistolaisissa järjestöissä. Sippola vaikutti muun muassa Valtiollisen poliisin valvontatoimiston päällikkönä 1945–1948 sekä SKP:n tiedustelutoiminnan johdossa.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuori kaaderi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sippola syntyi työläisperheeseen Helsingissä.[2][3] Hänen vanhempansa olivat Vihdissä syntynyt metallityöläinen Frans Sippola (1878−1956) ja Olga Gustafsson (1878−1966).[4] Sisällissodassa Sippolat olivat aktiivisesti mukana punaisten sotatoimissa ja Veikon isä tuomittiin kapinasta 12 vuodeksi ja veli 6 vuodeksi vankeuteen.[5] Vasemmistolaisen kodin poika meni itsekin mukaan työväenliikkeeseen jo varhain. Sippola aloitti Työväen järjestönuorten liitossa 1920-luvun alussa ja vuonna 1927 hänet hyväksyttiin SKP:n jäseneksi.[2]
Sippola vangittiin poliittisen toimintansa johdosta 1931. Hän sai kahden vuoden rangaistuksen, jonka hän istui Tammisaaressa.[3] Vapauduttuaan Sippola toimi muun muassa Suomen kommunistisen nuorisoliiton johdossa.[2] Vuonna 1935 hän edusti järjestöään Kommunistisen nuorisointernationaalin kongressissa. Vuodet 1935–1938 Sippola opiskeli Lenin-koulussa Moskovassa.[3] Neuvostoliitossa hänet tunnettiin salanimellä Sven Forsten.[6] Opinnot suoritettuaan Sippola palasi Suomeen, mutta hänet vangittiin pian ja hän joutui viettämään koko sota-ajan vankilassa.[2] Lenin-koulussa Sippola oli ollut vuoden ajan avioliitossa Mirjam Tiilikaisen (myöh. Suvanto) kanssa, mutta he erosivat toisistaan jouduttuaan molemmat Suomessa vankilaan.[7]
Kommunistien tiedustelupäällikkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapauduttuaan Sippola alkoi organisoida julkisen työväenliikkeen toimintaa. Loppuvuodesta 1944 hänet palkattiin Suomi–Neuvostoliitto-seuran toimitsijaksi ja hänet valittiin järjestön keskusjohtokuntaan.[8] Seuraavana vuonna Sippola siirtyi vasemmiston kontrolloiman Valpon toimistopäälliköksi. "Punaisen" Valpon tultua lakkautetuksi Sippola sai siirron SKP:n keskuskomitean leipiin.[3] Puheenjohtaja Aimo Aaltosen suosiossa ollut luottomies sai tehtäväkseen arkaluontoisen ja vain pienen sisäpiirin tunteman tiedustelutoiminnan johtamisen kaaderiosastolla.[9] 1950-luvun puolivälissä Sippola kävi täydentämässä opintojaan Neuvostoliitossa.[3][9] Ainakin osasyynä matkaan oli osallisuus SKP:n ympärillä Suomessa velloneissa vakoilujupakoissa.[10]
Suomeen palattuaan Sippola nousi vuonna 1957 SKP:n kansainvälisen osaston johtajaksi. Samoihin aikoihin puolue organisoi uudelleen tiedustelutoimintaansa, ja Sippola valittiin salaisen valvontaelimen päälliköksi. Tehtävä käsitti sekä puolueen jäsenten valvonnan että poliittisten vastustajien urkinnan. Sippolaa avusti tehtävässä maanlaajuinen verkosto. 1960-luvun alkupuolella Sippolan toimintanimikkeeksi annettiin "henkilöasiain hoitaja".[10] Tiedustelutoiminta jatkui kuitenkin vielä 1960-luvun loppupuolella, jolloin SKP pyrki Sippolan johdolla saamaan tietoa muun muassa sosialidemokraateista, äärioikeistosta ja maolaisista sekä Suojelupoliisin, sotilastiedustelun ja työnantajaliittojen toiminnasta.[11]
Oppositiokommunisti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SKP:n puolueriidan puhjettua Sippola valitsi 1960-luvulla puolekseen opposition.[12][10] Vuonna 1968 hänet siirrettiin kaaderiosastolta Kansan Arkiston tehtäviin.[10] Eläkkeelle ollessaan Sippola oli aktiivinen varsinkin Sodan ja fasismin vastainen työ -järjestössä (SFT). Hän muun muassa edusti SFT:tä Kansainvälisessä vastarintataistelijoiden liitossa (FIR).[3] Sippola toimi myös Suomi–Romania-Seuran sihteerinä.[10]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sippolan veli oli punaupseeri Aarne Kivekäs. Punaupseeri Oskari Sippola oli heidän setänsä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leppänen, Veli-Pekka: Kivääri vai äänestyslippu. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37278-5-8.
- Rentola, Kimmo: Niin kylmää että polttaa. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 978-951-11449-7-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sippola, Veikko Kalervo (PDF) Kansan Arkisto. Viitattu 1.3.2015. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d 50 vuotta. Kansan Uutiset, 18.6.1959. Viitattu 30.9.2008.
- ↑ a b c d e f Pekkarinen, Eino: Veikko Sippolan muistolle. Tiedonantaja, 26.8.1987. Viitattu 30.9.2008.
- ↑ a b Ylisippola, Erkki: ”Punaupseeri ja juoksija Aarne Kivekäs (Sippola)”, Kauhavan Joulu 2008, s. 54-58. Kauhava: Kauhava-seura, 2008. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Leppänen, s. 391.
- ↑ Krekola, Joni: Stalinismin lyhyt kurssi : suomalaiset Moskovan Lenin-koulussa 1926–1938, s. 428. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-74686-4-4.
- ↑ Leppänen 1999, s. 393.
- ↑ Kinnunen, Kaisa: Suomi-Neuvostoliitto-Seuran historia 1944–1974, s. 77, 79. Helsinki: Suomi-Venäjä-seura, 1998. ISBN 978-951-97832-0-8.
- ↑ a b Rentola 1997, s. 290–294.
- ↑ a b c d e Leppänen 1999, s. 153–156.
- ↑ Leppänen 1999, s. 116–118.
- ↑ Rentola 1997, s. 297.